Gubbdagikseen osallistuu kerrallaan yleensä 10–12 miestä, suurin osa koko tämänhetkisestä vahvuudesta.
Hämeenkyläläisen Patrik Åkermanin, 64, piti alun perin saada ristiäisissä etunimekseen Patrick. Tuomiorovastin mielestä c-kirjain nimessä teki ruotsalaisesta nimestä ”ulkomaalaisen” ja niinpä hän pudotti c:n kastelapsen nimestä pois.
– Hän vaihtoi myös syntymäpaikkani Helsingin Naistenklinikasta Helsingin maalaiskunnaksi perusteena se, että muuten maalaiskuntaan ei syntyisi tarpeeksi lapsia, Åkerman nauraa.
Muun muassa tällaisia tarinoita voi kuulla, kun 11 miehen joukko tiistai-iltapäivisin kokoontuu keskustelemaan niitä näitä nuorisoseurantalo Bygårdiin Hämeenkylässä. Gubbdagis eli ukkokerho, tai humoristisemmin käännettynä ukkojen päiväkoti, on minut jo vuodesta 2006 alkaen.
Keskustelukerhon syntyyn vaikutti ruotsinkielisen nuorisoseurantalon kipeästi tarvitsema remontti. Taloon oli keksittävä lisää toimintoja, jotta toivotut rahoittajatahot vakuuttuisivat tilan käyttötarpeesta. Niinpä myös esimerkiksi Vivandi-kuoro alkoi harjoitella Bygårdissa ja Munskänkarna-viiniseuran luotsaamin maisteluin ryhdyttiin kartuttamaan viinitietämystä.
Ukkokerhossa keskustelu sujuu kahvin voimalla. Osallistujien keski-ikä pyörii 70 vuoden tuntumassa.
– Kiellettyjä puheenaiheita ovat sairaudet, mitä ei juurikaan noudateta, porukasta hekotellaan.
– Nyt kun on tämä uusi hyvinvointialue, keskusteluista on ollut paljon apuakin.
Politiikka pyritään pitämään loitolla.
– Se mitä on puhuttu, on liittynyt lähinnä Ukrainaan.
Keskustelua ovat herättäneet myös pankit: miksi niihin ei voi enää entiseen tapaan päästä asioimaan? Oma aihepiirinsä ovat autot ja – totta kai – ratikka!
– Ratikka rikkoo koko Tikkurilan keskustan ja se on paha juttu. Ratikasta on myös vaikeampi päästä eroon kuin busseista.
Useimmat kommentit ovat ratikalle miinusmerkkisiä.
– Mutta eivät täällä kaikki sitä vastusta, joukosta huomautetaan.
Välillä tapaamisissa katsellaan elokuvia tietokoneen ja videotykin avulla, välillä saadaan tietoiskuja esimerkiksi erilaisten järjestöjen edustajilta. Yhteiset retket vievät joskus lähelle, toisinaan pitemmälle, kuten Mikkeliin Sodan ja rauhan keskus Muistiin. Tämän vuoden puolella miehet ovat jo ehtineet käydä Vantaan ruotsinkielisen seurakunnan vt. kirkkoherran Kristian Willisin kutsumina tutustumassa uuteen kirkkoon.
Gubbdagiksessa käyvät ovat työuriltaan hyvin erilaisilta aloilta ja kotoisin eri puolilta, Länsi-Vantaan lisäksi esimerkiksi Tikkurilasta, Havukoskelta, Rekolasta ja Espoosta. Viihtymistä lisää yhteenkuuluvaisuuden tunne ja se, että porukassa saa kuulla niin juoruja kuin tietoa.
– Kun tulee muutoksia kaikkia koskevissa asioissa, kuten vaikkapa koronarokotuksissa, aina joku tietää niistä jotain.
Yhdessä ihmetellään maailman menoa.
– Täältä ne parannuskeinot asiaan kuin asiaan löytyvät.
Osalla motiivina on myös ruotsin kielitaidon kehittäminen ja ylläpitäminen. Kysymys siitä, löytyykö suomen- ja ruotsinkielisen kulttuurin väliltä eroa, saa pikavastauksen.
– Kun on yhteislaulua ruotsinkielisessä tilaisuudessa, se menee duurissa, suomenkielisessä se on mollia.
Kokoontumiset ovat tärkeitä ja niistä pidetään vaari.
– Jos terveysasemalta tarjotaan ajanvarausta tiistaille, se ei käy.
Ja yksi asia on varma.
– Täällä ei ole koskaan hiljaista!
Vantaan Sanomat vieraili Bygårdissa päivänä, jolloin paikalla olivat Guy Baarman, Bengt Blomqvist, Björn-Erik Blomqvist, Runar Blomqvist, Tage Grönholm, Juhani Helaskoski, Rune Lindlöf, Pertti Niemi, Christer Nyman, Sten Sjöman ja Patrik Åkerman. Gubbdagis kokoontuu tiistaisin kello 13.
Lue myös: