Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lue Vantaan Sanomien uusi kuukausiliite Selkovantaalainen täältä!

Vantaalaiskahvila tarjosi kehitysvammaiselle Manulle, 15, ainutlaatuisen mahdollisuuden – "Yrityksissä ujostellaan ja jännitetään"

Emmanuel "Manu" Keshishian, 15, suihkuttaa puhdistusainetta kahvilan pöydälle. Äiti Karine Danielyan pyyhkii pöydän puhtaaksi.

– Me teemme tämän tet-harjoittelun yhdessä, koska Emmanuel ei pärjää yksin, Danielyan kertoo.

Keshishian on kehitysvammainen ja hänellä on autismin kirjon pulmaa.

– Kolmevuotiaana Emmanuel lopetti puhumisen. Hän kuitenkin kuulee ja ymmärtää.

Keshishian on Jokiniemen koulun pop-opetuksessa, joka tarjoaa erityisopetusta kehitysvammaisille oppilaille. 9. luokkalaisen Keshishian kevätlukukauteen kuuluu tet-harjoittelu, johon hän pääsi viikon ajaksi Tikkurilassa sijaitsevaan kahvila-ravintolaan Blablablahan.

– Olen todella kiitollinen kahvilalle, että he ottivat Emmanuelin vastaan. Kehitysvammaisten on vaikea saada harjoittelupaikkoja, äiti sanoo.

Keshishian oppi työharjoittelun aikana käyttämään kahvikonetta ja sai osallistua leivonnaisten valmistukseen.

– Manu on erittäin innokas oppimaan ja tekemään. Hän siivoa meidän työntekijöidenkin jälkiä, kertoo hymyillen Blablablan yrittäjä Katrin Paakki.

Ymmärrän jännityksen, jos ei ole aiemmin kohdannut erilaisuutta.

Danielyan suoritti oman kondiittori-leipuriopintoihin kuuluvan työharjoittelun pari vuotta sitten samassa kahvila-ravintolassa. Äiti kertoo viihtyneensä ja siksi halunneensa kysyä mahdollisuutta myös pojalle.

– Miksi emme olisi tarjonneet harjoittelupaikkaa Manulle? Jokainen ansaitsee saman mahdollisuuden, Paakki painottaa.

Keshishianin opettaja, erityisluokanopettaja ja kasvatustieteen tohtori Juha Majoinen tietää kuitenkin, että työharjoittelupaikat kehitysvammaisille ovat kiven alla.

– Ei ole helppoa löytää tet-paikkoja oppilaillemme. Yrityksissä ujostellaan ja jännitetään, riittävätkö taidot ohjaamaan oppilasta.

Pelko on Majoisen mukaan useimmiten aivan turha.

– Toisaalta ymmärrän jännityksen, jos ei ole aiemmin kohdannut erilaisuutta. Vammaisopetuksessa olevilla oppilailla on kuitenkin monia taitoja, joita voi työssä hyödyntää, Majoinen rohkaisee.

Majoinen korostaa, että kokemus työelämästä on arvokasta vammaisille oppilaille.

– Oppilaan jatkon ja tulevaisuuden kannalta on valtavan tärkeää, että he pääsevät harjoitteluun. Näin oppilas saa kokemusta normaalielämästä. Tiedän, että harjoittelu on suuri ja merkityksellinen asia oppilaalle sekä hänen perheelleen, Majoinen korostaa.

Vammaistason oppilaat menevät tet-harjoitteluun usein avustajan kanssa. Keshishian sai äidin tuekseen ja ohjaajakseen.

– Luulen, että monesti työnantajat miettivät, onko heillä resurssia erityislapsen ohjaamiseen, Danielyan sanoo.

Danielyanin mukaan on tärkeää, että työnantaja ymmärtää, että nuori tarvitsee selkeää ohjausta.

– Nuori osaa kyllä tehdä paljon asioita, kun hänelle näytetään riittävän monta kertaa, mitä täytyy tehdä, äiti sanoo.

Danielyan on iloinen nähdessään poikansa viihtyvän kahvilassa ja oppineen uusia asioita.

– Haaveenani on, että perustamme joku päivä oman kahvilan, jossa työskentelemme Emmanuelin kanssa yhdessä. Toivon, että hän pääsee suorittamaan kahvila-alan opintoja perusopetuksen jälkeen, äiti kertoo.

Majoinen pitää äidin kahvila-ajatusta kauniina.

– Manulla on aina ollut lahjakkuuksia ja vahvuutta tälle alueelle. Myös jatko-opintojen kannalta tet-harjoittelu oli todella tärkeä kokemus, Majoinen sanoo.

Lue myös: Kehitysvammainen Luukas, 16, on edelleen ilman opiskelupaikkaa, vaikka koulut alkavat – äiti on huolissaan, kuinka perhe selviytyy syksystä