
Moni muistitietokeruuseen vastannut piti Vantaata piilotettuna helmenä.
Millaista on elämä Vantaalla? Osana Vantaan kaupungin historiatoimikunnan Vantaa50 -tutkimushanketta etsitään vastauksia kysymyksiin vantaalaisesta arjesta.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Vantaan kaupunginmuseo toteuttivat viime keväänä Vantaalainen elämä -muistitietokeruun, johon vantaalaiset saivat kertoa ajatuksiaan kotikaupungistaan. Nyt keruu on päättynyt, ja sen tulokset – tekstit, videot, valokuvat ja piirrokset – ovat tutkijoiden käytettävissä.
Keruuseen vastasi 68 vantaalaista, joista nuorin oli syntynyt vuonna 2010 ja vanhimmat vuonna 1930. Jakauma oli laaja, ja tarinatkin monenkirjavia.
Osalle Vantaa oli ollut koko elämän kotipaikka, osa oli vain piipahtanut Vantaalla. Osalle kaupunki oli rakas, osalle siellä asuminen käytännön sanelemaa.
Moni piti Vantaata piilotettuna helmenä. ”Harva tietää, millainen paratiisi täällä pussin perällä on”, eräs kaivokselalainen totesi omasta asuinalueestaan.
Yhdistävä tekijä useissa teksteissä oli ihailu vantaalaista luontoa kohtaan. ”Minun Vantaani on luontoa, puita, lintuja, lumisia metsäpolkuja. Ja ihana talviuintipaikka Vetokannaksella, joenrannan pyöräilytiet, joutsenet joessa ja koskikara Vantaankoskessa,” kirjoitti eräs.
Keruun aineisto on tallennettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistoon, jossa se on tutkijoiden käytössä.
Vantaan Sanomien ja Vantaan kaupunginmuseon juttusarjassa nostetaan esille paikallista historiaa tutustumalla museon kokoelmiin ja kulttuuriympäristökohteisiin. Kirjoittajat ovat museon henkilökuntaa.