Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lue Vantaan Sanomien uusi kuukausiliite Selkovantaalainen täältä!

Ensimmäisen lastenkirjansa tuomaa Finlandia-ehdokkuutta juhlinut vantaalaiskirjailija ostaa liikaa kirjoja ja on loputtoman utelias– "Eniten kiinnostaa kaikki"

Saara Kekäläisen Valpuri pääsi kirmaamaan loistokkaaseen joukkoon.

Vuoden arvostetuimmat kirjallisuuspalkinnot on jaettu, ja mukana viime keskiviikon juhlahumussa Helsingin Lasipalatsissa oli myös Saara Kekäläinen, kirjailija Rekolasta. Kekäläisen yhdessä kuvittaja Reetta Niemensivun kanssa tekemä Valpuri ja vaarallinen aamupuuro (Tammi) kisasi Finlandia-palkinnosta lasten- ja nuortenkirjallisuuden kategoriassa.

Voittoa Kekäläinen ei reissusta kotiin tuonut, mutta koko prosessi kaikkinensa on ollut hänelle merkityksellinen ja tärkeä.

– Meidän pikkuinen kuvakirjamme pääsi Finlandia-ehdokkaaksi. Se oli kyllä ihan mielettömän hienoa.

Saavutukseen tuo vielä lisää hohtoa se, että vuoden alussa julkaistu teos on Kekäläisen ensimmäinen lastenkirja. Heti ehdokkuuden selvittyä kustantaja vei tekijät pitkän kaavan mukaan toteutetulle juhlalounaalle.

– Sain jo tuolloin aivan sadunomaisen päivän, päiväni kuningattarena, Kekäläinen iloitsee.

Mitä hämmästyttävämpiä mielikuvituksellisia keinoja puuronsyönnin välttämiseksi keksivän Valpurin tempaukset saavat tammikuussa jatkoa. Tällä kertaa Valpuri kehittää hirmuisen hammashässäkän.

Kyseessä on jo Kekäläisen kolmas lastenkirja, sillä syyskuussa häneltä ilmestyi Netta Lehtolan kuvittamana Prinsessa joka lähti kälppimään (Kustantamo S&S). Senkin päähahmo kapinoi annettuja reunaehtoja vastaan eikä halua alistua prinsessojen ikiaikaiseen kohtaloon, prinssin kanssa avioitumiseen valtakunnan pelastamiseksi.

Lastenkirjoissa näkyy kirjailijan rakkaus kieleen ja omanlaisensa huumori samoin kuin hänen kahdessa aikuisten romaanissaan. Muutakin yhteistä on.

– Olen luonut kirjoihini vahvoja sankarittaria, kenties jopa esikuvia itselleni. He ovat naisia ja tyttöjä, jotka kaikki tekevät loppujen lopuksi niin kuin tahtovat, Kekäläinen pohtii.

–  Haluan tehdä samastuttavia naishahmoja. Sellaisia rakastettavia asennetyyppejä.

Pitkään mainonnan parissa copywriterina työskennellyt ja nuorempana toimittajan töitä tehnyt Kekäläinen, 51, on nyt täysiaikaisesti sitä mitä on aina halunnutkin, kirjailija.

Hän on kirjoittanut kirjailijanimellä Olga Kokko kaksi aikuisten romaania, hulvattoman seksiä ja peniksiä pullollaan olevan Munametsän (2019, Kustantamo S&S) ja syksyn alussa ilmestyneen Äitimaan, jossa teemoja ovat muun muassa ystävyys ja äitiys. Pastellinsävyt ja äitihurmos tosin saavat kyytiä ja aika ajoin varsin graafisella tavalla, kuten esimerkiksi päähenkilön synnytyskokemuksessa.

– Feministinä minulle on tärkeää kirjoittaa ja kertoa suoraan sellaisista naisen elämän asioista, joista ei kovin paljon puhuta. Jotkut naiset ovat kokeneet tämän vähän järisyttävänä, mikä on itselleni ollut hämmentävää, kun nykyään ei enää oikein mikään ole tabu.

Äitimaan pariskunta muuttaa Korsoon vanhaan puutaloon. Vastaavaa taloa ei ole Korsossa eikä kirja minä-muodosta huolimatta myöskään kerro Kekäläisestä itsestään eikä hänen perheestään.

– Olen asunut kohta 20 vuotta Vantaalla, mies lunasti itselleen entisen mummolansa, rintamamiestalon Rekolassa. Tutustuimme ehkä noin vuosi hänen muuttonsa jälkeen ja aika pian muutin sitten taloon minäkin.

Pitkään Helsingissä asunut Kekäläinen sanoo pitäneensä itseään aina erityisen helsinkiläisenä. Vantaalla metsät ovat kuitenkin nousseet hänen elämässään suureen arvoon.

– Käyn joka päivä osana työpäivääni kävelyllä metsässä ajattelemassa. Olen myös iloinen siitä, että meillä on iso piha. Paitsi että voimme yrittää elää osin omavaraista elämää, meillä on perheessä myös eläimiä, yhdeksän kanaa ja neljä pupua. Se ei oikein Helsingin keskustassa onnistuisi.

Kanat pääsevät kesäaitauksestaan vapaaksi pihaan aina kun talon väki itsekin on ulkona. Johtajakana Hiili kuitenkin päätti viime kesänä ottaa aitauksesta hatkat ihan koska sitä vain halutti.

– Teimme vaikka mitä, korotimme aitaakin, mutta se vain tuli ali, läpi ja ties mistä, Kekäläinen kertoo.

– Sen nimi muuttuikin Hatkamakkaraksi. Makkaraksi siksi, että se on pohjimmiltaan kiltti lyllerö, joka kutsuttaessa juoksee aina

luokse.

Kirjailijan työ on suurelta osin yksinäistä tekemistä, mikä sopii Kekäläiselle hyvin.

– Ajatus siitä että pitäisi joka päivä olla toimistolla ihmisten ilmoilla, on ihan kauhistus.

Luonteenpiirteisiin kuuluu myös loputon uteliaisuus.

– Eniten kiinnostaa kaikki, hän kiteyttää.

Uteliaisuus johtaa muun muassa siihen, että kun Kekäläinen lähtee Helsinkiin kirjakauppaan hakemaan yhtä kirjaa, hänellä on palatessaan kirjoja pursuava kassi ja lisäksi puhelimen kamera täynnä kuvia teoksista, jotka hän olisi halunnut ostaa, vaikka kotona jo entisestään odottaa vino pino lukemista.

Lukemiseen hän rauhoittaa itsensä neulomalla peittoja. Lukeminen tapahtuu niin sanotusti varvasetäisyydellä.

– Istun sohvannurkassa, neulon ja pidän varvasta kirjan välissä.

Lue myös:

Finlandia-palkittu Jukka Viikilä on vantaalaisen "runoperheen" poika

Yksi vantaalaisen Siri Kolun kirjailijaunelmista täyttyi, kun hänen lastenromaaninsa käännettiin englanniksi – Nyt saarivaltiossa riehuu Rosvola-kuume

Palkitun lastenkirjailijan joulukoristeet ovat muistoja täynnä