Tatu Saarikko, 43, oli nuorena SM-tason urheilija ja ajoneuvoasentaja, mutta krooninen kipu pudotti hänet pohjalle.
Nyt elämä on taas raiteillaan: Saarikko on työkunnossa, opiskellut kaksi uutta tutkintoa ja perustanut yrityksen. Tämän on mahdollistanut lääke, jolla oireet pysyvät poissa: kannabis.
– Tuskin olisin elossa ilman sitä.
Ongelmana on vain se, että reseptin saamisesta on tullut lähes mahdotonta eikä Saarikko ole onnistunut siinä pariin vuoteen.
– Olen ollut kolmen eri lääkärin potilaana, mutta jokainen on saanut (lääkäreitä valvovalta) Valviralta erityishuomiota ja olen joutunut etsimään aina uuden tilalle. Nyt olen puoli vuotta pyrkinyt saamaan reseptin omalta terveysasemalta, toistaiseksi tuloksetta, kertoo kaarinalainen Saarikko, joka toimii myös potilasjärjestö Suomen Lääkekannabisyhdistys ry:n varapuheenjohtajana.
Viimeksi Saarikolle reseptin on kirjoittanut turkulainen neurologi, joka menetti viime vuonna oikeutensa määrätä kannabista.
46
Fimea myönsi tämän vuoden ensimmäisellä puolikkaalla 46 erityislupaa kannabisvalmisteille.
Kannabisreseptin saamisen vaikeus on ajanut monet todelliseen ahdinkoon, sanovat Saarikko ja Lääkekannabis-kirjan toinen kirjoittaja, yhteiskuntatieteiden tohtori Aleksi Hupli.
– Vaikka asiaa on esimerkiksi Valviran puolesta perusteltu lääketurvallisuudella, mielestäni se on kuitenkin aiheuttanut potilasturvallisuuden heikkenemistä, koska minkäänlaista jatkohoitoa potilaille ei ole tarjottu, Hupli sanoo.
Monet kannabisoikeutensa menettäneen neurologin potilaat kärsivät Valviran päätösaineiston mukaan musertavista kivuista, joihin edes voimakas opioidilääkitys ei ole tuonut helpotusta. Valviran mukaan lääkäri oli kuitenkin määrännyt kannabista liian vähin selvityksin huomattavalle määrälle potilaita.
Moni näistä potilaista oli Saarikon tapaan päässyt kannabiksen tuella työ- tai opiskelukuntoon, mutta Valviran mukaan potilaan oma kokemus terveyden ja toimintakyvyn kohenemisesta ei ole riittävä peruste määrätä erikoisluvallista kannabista. Tämä on Saarikosta käsittämätöntä. Häntä väsyttää ajatus, että potilaat hakevat lääkäristä vain laillista päihdettä.
– Sillä mitätöidään täysin potilaan kokemus siitä, miten oirekuva on kannabiksen avulla muuttunut. Se ei mahdu tieteilijöiden protokollaan.
– Annetaan ymmärtää, että minä valehtelen. Se on hyvin nöyryyttävää.
Tatu Saarikko on kannabiksen avulla palannut urheilun pariin, joskin lajit ovat vaihtuneet keholle lempeämpiin. Minna Harmaala
Potilaiden mukaan viranomaiset ovat kiinnittäneet kannabikseen erityistä huomiota, mikä on pelottanut lääkäreitä.
– Valvirassa emme ”kiellä” kannabinoidihoitoa eikä virastolla ole siihen edes toimivaltaa. Valvira ei ole lähettänyt lääkärikunnalle ”pelottelukirjeitä” kannabinoidihoidon estämiseksi, vaikka sosiaalisessa mediassa tällaista väitetään, vastaavat kritiikkiin ylijohtaja Markus Henriksson ja ryhmäpäällikkö Kirsi Liukkonen Valviran sivuilla.
Annetaan ymmärtää, että minä valehtelen.
Tatu Saarikko
Toistaiseksi Valvira on peruuttanut kannabiksen määräysoikeuden yhdeltä lääkäriltä ja antanut toiselle varoituksen. Tatu Saarikon mukaan osa kannabista kirjoittaneista lääkäreistä on kuitenkin saanut täyskiellon keskushermostoon vaikuttaviin niin sanottuihin pkv-lääkkeisiin. Nämä oikeudet Valvira on 20 vuoden aikana poistanut 111 lääkäriltä.
