Jääpallon huippupelaaja asui Vantaalla kauden aikana ja pelasi samalla mikkeliläisjoukkueessa.
Normaalisti joitain satoja katsojia peleihin vetävän jääpallon voi luokitella Suomessa pienempiin lajeihin, mutta lauantaina Porissa pelattua Bandyliigan finaalia seurasi 2 367 katsojaa. He todistivat porilaista Suomen mestaruutta, kun Narukerä kaatoi Santeri Laitisen edustaman Kampparit maalein 7–3.
– Nämä ovat hienoja tapahtumia. Harmittaa järkyttävän paljon hävitä tällaisessa tapahtumassa, kun tämä on jääpalloilijan paras viikonloppu, tuore SM-hopeamitalisti Laitinen miettii.
Tietääkö Hakkilankalliolla kolme vuotta asunut Laitinen muita Vantaalla asuvia mutta muualla pelaavia jääpalloilijoita?
– En ole varma, onko muita Määtän (Tuomas, Teemu, Tommi) veljesten lisäksi. En osaa sanoa, kun olen aika tuore vantaalainen.
Vantaalla ja muutenkin pääkaupunkiseudulla olosuhteet lajiharjoittelulle ovat surkeat. Alueen pääsarjajoukkueet ovat helsinkiläiset HIFK ja Botnia.
– Tekojäitä on, mutta niiden käyttömahdollisuudet jääpallolle ovat heikot. Ainoat kunnolliset harjoituspaikat ovat Oulunkylä sekä Brahenkenttä, Laitinen kertoo.
Nyt on aika huilahtaa ja nauttia kotona olosta.
– Näiden kahden vuoden aikana, jolloin pelasin ja osittain asuin Mikkelissä, tein lajiharjoitukset Mikkelissä ja oheisharjoittelun Vantaalla, kun oli vapaata peleistä.
Kausi oli helmikuussa kolmekymppisiään viettäneelle Laitiselle 14:s ja mitali seitsemäs. Sarjassa pelasi yhdeksän joukkuetta, ja pelit alkoivat marraskuussa.
– Joukkueena oli ylä- ja alamäkiä. Paransimme tärkeisiin peleihin, kehitimme omaa peliämme. Finaalissa toki jäi piippuun. Kaveri oli parempi, Laitinen tunnustaa.
Laitinen on mitalinsa ansainnut täydeltä kuulostavan kauden jälkeen. Treenikausi alkoi viime keväänä, ja Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksella työskentelevä hyökkääjä on reissannut Vantaan ja Mikkelin väliä paljon.
– Koti on ollut Mikkelissä ja Vantaalla, Porvoossa olen käynyt töissä. Aikaa riitti pelaamiselle kohtuullisesti, kun säästin kesälomat talven pelejä varten.
Talven kuorma ei Laitista hyydyttänyt. Hopean kaulaan saanut maalitykki niittasi talven 24 ottelussa 30 osumaa. Hän nousi runkosarjan ja ylemmän jatkosarjan maalipörssin kakkoseksi.
– Olihan meillä hyvä joukkue, saimme paljon maalipaikkoja. Meillä oli hyviä äijiä, ja itsekin tuli onnistuttua.
Pitääkö palkintokaappiin raivata tilaa lisää?
– Hyvä kysymys. Katsotaan peliuran jälkeen, jos sellaisen hankkisi. Silloin on kiva muistella saavutuksia, Laitinen sanoo.
Pelaaja osti äskettäin talon Nurmijärveltä, joten Vantaa jää. Tarkoittaako talon ostaminen sitä, että Kamppareissa hän ei enää pelaa?
– Todennäköisesti pääkaupunkiseudulla pelaan, jos pelaan. Katsotaan esikoisen syntymä ensiksi ja sitten muuta, Laitinen pohtii.
– Nyt on aika huilahtaa ja nauttia kotona olosta, ilman vapaa-ajan aikataulutusta. Toki töissä pitää käydä normaalisti, mutta puoliso jää vanhempainvapaalle, jolloin Mikkeli jää taakse ja muutamme Klaukkalaan.