Taija Kattelus ja Annukka Masalin rakensivat asuntovaunukotinsa sisätiloja puolentoista vuoden ajan.
Eletään nyt eikä sit, kuuluu Taija Katteluksen ja Annukka Masalinin motto.
Pariskunta teki viime keväänä rohkean irtioton. He luopuivat vuokrakolmiostaan ja muuttivat kissojensa Nallen ja Söpön kanssa asuntovaunuun, jolle ovat antaneet nimen Lauri-Matilda C. Musta vaunu on nyt parkissa SFC-Sääksin leirintäalueella Kiljavalla.
Naisten elämänmuutos sai aluksi hämmentyneen vastaanoton. Heiltä kysyttiin ootteks te ihan tosissaan? Meneekö teillä niin huonosti?
– Ei vaan hyvin. Kun muutimme asuntovaunuun, en muistanut, milloin olin viimeksi kuullut oman nauruni. Täällä kaikki vie enemmän aikaa ja kaikesta myös nauttii enemmän, Kattelus kuvailee.
Kelataanpa alkuun. Kattelus ja Masalin ryhtyivät omien sanojensa mukaan vanhalla iällä – päälle nelikymppisinä – opiskelemaan talonrakentajiksi. Ajatus asuntovaunun hankkimisesta syntyi opiskeluaikana.
Kaupat vuoden -89 LMC-merkkisestä, keulakolaroidusta vaunusta tehtiin yhden yön miettimisen jälkeen.
– Ostimme vaunun näkemättä. Edes vetokoukkua meillä ei ollut, myyjä asensi senkin, Taija Kattelus kertoo.
Samalla vauhdilla hankittiin vanha pakettiauto jykevämmäksi vetojuhdaksi.
Vaunun sisävalmistuksesta tuli pariskunnan opiskelujen viimeinen näyttötyö.
– Siihen kului puolitoista vuotta. Korona viivytti ja välillä piti tehdä koulutöitäkin, Kattelus nauraa.
Valmista tuli vappuna, ja sitten lähdettiin matkaan, ensin kesätöihin tivoliin ja sen jälkeen lomalle Kuusamoon.
Nurmijärvelle naiset asettuivat lokakuun alussa. He olivat saaneet työpaikat rakennusfirmasta, jolla on paljon kohteita eteläisessä Suomessa.
– Rakennusalalla on paljon keikkaluonteisia töitä. Kun asunto ei sido, voidaan mennä sinne missä on mukavia hommia, Kattelus kertoo ja jatkaa:
– Juuri nyt tehdään paljon sisäremontteja. Eipä juuri innostaisi tehdä betoniraudoituksia ulkona.
– Kaikki, Kattelus ja Masalin vastaavat yhteen ääneen kysymykseen, mikä asuntovaunussa asumisessa on erilaista kuin huoneistossa asumisessa ja tarkentavat:
– Täällä on erilaista käyttää vettä ja lämpöä, meillä on kymmenen litran likavesisäiliö ja vessa pitää tyhjentää kun se on täynnä. Äänimaailmakin on erilainen.
Pyykit pestään Klaukkalan 24h pesulassa.
– Otamme sen retkenä. Pistetään pyykit koneeseen ja syödään wingsit, sitten siirretään pyykit kuivuriin ja käydään kahvilla. Pyykkipäivinä ei tarvitse miettiä ruokaa, Annukka Masalin kertoo.
Ruoanlaitto sujuu myös omassa vaunussa. Valittavana on kaasuliesi, miniuuni, mikro sekä karavaanarien kaveri Lidlin uuni. Grillejäkin on kolme.
Kesällä käytössä on aurinkopaneelijärjestelmä, talvella lämmitetään kaasulla. Suihkua vaunussa ei kosteusongelmien pelosta ole.
– Tulee käytettyä enemmän lähipalveluja. Kiljava Hotellilla on kerran viikossa saunavuoro leirintäalueella asuville, lisäksi käytämme Rajamäen uimahallia.
Asuntovaunussa asuminen on myös vastareaktio ylenpalttiselle kulutushysterialle.
– Jos aiotaan ostaa jotakin, mietitään tarkkaan tarvitaanko, mihin mahtuu ja että ostos on monikäyttöinen.
Pariskunta on suunnitellut vaunun sisustuksen itse. Sisälle mahtuu ruokapöytä, keittiötila, parisänky ja vessa.
– Ahtaus ei haittaa, ja onhan tässä lääniä ympärillä, jos ärsyttää, Kattelus sanoo ympäröivään Kiljavannummeen viitaten.
SFC-Sääksin leirintäalue on naisille unelmapaikka asua, sillä he ovat innokkaita retkeilijöitä.
– Haluan myös tuoda esille sateenkaaripuolta. Tällä leirintäalueella samoin kuin muillakin leirintäalueilla meidät on otettu hyvin vastaan, Kattelus kertoo.
Juttu on julkaistu aiemmin Nurmijärven Uutisissa.