Kulttuuri: Suomen Kirjastoseuran toiminnanjohtaja Juha Manninen uskoo kirjastojen tulevaisuuteen. Hän on kuitenkin huolissaan siitä, miten kuntien leikkaukset vaikuttavat niiden toimintaan.
Kirjastojen ja kirjastoautojen määrä on Suomessa hiljalleen kääntynyt laskuun. Se huolestuttaa Suomen Kirjastoseuran toiminnanjohtaja Juha Mannista.
– Kysymys on toki hyvin laaja, Suomessa yleinen kirjasto on vesijohtoveden ja jätehuollon ohella käytetyin julkinen palvelu joten katetta pitäisi suosiolle olla, sanoo Manninen.
Huolelle on tilastotukea viime vuosilta. Vuonna 2015 Suomessa oli 738 kirjastoa, viime vuonna 717. Kirjastoautojen määrä on vähentynyt samassa ajassa 140 autosta 128 autoon.
Se on koettu juttu jo vuosikymmenten takaa, että kun kunta tai kaupunki haluaa säästää, ensimmäisten joukossa leikkauslistalle otetaan sivukirjastot.
– Se on sellainen jatkuva kädenvääntö päättäjien kanssa että miksi kannattaa luopua herkullisesta säästöpäätöksestä. Pitkällä tähtäimellä kirjasto lisää hyvinvointia, ja sen arvo pitäisi laskea sillä. Tämä keskustelu käydään aina. Joskus lopputuloksena käy kirjaston kannalta hyvin, joskus huonommin, Manninen sanoo rauhallisesti.
Toki myös kirjaston merkitys ja rooli on muuttunut sitä mukaa kun teknologia on kehittynyt ja arkipäiväistynyt. Kirjastoon ei tarvitse enää polkea päätteelle tekemään tiedonhakua, kun saman asian voi tehdä ottamalla matkapuhelimen taskusta.
Kirjastojen toiminta ei Suomessa varmasti lopu.
Juha Manninen, Suomen Kirjastoseura
– Väistämätön teknologinen muutos ollut se, että koska ihmiset pääsevät niin helposti internetiin, se on muuttanut kirjaston ja kirjastojen roolia.
Toki ikäihmiset tarvitsevat Mannisen mukaan edelleen kirjastoa myös tiedonhakuun.
– Olen havainnut, että kirjastot ovat edelleen tärkeitä paikkoja nimenomaan tavoitettavuuden kannalta. Yllättävän monilla ei ole mobiilidataa puhelimessa.
Siitäkin on joskus käyty keskustelua, tulisiko kirjaston olla sellainen paikka jossa on lainattavissa esimerkiksi urheiluseuran kausikortteja, käsipainoja tai kävelysauvoja. Mannisen mukaan tuo palvelee nimenomaan kirjaston ydintehtävää.
– Sauvakävelysauvat ja laitteet sopivat erinomaisesti kirjastojen filosofiaan, sillä niihin liittyy jakamisen ja yhteisyyden periaate. Kausikorttien avulla kuntalainen pääsee taas helposti osalliseksi yhteiseen tekemiseen ja jakamaan kulttuuria muiden kanssa. Sekin on kirjaston ydintehtäviä: vahvistaa yhteisöä ja yhteisöllisyyttä, Manninen sanoo.
Hänen mukaansa on muutenkin luontevaa, että tätä tehtävää hoitaa kirjasto.
– Lainaustoiminnan kannalta kirjasto on luonteva paikka, sillä siellä on hyvät aukioloajat. Kuntien ei ole tarvinnut perustaa mitään lainauspisteitä erikseen, kirjasto on sellainen paikka jossa asiakaspalvelutiskit ovat valmiiksi auki ja aukioloajat palvelevat mahdollisimman monia kuntalaisia, Manninen sanoo.
Kirjastojen tulevaisuudesta Juha Manninen ei ole erityisen huolissaan. Niillä on käyttöä ja merkitystä jatkossakin.
– Monella aikuisellakin on vaikeuksia lukutaidon kanssa. Jo senkin takia kirjastoa tarvitaan että lukutaitoa pystytään kehittämään määrätietoisesti, Manninen sanoo.
Se toiminnanjohtajaa huolettaa, miten kuntien jatkuvat säästötoimet vaikuttavat kirjastojen palvelutarjontaan.
– Kirjastojen toiminta ei Suomessa varmasti lopu. Se on kuitenkin mielenkiintoista, miten selvitään lakisääteisten tehtävien kanssa. Jos kaksi kirjaston työntekijää eläköityy ja tilalle otetaan yksi, eikä tehtävämäärä vähene, siinä on heti oma säätämisensä työmäärän kanssa, Manninen pohtii.