70 vuotta joulukuun 20. päivänä täyttävä Harri Larjosto suunnitteli Aviapolikseen Mahiläisten paviljonki -teoksen.
Viime kesänä taiteilija Harri Larjoston ja hänen puolisonsa Merjan kotipihassa Hämevaarassa vietettiin megabileet. Paikalla oli jousiorkesteri ja kolme bändiä sekä kymmenittäin vieraita. Juhlaan oli kolme hyvää syytä, vuosimäärät 70, 65 ja 40, eli puolisoiden iät ja aviovuosien määrä.
Larjoston seitsenkymppisyys tosin toteutuu virallisesti vasta 20. joulukuuta.
– Hämmennyn siitä, kun näen tai kuulen jossain sanottavan itseni ikäisten olevan ikäihmisiä tai iäkkäitä, Larjosto sanoo.
– Olen kai jotenkin sokea iälleni.
Taiteilija saa usein kuulla vaikuttavansa ikäistään selvästi nuoremmalta.
– Ehkä jatkuva uteliaisuus kaikenlaisia asioita kohtaan on se, joka pitää jollain lailla virkkuna, hän tuumii.
Kiinnostus vei mehiläistenkin pariin, mutta mehiläistarhausta kesämökillä Kiskossa harrastanut Larjosto sai reilu vuosi sitten äkäisen piston suojakäsineen läpi, jonka seurauksena keskisormi turposi valtavaksi.
– Kerrankin olisi todella ollut, mitä näyttää, jos olisi ollut aihetta.
Kahden päivän kuluttua tarhuri käveli mehiläispesiensä ohi, jolloin yksi asukeista lennähti hänen ohimolleen. Toisin kuin Larjosto oletti, mehiläinen ei lähtenytkään pois, vaan tepasteli korvakäytävään ja päätti ryhtyä siellä pärisemään.
– Ääni oli jokseenkin mieletön.
Tunkeilijaa oli pakko yrittää varovasti hätistää. Ja niinhän se sitten tuikkasi taiteilijaa korvakäytävään.
Seurauksena oli raju allerginen reaktio ja tilanne, jossa adrenaliiniruiskeen käytöstä huolimatta kaksi ambulanssia lähti suuntaamaan paikan päälle. Larjostoa myös kannustettiin kunnon niin salliessa ajamaan itse ambulanssia vastaan, jolloin apu tavoittaisi kymmenen minuuttia aikaisemmin.
– En lähtenyt. Kerroin, että istun parhaillaan riippukeinussa katsellen järvimaisemaa ja että delaan mieluummin tässä kuin jossain ojan pohjalle ajautuneessa autossa.
Tarhaus jäi sairaalareissun myötä, mutta mehiläisteemaiset teokset saivat mustan huumorin sävyttämästä kokemuksesta jatkoa. Larjosto esittelee kahta maalausta.
– Tässä ratsastan raivokkaalla kuhnurimehiläisellä ja olen saanut osumia. Toisessa versiossa hajoan sitten aivan täydellisesti. Ehkä nämä ovat nyt sitten sellaisia töitä, joita ikä teettää teemasta Eros ja Thanatos, elämä ja kuolema, taiteilija hekottelee.
Mehiläiset ovat olleet viime vuosina Larjoston taiteessa vahvasti läsnä. Yle Areenassa on edelleen nähtävissä fiktiota, filosofiaa, huumoria ja luontokuvausta yhdistävä lyhytelokuva Mehiläishoito ja parhaillaan suunnittelutyön alla on kaupungin Aviapolikseen Annefredin alueelle tilaama monumentaalinen Mehiläisten paviljonki, jonka mittasuhteiden ja rakenteiden kestävyyden laskemiseen Larjosto pyysi avukseen arkkitehti Kari Lappalaisen.
Näyttävän työstä tekee suuri kennomainen rakenne. Sen esikuvana on mehiläisten omalle rakennustavalle tyypillinen villikennoston muoto. Kennoston rakennusmateriaalina käytetään alueelta pois kaivettavia maalämpöputkia.
Jalustaan tehdään lasilla suojattu korkea siilo, jonne tulee mehiläispesä.
– Suomen tumman mehiläisen hoitajat -yhdistys tuo sinne harvinaisia pohjolan tummia mehiläisiä ja käy säännöllisesti myös hoitamassa pesää, Larjosto kertoo.
Lisäksi jalustaan kaiverretaan taiteilijan aforismeja.
– Paviljonki on 15 metriä korkea. Aion kätkeä sinne myös pönttöjä linnuille ja lepakoille. Toisaalle puistoon tulee vielä hyönteishotelli. Laji- ja luontokato ovat minulle harrastusteni pohjalta täysin selviö ja kammottava asia.