Työmiehen vaimo -näytelmän teemat pätevät nykypäiväänkin.
Minna Canthin näytelmän muotoon kirjoittama teos Työmiehen vaimo ilmestyi 1885. Sen lukeneet tai teatterissa nähneet tietävät, että tarina on rankka. Siinä epätasa-arvo ja kaksinaismoralismi jylläävät niin, että ihmiselämä tukahtuu epätoivoon ja alistumiseen. Happy endiä on turha odottaa.
Klassikko nähdään nyt Tikkurilan Teatterin esittämänä. Samalla teatteri tekee omakohtaista historiaa.
– Canthia ei ole ennen täällä tehty, näytelmän sovittanut ja ohjannut Janne Puustinen tietää.
Freelancerina dramaturgin, ohjaajan ja näyttelijän töitä tekevän Puustisen kädenjälkeä nähtiin edellisen kerran Tikkurilassa kolmisen vuotta sitten, kun hän ohjasi näytelmän Niskavuoren nuori emäntä.
– Sen peruilta jäi ajatus, että olisi kiva tehdä tänne uudestaankin jotain. Kun teatterinjohtaja Carita Välitalon kanssa sitten tuli puhetta, että nyt voisi olla sopiva hetki, ehdotin tätä näytelmää.
Canthia ei ole ennen täällä tehty.
Puustinen kertoo sovittaneensa nuorena teatteriopiskelijana Työmiehen vaimosta tunnin mittaisen vaellusesityksen.
– Silloin jäi kutkuttamaan halu tehdä näytelmä joskus myös perinteiselle teatterinäyttämölle.
Ohjaajaa puhuttelevat Canthin teoksen teemat, joissa edelleen on valitettavan paljon ajankohtaisuutta.
– Moni asia on toki noista ajoista mennyt eteenpäin, mutta siltikään laki ja oikeus tai edellytykset yhteiskunnassa eivät ole kaikille samat. Tähän ja syrjäytymiseen liittyen nousee kysymys siitä, millaiset yhteiskunnan rakenteet näitä asioita pitävät yllä.
Puustisen mukaan näytelmän teksti on säilytetty repliikkitasolla hyvinkin uskollisena alkuperäiselle.
– Vain kaikkein koukeroisimpia kohtia on hiukan oiottu, että kieli olisi nykykatsojalle kertakuulemalta ymmärrettävää.
Käsiteltäviä ilmiöitä ja ihmisten toimintoja sen sijaan tarkastellaan sovituksessa tuorein silmin. Esimerkiksi päähenkilö, työmiehen vaimo Johanna, ei kudo kankaita, vaan huoltaa polkupyöriä saadakseen elantoa perheelle.
– Se on paitsi näyttämökieleen hyvin istuva ratkaisu myös yksi sellainen duuni, johon käsistään kätevä henkilö saattaisi näinä päivinä ryhtyä lisätienestiä ansaitakseen, Puustinen taustoittaa ja toteaa myös tämän päivän pyöräilytrendin sekä pyöriin liittyvien statusasioiden vaikuttaneen valinnan taustalla.
Vaimonsa rahat kavereidensa kanssa ryyppäävän juoppolallin Riston sekä kohtalon iskuihin itsesyytöksin alistuvan ja nyykertyvän Johannan tarina on traaginen. Sillä ei kuitenkaan haluta viedä kokonaan mehuja katsojista, vaan näytelmään sisältyy myös keveämpiä ja osin jopa humoristisiakin pilkahduksia.
Myös nämä pilkahdukset ovat Canthin itsensä perintöä, sillä Minnan salongissa Kuopion Kanttilassa monet saivat nähdä tiukkasanaisesta naisten ja työväestön puolesta puhujasta toisenkin puolen.
”Hänen olemuksensa auringonpaisteisuus ja hänen heleä naurunsa saivat jäykimmänkin antautumaan”, kirjoittaa Hanna Asp 1948 julkaistussa kirjassaan Minna Canth läheltä nähtynä.