Valviran mukaan kannabista voidaan harkita vain viimeisenä hoitokokeiluna vaikean neuropaattisen kivun (hermovauriokivun) ja MS-taudin spastisuuden (hermovauriosta johtuvan lihasjännityksen) hoidossa.
Suomessa on myyntilupa vain yhdellä kannabispohjaisella valmisteella, Sativexilla, joka on tarkoitettu juuri MS-taudin spastisuuden hoitoon. Sativex ei kuitenkaan tehoa kipuun yhtä hyvin kuin valmisteet, jotka sisältävät kannabiskasvin kukkaa.
Silti myös Sativex on kokeiltava ennen kuin siirrytään muihin kannabisvalmisteisiin, jotka vaativat erityisluvan. Näiden Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean myöntämien lupien määrä on viime vuosina romahtanut:
Erikoislupien saaminen tuntuu vaikeutuneen, arvioi Jyväskylän kipupolin osastonylilääkäri Juha Nevantaus.
– Lisäselvityspyyntöjä on tullut aikaisempaa useammin.
Tatu Saarikon selkäkivut alkoivat vuonna 1998 ilman selvää syytä. Hän kävi läpi kivun tavallisen hoitopolun.
– Kaikkia vuosituhannen vaihteessa käytössä olleita lääkkeitä on tullut käytettyä.
Opiaattien ja lihasrelaksanttien sivuoireet olivat kuitenkin sietämättömät: : kehotuntemukset turtuivat, vatsa oireili ja päätä särki.
– Koin, että tämä jatkumo ei ollut hyvä.
Vuonna 2002 hän korvasi silloiset lääkkeensä kannabiksella. Ensimmäisen reseptinsä hän sai vuonna 2011.
– Kognitioni on kirkastunut, psykomotoriikka parantunut. Läsnäolo ja tietoisuus ovat vahvistuneet.
Kannabiksen ohella Saarikko kokee saavansa apua esimerkiksi säännöllisestä paastosta, liikunnasta ja ääniterapiasta, josta on tullut hänelle myös yritystoimintaa.
Saarikko pitää kannabiksesta välillä taukoa, mutta oireet palaavat: selkä jäykistyy, tulee selkä- ja niskasärkyä sekä voimakasta vihlovaa niin sanottua läpilyöntikipua. Kivut tekevät keskittymisestä ja nukkumisesta hankalaa.
– Kehosta tulee möykky, johon ei saa yhteyttä.
Ei ole ollut niin sanottua viihdekäyttöä.
Juha Nevantaus, sairaala Nova
Puolen viime vuoden aikana kannabisreseptin uusimisesta on käytännössä tullut Tatu Saarikon päätyö.
– Lähtökohta lääkäreillä on ollut, että en minä tätä reseptiä sinulle kirjoita.
Turun yliopistollisen keskussairaalan (Tyks) kipupoli ei konsultaatiolausunnossaan suositellut kannabishoitoa, koska Saarikolla ei ole "sellaista neuropaattista kiputilaa, jossa kannabiksen käyttö olisi indikaationa". Kipupoliklinikan potilaaksi Saarikko ei ole päässyt.
Eräs Jyväskylän kipupoliklinikan lääkäri puolestaan vastasi konsultaatiopyyntöön, että kannabisvalmisteiden määrääminen Saarikolle vaikuttaa asialliselta. Terveyskeskuslääkäri ei kuitenkaan kirjoittanut reseptiä, vaan lähetteen Jyväskylään – yli 300 kilometrin päähän. Joissakin kunnissa potilaat ovat saaneet kannabisreseptin omasta terveyskeskuksestaan.
– Missä on yhdenvertaisuus, Saarikko kysyy.
Tatu Saarikko harrastaa nykyisin nuorallakävelyä. Tatu Saarikon kotialbumi
Juha Nevantaus kertoo, että Jyväskylän sairaala Novaan on tullut jonkin verran yhteydenottoja kannabispotilailta sen jälkeen, kun turkulaisneurologin oikeuksia rajattiin.
Joidenkin potilaiden pettymykseksi resepti kirjoitetaan Jyväskylässä kuitenkin samoilla periaatteilla kuin muuallakin – eli vain, jos kivulle on löytynyt selkeä syy, jota on yritetty hoitaa kaikilla muilla lääkkeellisillä ja lääkkeettömillä hoidoilla.
