Katujen mittakaava ei tue Vantaan tavoitetta urbaaneista keskustoista, sanoo tutkija, arkkitehti Aija Staffans.
Vantaalla ei säästellä tilaa teiden ja katujen suunnittelussa ja rakentamisessa. Tilaa suorastaan törsätään. Siitä yksi esimerkki on Kivistön keskustan halki kulkeva Keimolantie. Noin 40 metriä leveä Keimolantie on leveämpi kuin Helsingin keskustan pääväylä Mannerheimintie, jolla on leveyttä 30 metriä.
Valtavan leveisiin katuihin on kiinnittänyt huomionsa Aalto-yliopiston tutkija ja arkkitehti Aija Staffans. Hän sanoo, että Kivistön katuja on tehty autojen ehdoilla, vahvan autoperinteen mukaan ja tekniikkavetoisesti tilaa säästelemättä.
– Mitoitus on hämmentävä. Mutta onneksi on kuitenkin jonkin verran katupuita ja istutusalueita.
Kivistön keskustan positiivisiksi puoliksi Staffans mainitsee taiteen ja erityisesti värien käytön rakennuksissa.
Vantaalla niin kuin monissa muissakin kaupungeissa halutaan tehdä kaupunkimaisia, tiiviitä keskustoja, mutta katujen mittakaava ei Staffansin mukaan tue tätä tavoitetta.
– Esimerkiksi Kivistössä korttelissa on kaarevia muotoja, mutta tämä ei näy katujen suunnittelussa.
Kadut ovat suoria, pitkiä ja yksitoikkoisia.
– Ympäristön yksipuolisuutta lisää se, että niin yksityiset kuin julkiset palvelut, kuten jättikoulut ja kaupat, keskittyvät nykyään yhä suuremmiksi yksiköiksi.
Mitoitus on hämmentävä.
Silloin välimatkat jalankulkijoille voivat muodostua yllättävän pitkiksi. Jo pelkästään Kivistön rakenteilla olevaan Kivis-kauppakeskukseen kertyy Keimolantieltä matkaa lähes 400 metriä ja Aurinkokiven koululta noin 700 metriä.
Kevyen liikenteen käytössä olevan Kvartsiraitin ja sen varrella olevan leveimmillään miltei 100-metrisen Topaasiaukion mitoitus nostattaa Staffansin kulmakarvoja sekin. Selitys leveydelle liittyy kehäradan kuiluun, joka kulkee raitin alla.
– Ratakuilu rajoittaa keskustan rakentamista ja vaikuttaa osaltaan väljään mitoitukseen.
Esimerkkinä erilaisesta suunnittelusta Staffans nostaa esille vuoden 2015 asuntomessualueen vajaan kilometrin päässä Kivistön asemalta.
– Asuntomessualue on onnistunut. Sen rakennukset ovat monimuotoisia, mitoitus ihmisen kokoista ja katutilat miellyttäviä kulkea, hän kehuu.
Staffansin huomio ei ole kiinnittynyt vain Kivistön leveisiin katuihin, vaan myös suunnitteilla olevan Vantaan ratikan katusuunnitelmiin. Nekin näyttävät hänestä erittäin leveiltä. Mutta ratikkaa hän pitää erinomaisena asiana, jos se rakennetaan. Ratikka tuo eloa reitilleen ja on kevyempi sekä ketterämpi ratkaisu kuin juna.
– Juna-asemien seudut ovat rumia ja koetaan pelottaviksi, mutta ratikalla sellaista negatiivista vaikutusta ei synny. Ratikka on Vantaalle iso mahdollisuus, Staffans uskoo.
Staffans toteaa myös, että pelkällä asuntorakentamisella ei synny rikasta kaupunkielämää.
– Urbaani kaupunkielämä tarvitsee kaikenlaisia palveluja, ja suunnittelun pitäisi tukea sitä moninaisuutta.
Toiminnallisesti köyhtyvän kaupungin esimerkkinä hän mainitsee Malmin lentoaseman Helsingissä. Staffansin mielestä se olisi pitänyt säästää asuntorakentamiselta, sillä sellaista ei enää saa takaisin.
– Kerroksellisuutta ei tule, jos vain puretaan ja tilalle rakennetaan aina vain asuntoja.
Hän on myös kallioiden ja metsien hävittämistä vastaan.
Staffansin mukaan korkeatakin voidaan tehdä, mutta olennaista siinä on rakennusten vaihtelevuus, monimuotoisuus. Samaan kortteliin mahtuu niin korkeaa kuin matalampaa ja luontoa pitää olla, sillä se lisää ihmisten hyvinvointia ja viihtymistä.
– Mitä tiiviimpää tehdään, sen suurempi tarve on kaupunkivihreälle.
Vantaa tiivistyy ja vihertääkin vielä 30 vuoden kuluttua – yleiskaavapäällikkö: "Suunnittelu jatkuu"