Myyrmäessä asuvat Eveliina Pylkkänen löysi mieluisan työpaikan oman rinnallakulkijan tuella.
Yli sata vantaalaista nuorta työtöntä on päässyt eteenpäin elämässään rinnallakulkijoiden eli valmentavien ohjaajien avulla. Nuoret ovat työllistyneet koko- ja osa-aikatöihin sekä lisäksi päässeet oppisopimuskoulutukseen tai työkokeiluun. Muutama on myös lähtenyt opiskelemaan tai toimimaan yrittäjänä.
Kyseessä on Vantaan kaupungin Rinnalla kulkien nuorisotyöttömyys laskuun -hanke, jonka tavoitteena on tarjota 18–29-vuotiaille työttömille tukea työ- tai opiskelupaikan löytämiseen. Hankkeessa on parhaillaan mukana 250 nuorta.
– Apu on ollut korvaamatonta, kertoo hankkeen kautta työllistynyt Eveliina Pylkkänen, 25.
Vuosi sitten Pylkkänen opiskeli kansanopistossa musiikkia. Kun kesä tuli, opinnot päättyivät eikä hänellä ollut työpaikkaa.
– Olin aika alakuloinen. Ystävä oli kuullut hankkeesta ja ehdotti, että kysyn apua, hän sanoo.
Pylkkänen soitti ja avunpyyntöön vastattiin. Hän sai omaksi rinnallakulkijakseen Johanna Torkkolan, yhden hankkeen kymmenestä projektityöntekijästä.
– Lähdimme pohtimaan millaista työtä Eveliina etsii ja mitkä ovat hänen vahvuuksiaan. Alussa käytimme aikaa tutustumiseen, Torkkola selvittää.
Pylkkäsen aiemmat kokemukset työstä olivat melko huonot.
– Työ ei ollut sellaista kuin oli luvattu ja fyysisesti hyvin raskasta. Selkäni ei kestänyt sitä, vaan uuvuin, Pylkkänen kertoo.
Aiempien kokemusten vuoksi Pylkkänen luuli, ettei voi ottaa vastaan kokopäivätyötä. Torkkola tietää, että ensimmäiset työkokemukset ovat tärkeitä, sillä niiden perusteella nuoret muodostavat kuvan työelämästä.
Apu on ollut korvaamatonta.
– Eveliinan aiemmat kokemukset olivat vaikuttaneet hänen ajatuksiinsa työelämästä sekä omista kyvyistä. Hän pystyy paljon enempään kuin aluksi itse ajatteli, Torkkola sanoo.
Torkkolan avustuksella Pylkkänen kahlasi läpi työnhakuilmoituksia ja teki työhakemuksistaan entistä parempia. Ensimmäiset työhakemukset lähtivät jo loppukesästä. Pian tuli kutsu työhaastatteluun, josta avautui määräaikainen työpaikka. Vaikka työ käynnistyi, yhteydenpito omaan rinnallakulkijaan säilyi.
– Tuntui turvallisemmalta, kun joku katsoi perään, Pylkkänen kertoo.
Pylkkänen on kiitollinen, että tukea ei lopetettu heti työpaikan varmistuttua, sillä apu oli pian tarpeen. Hän päätti edelleen hakea uutta ja mieluisampaa työtä. Kokoaikainen työpaikka löytyi marraskuussa.
– Johannan kanssa selviteltiin kuinka määräaikaisen työsuhteen voi irtisanoa. Tässäkin Johannan apu oli korvaamatonta, Pylkkänen muistelee.
Tällä hetkellä Pylkkänen työskentelee yrityksessä, joka tekee yrityksen sisäistä postitusta.
– En tiennyt, että töissä voi olla hauskaa. Työ on todella mukavaa ja minulla on mahtavat työkaverit, hän korostaa.
Yhteisen taipaleen aikana Pylkkänen ja Torkkola vaihtoivat lukuisia viestejä, soittelivat ja tapasivat kasvotusten.
– Minulle tuli olo, että joku todella välittää, Pylkkänen sanoo.
Kaksivuotinen hanke loppuu heinäkuun lopussa. Kaikkiaan hankkeessa on ollut mukana noin 250 nuorta eli noin puolet on työllistynyt tai päässyt opiskelemaan saatuaan tukea.
– Toivomme jatkoa. Olemme aidosti pystyneet auttamaan nuoria eteenpäin, Torkkola korostaa.
Hankkeen projektipäällikkö Kirsi Sulaoja niin ikään kokee, että nuorten tukeminen työelämän suunnan löytämisessä on tärkeää.
– Monilla nuorilla tilanne on ollut haastava jo ennen koronaa, ja pandemia on hankaloittanut sitä entisestään. Nuorilta saadun palautteen mukaan juuri hänen tarpeisiinsa vastaava tuki on ollut se, joka on auttanut uskomaan omiin mahdollisuuksiin ja kannustanut yrittämään, Sulaoja kertoo.
Lue lisää:
Miljoona euroa Vantaan nuorisotyöttömyyden hoitoon – Rahalla palkataan 10 uutta työntekijää
Koronan aiheuttama työttömyys iski pahiten yksin asuviin – tulot putosivat yli 40 prosenttia
Vantaalaisella Rahimilla, 47, on hyvä koulutus ja sinnikkyyttä, mutta töitä hän ei ole saanut