Monialataiteilija Riikka Mustakallio, alias Rigulio Graak, tekee täysillä koko ajan ja ehtii paljon.
– Aina välillä toivoisin, että nukkuisin enemmän ja kahvia kuluisi vähemmän. Olenkin päättänyt, että sitten kun olen 92-vuotias, rauhoitun ja otan rennosti seuraavat viisi vuotta, 42-vuotias taiteilija sanoo.
Kun asioita tupsahtaa eteen, hän ei jää pähkäilemään. Niin ei käynyt myöskään vuonna 2005, kun hänen kynänsä putosi, vieri lontoolaisen elokuvakoulun rappusia alas ja osui tuntemattoman miehen kenkään. Mies oli Jermyn Street Theatren perustaja Howard Jameson, joka sai vastaukseksi ok:n halutessaan palkata toisen vuoden elokuvaopiskelijan suoraan niiltä portailta kuvaajaksi nettitv-projektiin.
Sattuma oli myös se, että viime joulun kynnyksellä satuinstallaatiotuotannostaan myöhässä kotiin tullut äiti kohtasi ärtyneen 8-vuotiaan Fico-poikansa selaamassa kiivaasti puhelinta. Poika kertoi etsivänsä äidilleen työpaikkaa, koska tämä teki liikaa taidetöitä. Mustakallio havahtui itse tutkimaan eri mahdollisuuksia ja huomasikin mielenkiintoisen työpaikkailmoituksen.
Nyt hän on pian vuoden päivät työskennellyt Making Movies Oy:n tuotantopäällikkönä ja hoiti ensi työkseen Klaus Härön Rakkaani merikapteeni -elokuvan jälkituotannon päälliköinnin. Elokuva sai lokakuussa parhaan kansainvälisen elokuvan yleisöpalkinnon Chicagon elokuvafestivaaleilla.
Kivistössä asuva Mustakallio on kuratoinut taidenäyttelyitä noin 300 taiteilijalle niin fyysisesti kuin digitaalisesti eri puolilla maailmaa. Omassa taiteessaan hän on viime vuosina keskittynyt erityisesti lastenkulttuuriin ja tehnyt kolme immersiivistä, sadunomaista kokonaisuutta, Taikametsän, Sysimetsän joulun ja Sademetsän salaisuudet.
– Ilman lapsia ei olisi tulevaisuutta. Metsäsaagani puhuu epäsuorasti myös luonnonsuojelun ja tulevaisuuden turvaamisen puolesta.
Lue myös:
Mitä tehdä karanteenissa? Vantaalaistaiteilija perusti perheiden ideoille yhteisön verkkoon
Aurinkokiven lasten töistä syntyi virtuaalinen näyttely joulun iloksi