Prosessi on niin pitkä, että moni potilas ei ole siihen valmis.
Kannabislääkityksellä on Valviran mukaan useita merkittäviä riskejä, kuten psykomotorisen toimintakyvyn ja muistin heikkeneminen, pitkäkestoisen käytön aiheuttamat hengitystiesairaudet, riippuvuus sekä psykoosiriski.
Haittojen korostaminen harmittaa Tatu Saarikkoa, sillä hänestä ne ovat pieni riski verrattuna elämään kivun kanssa.
Hän kertoo saaneensa kannabiksen polttamisesta ohimenevää kurkun ärsytystä, mitä on vähentänyt siirtyminen vaporisaattoriin eli höyrystimeen. Muilta luetelluilta haitoilta, kuten motoriikan heikentymiseltä, Saarikko on välttynyt.
– Nuorempana olen kilpaillut SM-tasolle lentopallossa ja taekwondossa. Minulla on olemassa kaikki ne taidot, joita olen nuorena oppinut. Neljä vuotta sitten kävin taekwondotreeneissä ja pääsin heti mukaan, en erottunut muista ja palauduinkin treeneistä.
Varsinkin taekwondon Saarikko kuitenkin kokee itselleen nykyään liian rajuksi lajiksi. Sen sijaan hän harrastaa muun muassa footbagia ja nuorallakävelyä.
Hän kertoo käyttäneensä kannabista koko ajan pääosin samalla annostuksella. Välillä annosta voi joutua nostamaan, mutta toleranssi ei Saarikon mukaan nouse kuten opiaateilla.
Tatu Saarikko käyttää kannabista nykyisin tiivistemuodossa, jonka hän hengittää vaporisaattorin kautta. Kuvassa tikun päässä on hänen päiväannoksensa. Minna Harmaala
Kipupolin kokemukset kannabiksesta ovat Jyväskylässä samansuuntaisia kuin Saarikolla: potilaat on saatu työ- tai opiskelukuntoon varsin vähillä sivuvaikutuksilla.
Yleisimmät haitat ovat pahoinvointi, huimaus ja tokkuraisuus.
Tyksin kipupoli
– Näillä potilailla käyttö on myös pääosin pysynyt asiallisena eli ei ole ollut niin sanottua viihdekäyttöä, Juha Nevantaus kertoo.
Haittavaikutuksia potilaat ovat kokeneet lähinnä silloin, kun ovat joutuneet käyttämään tavallista suurempaa annosta.
Tyksin kipupoliklinikalta kerrotaan päinvastaista.
– Yleisimmät haitat ovat pahoinvointi, huimaus ja tokkuraisuus. On harvinaista, että potilas hyötyy lääkkeestä, ja todennäköisyys haittavaikutuksille on kokemuksemme mukaan tätä korkeampi, polilta kerrotaan.
Jyväskylässä kannabista saavia on kymmenkunta, Turussa "kourallinen".
Vaikka reseptiä ei ole hellinnyt, Tatu Saarikko on jatkanut kannabiksen käyttöä.
– Jo vuonna 2011 lääkäri sanoi, että lääkitys on todennäköisesti elinikäinen.
Saarikko ei halua avata, mistä nyt saa kannabista. Hän kertoo sen kuitenkin olevan laboratoriossa analysoitua ja kotimaassa kasvatettua, sillä hän ei halua tukea kansainvälistä huumebisnestä.
– Vaste on kohdallani parempi kuin apteekista saatavan kannabiksen.
Saarikko toteaa, ettei kannabiksen lääkekäyttö lopu reseptien panttaamiseen. Sen sijaan potilaista tulee lain edessä huumerikollisia eivätkä he voi osallistua urheilukilpailuihin, koska dopingsäännöt kieltävät kannabiksen.
Saarikko epäilee rajoitusten syyksi sitä, että kokonaista kasvia ei voi patentoida.
– Jos kannabiksen avulla pääsee opiaattipöhnästä ja nousee pyörätuolista SM-tason urheilijaksi, kuten puheenjohtajamme (parajääkiekkoilija Janne Silvo), sillä ei ole mitään painoarvoa. Halutaan vain tasapäistää hoito. Minullekin yritettiin antaa jotain uusia lääkkeitä, mutta se ei ole enää minulle vaihtoehto.
3
