Homoseksuaalisuusteeman ympärille rakentui moniääninen taidenäyttely.
”Penis is holy” lukee Porvoon Taidehalliin rakennetussa teoksessa. Penikset ja melko rivotkin kuvastot toistuvat monissa muissakin Reima Hirvosen teoksissa.
Puna saattaa nousta yhden jos toisenkin näyttelyvieraan poskille. Haluaako hän hätkähdyttää katsojaa?
– Ei, sellaista agendaa minulla ei ole koskaan ollut. Kun teen taidetta, en edes ajattele, että hätkähtääkö joku. Yritän kertoa mahdollisimman suoraan omasta elämästä ja tilanteesta sekä ympäröivästä maailmasta, Hirvonen kertoo.
Porvoon Taidehalliin ja Galleria Kulma 28. lokakuuta avautunut Kauniit ja Rohkeat -yhteisnäyttely kytkeytyy homoseksuaalisuuden teemaan.
Taiteilijat käsittelevät monipuolisesti ympäröivää yhteiskuntaa ja aikakautemme ilmiöitä ja toisaalta myös omia sukupolvikokemuksiaan homoseksuaalisuudesta.
– Teokset ovat minulle vähän niin kuin päiväkirja. Käsittelen vanhenemisen tematiikkaa. Sairastin syövän ja se muutti omaa ajatteluani ja kehonkuvaa paljon, että voiko se olla enää haluttava, Hirvonen avaa.
Hänen lisäkseen näyttelyssä on esillä Arto Korhosen ja Magnus Strandbergin henkilökohtaista tutkimusmatkaa.
Hirvonen ja Korhonen ovat kumpikin syntyneet vuonna 1963, ja heidän nuoruudessaan homoseksuaalisuuteen on suhtauduttu huomattavasti eri tavalla, mitä nykyään. Teoksiin liittyy myös häpeän käsittelemistä.
– Minun nuoruudessani ei oikein ollut mitään positiivisia esikuvia Suomessa. Sitä oli todella yksinäinen ja asiasta ei puhunut kenellekään. Tulin kaapista ulos vasta kun olin muuttanut pieneltä paikkakunnalta pois, Arto Korhonen kuvailee.
Magnus Strandbergin nuoruudessa 1990-luvulla homoseksuaalisuus oli jo avoimempaa, mitä Korhosen nuoruudessa.
– Mutta asenteet ovat viimeisen 20 vuoden aikana muuttuneet myös pienillä paikkakunnilla paljon parempaan, Strandberg toteaa.
Hirvonen on kuitenkin sitä mieltä, että suvaitsevaisuus on vasta pintapuolista ja hän näkee tässäkin ajassa paljon uhkakuvia.
– Oikeiston ja äärioikeiston nouseminen on lisännyt sitä, että ollaankin entistä enemmän konservatiivisia. Seuraan eduskunnan istuntoja tiiviisti ja ne puheet siellä ovat loukkaavia, täynnä vihaa ja halveksuntaa, hän sanoo.
Kaikkien kolmen taiteilijan teokset ovat hyvin erityyppisiä. Arto Korhosen mielestä se kuvastaa sitä, kuinka erilaisia yksilöitä yhden ryhmän sisällä on.
– Helposti pannaan stereotypioita tietyn ryhmän päälle. Kaikki ovat kuitenkin yksilöitä ja erilaisia, hän sanoo.
– Tässä on paljon erilaisuutta ja ristiriitaakin, mikä on hyvä asia, Strandberg sanoo.
Korhonen huomauttaa, että se mikä taiteilijoita yhdistää yhteisen teeman lisäksi, on se, että kaikki ovat käyttäneet ompelemista teoksissaan.
– Onko se kovin yllättävää, että homot ompelevat, Korhonen nauraa.
Juttu on julkaistu aiemmin Uusimaa-lehdessä.