Poimuinen ja kuoppainen jää on vaarallista kävellä ja mahdotonta pyöräillä.
Havukoskella asuva Paula Marttinen, 69, on ahkera pyöräilijä, joka hyppää pyörän selkään talvellakin miltei joka päivä. Pyörä jää kotiin vain, jos pyörätiet ovat niin huonossa kunnossa, että tapaturmaa ei voi välttää. Välillä Marttinen saa polkea hengitystään pidätellen ja kieli keskellä suuta, ettei menisi nurin.
– Olen useana talvena kaatunut pyörällä, kun musta jää on sataneen lumen tai sohjon alla piilossa, hän kertoo.
Marttista ärsyttää. Vantaan kaupunki kannustaa asukkaitaan liikkumaan ekologisesti ja hoitamaan kuntoaan sekä kävellen että pyöräillen, mutta talvisin olosuhteet eivät ole siihen otolliset. Eikä palautteen antaminen ole tuonut parannusta. Erityisesti Marttista suututtaa Rekolantien viereisen pyörätien surkea talvihoito Havukosken ja Korson välillä.
– Miksi sohjoa ei aurata pois ennen kuin se jäätyy ja tekee kadunpinnasta ”perunapellon”?
Poimuinen, kuoppainen jää on vaarallista kävellä ja mahdotonta pyöräillä. Pinnan hiekoituksestakaan ei ole silloin mitään apua. Ja kun lämpötila nousee plussalle, sora vajoaa sohjoon.
– Mutta sepeliäkin kylvetään niukasti, jos ollenkaan, Marttinen lisää.
Hän puhuu myös heikommin liikkuvien ja apuvälineitä tarvitsevien puolesta. Lastenrattaillakin on vaikea kulkea sohjoisilla ja jäisillä kaduilla.
Kahden pienen lapsen äiti, havukoskelainen Sara Jaakkola kertoo, että välillä tuntuu siltä kuin rattaat hajoaisivat talvisilla kaduilla. Jos vaunuissa on pienet eturenkaat, ne eivät meinaa totella lumessa.
– Viime talvi oli vielä pahempi.
Jaakkola puhuu muiden äitien kanssa, kuinka hankalaa on liikkua ulkona. Kerran hän on mennyt nurin rattaiden kanssa tullessaan alas kevyen liikenteen väylää Rautkallion puistoon. Jaakkola on myös joutunut menemään ajotielle kävelemään esimerkiksi Havukosken läpi kulkevalla Laurantiellä, kun jalkakäytävä on ollut niin surkeassa kunnossa.
Marttinenkin on joutunut pyörineen siirtymään ajoradalle Rekolantiellä. Se on hengenvaarallista, mutta välillä ei ole muuta mahdollisuutta, kun pyörätien pinta on kulkukelvoton. Hän tietää muidenkin tehneen samoin.
– Saamme kuulla autoilijoilta vihaista torvensoittoa.
Vantaan kaupungin kunnossapitopäällikkö Jyrki Vättö sanoo, että periaatteessa lumisohjo pitäisi aurata pois. Sohjoa voi kertyä jalkakäytävälle kuitenkin myös ajoväylältä, joka aurataan taajaan.
– Aura työntää ja muu liikenne roiskuttaa suolattua lunta jalkakäytäville.
Tänäkin talvena ilmat ovat olleet niin vaihtelevia pakkasesta suojasäähän ja vesisateeseen, että kunnossapito ei ole pysynyt perässä. Vättö sanoo, että resurssit eivät riitä toistuvaan jäänpoistoon. Kun jalkakäytävän pintaan on muodostunut jäätä, on priorisoitava ja silloin torjutaan liukkautta.
Paula Marttinen epäilee, että Hakunilassa, Koivukylässä ja Korsossa, joiden katujen kunnossapito on ulkoistettu yrityksille, tienhoito on huonompaa kuin Keski- ja Länsi-Vantaalla, jossa hoito tehdään Vantaan kaupungin omana työnä. Ainakaan kuntalaisten jättämän palautemäärän perusteella ei voi tehdä sellaista johtopäätöstä, sanoo Vättö.
– Palautetta tulee aika lailla saman verran.
Lue vielä: Ranne- ja lonkkamurtumia, nilkkavammoja, ruhjeita – pääkallokeli on näkynyt Peijaksen päivystyksessä