Jani Sievisen valmentama uimari Inka Kolhinoja edustaa Suomea ensi kesänä Special Olympics -kilpailussa.
Uinnin maailmanmestari Jani Sievisen valmennettava Inka Kolhinoja murtautui yhdeksän vuoden odotuksen jälkeen Special Olympics -joukkueeseen.
Vammaisen asema Suomessa on uimarin mukaan jatkuvaa taistelua.
– En ottanut tulkkia tähän haastatteluun mukaan. Olen vähän kuuro, altaassa en kuule mitään, uimari Inka Kolhinoja kertoo Tikkurilan uimahallissa.
Ensiolemus todistaa sen, että kesäkuussa Saksassa pidettäviin kisoihin valittu Kolhinoja ei ole haastattelussa ensimmäistä kertaa. Haave kesämaailmankilpailujen, eli Special Olympics -kilpailujen edustuspaikasta muuttui todeksi vasta 41-vuotiaana.
– Odotin tätä yhdeksän vuotta, eikä valintaa meinannut uskoa todeksi. Suomessa oli kolmisenkymmentä kandidaattia uinnista, ja heistä valittiin neljä.
Kolhinoja aloitti uinnin 28-vuotiaana. Se on ikä, jolloin muut yleensä lopettelevat uraansa.
– Saan uinnista kaiken - virheineen päivineen. Klisee tai ei, mutta nyt iän voi todeta olevan vain numero.
Klisee tai ei, mutta iän voi todeta olevan vain numero.
Kolhinoja on monipuolinen uimari. Siitä todistavat muun muassa toukokuussa kehitysvammaisten Special Olympics Invitational Games -kisoista tuotu pronssimitali 25 metrin perhosuinnista ja samoissa kilpailuissa uintu hopeamitali 50 metrin vapaauinnissa.
Uinti tuli Kolhinojan kuvioihin ratsastuksen jälkeen. Tavoitteet ovat korkealla, onhan uimari tuonut laadukkaan valmennuksen siivittämänä mitalin jokaisista uintikisoista.
– Jani on hyvin leppoisa ja ihmisläheinen, mutta vaativa valmentaja. Tehot saadaan irti nopeasti, ja hän huomaa perusvirheet.
Kolhinoja treenaa moninkertaisen sekauinnin arvokisamitalistin alaisuudessa viikossa kahdesti ja kolmesti oman seuran kanssa.
– Siviilielämä on pikkuisen jäänyt. Omaiset kyselevät, että koska tulen käymään. Uinnin, politiikan ja muun takia olen joutunut priorisoimaan.
Urheilun lisäksi Kolhinoja on aktiivinen politiikassa. Hän toimii Liike Nytin puoluehallituksen jäsenenä, Liike Nyt Vantaan hallituksen jäsenenä ja Tikkurilan seurakunnan varavaltuutettuna Vantaalla.
Mitä sanottavaa hänellä on vammaisten asemasta Suomessa?
– Se on taistelua, ääntä on vaikeaa saada läpi. Kuurojen ja muiden huomiointi jää heikoksi. Ja esimerkiksi ulkomaalaisia kisailijoita huomioidaan ihan eri tavalla.
Mitalit eivät vammaispuolellakaan ole itsestäänselvyys ja moni harjoittelee hyvin ammattimaisesti. Tukea siis tarvittaisiin enemmän.
– Treenaan kesään asti sen viisi kertaa viikossa ja leirit päälle. Ennen oli kolme kertaa viikossa.
Kolhinojan arkea vaikeuttaa tulkkien saaminen.
– Minulla on hirveät tappelut tulkkien saamisessa. Niitä vähennetään Kelan toimesta, mutta kukaan ei tunnu reagoivan.
Puoluetoimintaan yli aaterajojen uimari lähettää sellaiset terveiset, että vammaisia kannattaa ottaa toimintaan mukaan rohkeasti.
– Siinä tulisi uutta ajattelutapaa ihan konkreettisesti.