Kimmo Räisänen on tehnyt ja kunnostanut koruja jo lähes 30 vuotta.
Matalissa pahvilaatikoissa on kuluneita ja parhaat päivänsä nähneitä Kalevala-koruja. Halikon käätyjä ja korvakoruja, Lumikukkia ja Aarrekäätyjä.
Ne ovat ihmisten Kalevala Korun tehtaalle lähettämiä käytettyjä koruja. Tehtaalla ne kunnostetaan, minkä jälkeen korut myydään käytettyinä.
Yritys aloitti kunnostettujen hopea- ja pronssikorujen myynnin viime vuonna.
Yrityksen design- ja vastuullisuusjohtaja Maria Uunila kertoo, että toimintamalli on otettu hyvin vastaan. Päivittäin tehtaan postilaatikkoon tipahtaa keskimäärin noin kymmenkunta korulähetystä. Eniten tehtaalle tulee Uunilan mukaan luonnollisesti myydyimpiä malleja, mutta toisinaan paketissa on vanhoja ”arkiston aarteita”.
– Postissa on tullut myös 1940- ja -50-luvuilla valmistettuja koruja. Ne myydään heti eteenpäin, kertoo tehtaan työnjohtaja Mika Laakso.
Lähetettävät korut voivat olla kuluneita, mutta rikkinäisistä ei hyvitetä. Lähettäjä saa korustaan vastineeksi Kalevala Korun lahjakortin.
Jokaiselle mallille ei ole omaa hintaa, vaan se määräytyy pääosin muun muassa materiaalin ja koon mukaan. Hyvitykset vaihtelevat viidestä eurosta satoihin.
Tehtaalla käytetyt korut ensimmäiseksi lajitellaan. Hopeiset ja pronssiset erilleen. Isot omaan paikkaansa.
Osa koruista voidaan käsitellä koneellisesti, toiset vaativat käsityötä. Automaattikäsittelyssä korut laitetaan hiontarumpuun, jossa on pieniä keraamisia kappaleita. Tärisevä laite puhdistaa ja kiillottaa korut.
Osa koruista kaipaa käsityötä. Kultaseppä Kimmo Räisänen, 57, kertoo, että joidenkin korujen kuviot voivat vaurioitua rumpuhionnassa. Osa taas ei puhdistu kunnolla.
– Käsityönä saa paremmin, Räisänen sanoo
Räisänen laittaa hiontalaikan pyörimään. Ensin hän hioo Halikon pronssista korvakorua karkealla laikalla ja vahalla. Sitten hienommilla.
Kääntelee korua pyörivää laikkaa vasten. Pian koru alkaa olla alkuperäisen pronssikorun värinen.
Räisänen on työskennellyt Kalevala Korulla lähes 30 vuotta. Hän on ehtinyt työskennellä useissa eri tehtävissä. Tehnyt ja korjannut koruja sekä toiminut raaka-ainetyöntekijänä. Nykyään hän on myös valimon varatyöntekijä.
Aikoinaan, yli kymmenen vuotta sitten kokeneemmat kultasepät opettivat hänelle, miten työ kannattaa tehdä. Esimerkiksi Halikon käädyssä voi olla 5–6 erilaista palloa.
– Jokainen pallo pitää hioa eri tekniikalla. He opettivat, mistä suunnasta ja miten koru hiotaan ja miten kuvioita pystytään korostamaan.
Kiillotuksen jälkeen pronssikoru pestään. Räisänen ottaa kauhaan pesuvettä ja harjaa korun hammasharjalla. Lopuksi hän kuivaa korun valkoiseen pyyhkeeseen.
– Siinä se on. Lakkausta vaille valmis.
Pronssikorujen lakkaus tehdään automatisoidussa linjastossa. Siinä niihin saadaan kestävä pinta.
Lopuksi koruihin liitetään puhdistetut ja pintakäsitellyt ketjut ja uudet koukut. Sitten ne tarkastetaan. Sen jälkeen ne ovat valmiita myytäviksi.