Ministeriöstä todetaan, ettei valtio voi pakottaa kuntia tiettyyn ratkaisuun.
Vantaan Sanomat uutisoi tammikuussa Vantaan kaupungin historian suurimmasta kiinteistökaupasta syntyneestä kiistasta. Vantaa valmistelee hyvinvointialueen käyttöön siirtyneiden sosiaali- ja terveyspalveluiden kiinteistöjen myyntiä sijoittajille.
Myynnin valmistelu jatkuu ja erimielisyydet jatkuvat. Viimeisin käänne nähtiin, kun ryhmä kuntapoliitikkoja teki oikaisuvaatimuksen sote-kiinteistöjä koskevasta päätöksestä. Taustalla on huoli siitä, että kiinteistöt myydään hätiköiden ja loppupelissä kärsijänä on palveluiden käyttäjä eli kuntalainen.
Oikaisuvaatimus tehtiin kaupunkitilalautakunnan päätöksestä. Poikkeuksellisen vaatimuksesta tekee se, että oikaisua vaativat ovat itse kaupunkitilalautakunnan jäseniä. He jättivät myös kokouksessa eriävän mielipiteen päätökseen.
Yksi oikaisupyynnön tekijöistä on kymmeniä vuosia kuntapolitiikassa vaikuttanut Kimmo Kiljunen (sd.). Hän ei muista vastaavaa tapahtuneen aiemmin hänen urallaan. Kiljusen lisäksi oikaisuvaatimuksen allekirjoitti kolme muuta lautakunnan demarijäsentä ja vasemmistoliittolainen jäsen.
Mikä lautakunnan päätöksessä korpeaa?
– Vantaan kaupungin ja Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen hallintojen välillä ei ole käyty riittävästi keskustelua kiinteistöjen kohtalosta, Kiljunen vastaa.
Hänen mukaansa kiinteistöjen kohtalosta päätetään ilman riittävää tietoa esimerkiksi kiinteistöjen kunnosta tai hyvinvointialueen suunnitelmista.
– Peruskriteeri on myyntivoiton maksimointi.
Peruskriteeri on myyntivoiton maksimointi.
Vantaan kaupungin toiminnasta on huolissaan myös osa hyvinvointialueen päättäjistä.
– Kaupunki on lähtenyt suunnittelemaan myyntiä. Se olisi pitänyt tehdä yhteistyössä hyvinvointialueen kanssa. Niin ei ole tapahtunut, aluehallituksen jäsen Pirkko Letto (sd.) toteaa.
Kiljunen ja Letto ovat sitä mieltä, ettei Vantaa ole ottanut riittävästi huomioon valtion antamia sote- ja pelastuskiinteistöjen vuokrausta ja myyntiä koskevia ohjeita. Ohjeistuksen mukaan suunnitelmat on tehtävä yhteistyössä hyvinvointialueiden kanssa, sillä toimitilojen myynti voi hankaloittaa kunnan omien asukkaiden lähipalveluiden saantia.
Kun toimitilat on myyty kolmannelle osapuolelle, kuten sijoittajalle, kunnalla tai hyvinvointialueella ei ole enää juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa alueen palveluverkkoon ja lähipalveluihin, todetaan valtion ohjeistuksessa.
Valtiovarainministeriön muutosjohtaja Ville-Veikko Ahonen ei kommentoi Vantaan kaupungin ja Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen välisiä neuvotteluja. Hän kertoo ministeriön kannustavan kuntia hoitamaan sote-kiinteistöjen myynnin ja vuokrauksen niin, etteivät ratkaisut tule hyvinvointialueelle yllätyksinä. Toimitilojen myynnin tulee olla myös hyvinvointialueiden talouden kannalta perusteltua. Valtio ei kuitenkaan voi pakottaa kuntia tiettyihin ratkaisuihin.
– Vantaalla on täysi oikeus myydä sote-kiinteistöt, Ahonen sanoo.
Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen johtaja Timo Aronkydön mukaan hyvinvointialue on jo pitkään käynyt kiinteistöihin liittyvää keskustelua Vantaan kaupungin kanssa.
Aronkytö ei näe, että Vantaan sote-kiinteistökaupoista seuraisi hyvinvointialueelle isoja ongelmia. Myös hyvinvointialue voisi ostaa osan kiinteistöistä itselleen.
Aluehallituksen Letto toteaa, että kritisoidulla kaupunkitilalautakunnan päätöksellä kaupunki nimenomaan konsultin ohjeistuksen mukaisesti niputti kiinteistöt. Jos hyvinvointivointialue haluaa ostaa tarkoituksenmukaisen kiinteistön, se voi joutua ostamaan samassa "nipussa" huonokuntoisia ja tarkemmassa palveluverkon tarkastelussa ei-tarkoituksenmukaiseksi osoittautuvia kiinteistöjä.
– Turhien kiinteistöjen osto rasittaa hyvinvointialueen taloutta, ja rahat ovat poissa palveluiden järjestämisestä, Letto sanoo.
Aronkytö nostaa esiin sen, että Vantaa on suunnitellut vuokraavansa osan kiinteistöistä hyvinvointialueelle jopa 20 vuoden vuokrasopimuksella.
– Pitkissä vuokrasopimuksissa on teknisiä ja hallinnollisia haasteita, hän kuvaa.
Pitkän vuokrasopimuksen voidaan katsoa helpottavan myyntiä. Uudelle omistajalle on luvassa suht varma pitkäaikainen vuokratuotto.
Valtiovarainministeriön Ahosen mukaan pitkien vuokrasopimusten heikkoutena on, että ne voivat hankaloittaa hyvinvointialueiden palveluverkon suunnittelua ja siihen tehtäviä muutoksia.