Joku tykkää bändeistä, joku jalkapallojoukkueesta, mutta Mika Koivusalo fanittaa Linnanmäkeä.
Espoolainen Mika Koivusalo, 59, on Linnanmäen superfani. Hän on tähän mennessä tehnyt Linnanmäestä useita lyhytelokuvia omalla kustannuksellaan.
Juuri valmistunut Taiga The Action Movie tarjoaa tunnelmapaloja Linnanmäeltä.
– Ilman koronaa Taiga-elokuvaa ei olisi syntynyt, Koivusalo sanoo.
– Korona tyhjensi kalenterini äänityskeikoista ja muista töistä, joten minulla oli aikaa käydä Linnanmäellä päivittäin.
Vekkulan paikalle rakennettu, 2019 valmistunut Taiga on Koivusalon mielestä todella hienosti suunniteltu, koska yli kilometrin mittainen rata mahtuu pieneen tilaan.
Taigan kyyti tuntui Koivusalon mukaan ensimmäisellä kerralla ihan kauhealta. Hän päätti kokeilla, tottuuko Taigaan. Kun Koivusalo oli ajanut laitteella 14 kertaa peräkkäin, hän totesi, että tottuu.
– Ajoin kesällä 2020 Taigalla ehkä 350 kertaa. Koska Linnanmäellä oli koronan vuoksi tosi vähän väkeä, pääsin aina uudelleen jonottamatta laitteeseen, kun yleensä omaa vuoroaan joutuu odottamaan 15–40 minuuttia.
Taigan kyydissä ei voi kuvata, koska taskuissa tai käsissä ei saa olla mitään, mikä voi pudota alhaalla olevien päälle. Kuvamateriaalia oli hankittava muilla tavoin, ja Koivusalo aloitti kuvaamalla lähialuetta ja lähtöaluetta.
Elokuvan teossa maisemajuna tuli tutuksi. Silläkin Koivusalo ajoi 40–50 kertaa. Hyvällä tuurilla maisemajunasta sai kuvattua sen, kun Taigan vaunu on liikkeellä. Myös maailmanpyörä toimi kuvausjalustana.
– Kuvasin lähes koko leffan elo–syyskuussa 2020. Kävin Linnanmäellä joka päivä.
Elokuva ei kuitenkaan valmistunut syksyn aikana, joten kesällä 2021 Koivusalo kuvasi lisää materiaalia ja teki trailereita. Hän ajoi Taigalla ”vain” 90 kertaa.
– Houkuttelin Taigaan tuttuja, joita voin kuvata. Palkkiona maksoin ruoat, kahvit, pelejä, rannekkeen tai Taiga-paidan. Kuvasin myös Linnanmäen nuoria laitetyöntekijöitä, ja sain heiltä luvan klippien käyttöön.
– Videoklippejä oli noin 2 000, Koivusalo paljastaa.
Elokuvaa varten Koivusalo osti Linnanmäeltä 30 klippiä, joissa hän on itse vaunussa.
– Tämä on kallein elokuvani. Ostin leffaa varten myös dronen, koska se on ainut tapa kuvata koko Taiga alueen ulkopuolelta.
– Sekin maksaa, että ajat ja pysäköit Linnanmäelle. Syömässäkin piti käydä.
Mika rakastui Linnanmäkeen, kun omat lapset pyörivät laitteissa ja hän istui penkillä karusellin luona odottamassa.
Äänialan ammattilaisena työskentelevä mies kiinnostui vanhan karusellin urkumusiikista. Jo vuonna 1996 hän äänitti Linnanmäen äänimaisemaa.
Karusellin urku jäi pois käytöstä, koska sen toimintakunnossa pitäminen ja käyttö oli työlästä.
– Äänitin urkumusiikin itselleni omaksi huviksi tammikuussa 2003, kun urku oli huollossa Martti Porthanin urkurakentamolla Tervakoskella. Ilman tuota ”äänityskeikkaa” minulla ei varmaan olisi mitään suhdetta Lintsiin.
– Linnanmäki-faniuteni alkoi toden teolla, kun 2014 pääsin asentamaan musiikin karuselliin ennen puiston avautumista. Karuselli oli pressun alla ja minä olin siellä sisällä puisten eläinten kanssa.
Yllättävää kyllä, Koivusalon ensimmäiset muistot huvipuistosta ovat hämäriä.
– Muutimme vuonna 1968 Haagasta Iivisniemeen. Lintsi-käynnit olivat jänniä, koska Helsinki oli iso kaupunki ja siellä oli jengejäkin. Siltä ajalta muistan kamalan Kieputtimen. Siinä oli peltikoppi molemmissa päissä.
1990-luvulla Koivusalon perhe alkoi käydä Linnanmäellä yhdessä ystäväperheen kanssa aina juhannuksena – satoi tai paistoi.
– Helsinki tyhjeni juhannukseksi eikä Linnanmäellä ollut ketään. Silloin laitteisiin ei tarvinnut jonottaa.