Puolustusmäärärahat pitäisi määrittää aiempaa pidemmälle jaksolle, sanoo entinen komentaja.
Suomen puolustusmäärärahojen vuosittaiset tarpeet pitäisi jatkossa määrittää vaalikausien yli ulottuvalla kahdeksan vuotta kattavalla esityksellä, ehdottaa entinen Puolustusvoimien komentaja Ari Puheloinen.
Tavoitteena olisi tuottaa nykyistä parempi kuva puolustuksen tarpeista. Ehdotus ei Puheloisen mukaan suoraan sitoisi seuraavien hallitusten käsiä kun se tehtäisiin kunkin hallituskauden alussa joka neljäs vuosi.
– Kukin hallitus voisi tehdä päätökset osaltaan. Etuna olisi, että koko ajan käytettävissä olisi pitkän aikavälin rahoitustarpeiden näkymä, jota sovellettaisiin kulloinkin halutulla aikajänteellä, Puheloinen ehdottaa torstaina julkaistussa kirjassaan Sotilas ja työmies (Otava).
Hän rinnastaa ehdotuksensa julkisuudessa esitettyihin tavoitteisiin sitoa tutkimus- ja tuotekehitysrahoituksen taso nykyistä pitkäjänteisemmin.
Puheloinen sanoo Vantaan Sanomien sisarlehden Länsiväylän haastattelussa, että puolustusmäärärahoihin 2010-luvulla tehdyt leikkaukset olivat liian suuria.
Vuonna 2011 aloittanut Jyrki Kataisen (kok.) sixpack-hallitus leikkasi puolustusmäärärahoja kymmenellä prosentilla. Puheloinen oli tuolloin toiminut komentajana kaksi vuotta.
– Leikkaukset tarkoittivat puolustuskyvyn laskua, ja niiden jälkiä on nyt pitänyt korjata nyt, Puheloinen sanoo viitaten nykyisellä hallituskaudella tehtyihin mittaviin korotuksiin.
Puheloinen myöntää, että Kataisen hallitus teki ratkaisunsa vaikeassa valtiontaloudellisessa tilanteessa. Päätös oli Puheloisesta kuitenkin epäjohdonmukainen, sillä vuosien 2009 ja 2012 puolustusselonteoissa oli varoitettu Venäjän lisäävän sotilaallista aktiivisuutta varustautumistaan.
Puheloisen mukaan puolustusselonteot ovat menettäneet alkuperäistä merkitystään, sillä niiden rahoitusesitysten aikajänne on lyhentynyt merkittävästi.
Sotilasliitto Natossa jäsenmaiden suositeltu puolustusbudjetti on kaksi prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Puheloinen pitää suositusta periaatteessa hyvänä, mutta huomauttaa, ettei puolustuskykyä pidä sitoa prosenttilukuihin.
– Puolustusmäärärahojen tulee perustua Puolustusvoimien tehtäviin ja puolustuskyvyn ylläpitoon.
Puheloinen ei halua ottaa kantaa Suomen Nato-prosessin etenemiseen ja korostaa myös, ettei hänen roolinsa ole neuvoa, miten puolustusratkaisut olisi tehtävä.
Sen sijaan hän tekee kirjassaan laajan analyysin siitä, miten Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys muuttaa poliittista ja sotilaallista asetelmaa Itämerellä ja Pohjois-Euroopassa.
Suomen asemaa Nato-jäsenyys vahvistaa usealla eri tasolla. Sotilaallisesti Pohjolaan muodostuu entistä suurempi yhtenäinen sotilaallinen pidäke ja voimankäytön kynnys sitä kohtaan kasvaa.
Naton jäsenenä Suomi on paremmin turvassa myös poliittiselta hybridivaikuttamiselta kuin tilanteessa, jossa Suomi jatkaisi liittoutumattomana.
Puheloinen ei lähde liioin neuvomaan kysymyksessä, pitäisikö Suomen tavoitella tai olla tavoittelematta pysyviä Nato-tukikohtia Norjan-mallin tapaan. Mikäli asiaa tarkastellaan Venäjän näkökulmasta, Naton jäsenenä Suomi näyttäytyy Venäjälle joka tapauksessa osana sotilasliittoa, jonka joukkoja Suomessa voi olla sodan aikana ja jossa Yhdysvalloilla on Venäjän katsannon mukaan ratkaiseva asema.
Nato-jäsenyys oli Suomessa Puheloisen komentajakaudella ja vielä sen jälkeenkin varsin polarisoitunut kiistanaihe.
Eduskunnan päätös hakea Nato-jäsenyyttä syntyi lopulta varsin nopealla aikataululla Venäjän hyökättyä Ukrainaan ja Venäjän johtajan Vladimir Putinin asettua sitä ennen Suomeenkin kohdistuneita ukaaseja Naton laajentumista vastaan.
Pitkällä aikavälillä Puolustusvoimat on jo vuosia kehittänyt valmiuksiaan toimia yhdessä Naton kanssa. Osa Natoon kriittisesti suhtautuvista voimista on nähnyt prosessissa korkeiden upseerien hivutusta, jolla Suomea on valmisteltu Nato-jäsenyyteen.
Puheloinen tyrmään ajatuksen, että sotilaat olisivat vieneet Suomen Natoon.
– En tunnista tuollaista. Yhteensopivuutta on kehitetty 1990-luvulta lähtien ja se on ollut valtion johdon ohjaamaa. Salailua ei ole ollut, vaan kaikki on toiminut avoimesti.