Vankiloissa on pulaa sekä rahasta että tekijöistä.
– Vankien psykiatrinen hoito on ollut Suomessa hyvää. Nyt sitä uhkaa kuitenkin rapautuminen, psykiatri Hannu Lauerma sanoo Vantaan Sanomien sisarlehdelle Keski-Uusimaalle.
Lauerma on psykiatrisen vankisairaalan asiantuntijaylilääkäri, Turun yliopiston työelämäprofessori ja TYKSin oikeuspsykiatrian ylilääkäri.
– Vankilassa saa psykiatrista hoitoa. Systeemi toimii toistaiseksi. Nyt hoito on kuitenkin rakoilemassa.
Syitä on monia.
– Organisaatiossa on ongelmia. Vankilaorganisaatiota pyritään uudistamaan, jotta se palvelisi kaikkia tasapuolisesti, mutta eipä tuo kovin helppoa ole. Työvoiman saatavuus on heikkoa. Ongelmia on tulossa tähän asti hyvin toimineeseen järjestelmään, Lauerma sanoo.
Lauerma näkee, että nyt on syytä ”lievään huoleen”.
Hoito alkaa rakoilla yhtäältä sen takia, että psykiatrian ammattilaisia on yhä vaikeampi saada ja toisaalta sen takia, että rahaa ei ole tarpeeksi. Nämä kulkevat käsi kädessä.
– Syrjemmällä oleviin vankiloihin on vaikea löytää muita kuin keikkalääkäreitä. Olisi parempi, että olisi virkalääkäreitä, jotka tuntevat sen porukan, jota hoitavat. Sitä paitsi keikkalääkärit tulevat kalliiksi.
Onko vankila haluttu paikka lääkäreille?
– Vankilalääkärin työ on hyvin mielenkiintoista työtä. Se sopii niille, jotka sietävät tiettyä ankeutta ja joittenkin potilaitten vihamielisyyttä.
Psykiatrinen vankisairaala, jonka ylilääkäri Lauerma on, on eri organisaatio kuin vankila.
– Meille on paljon tulokkaita erityisesti lääkäreitä erikoistumaan ja muutenkin töihin. Olemme ainoa vankiterveydenhuollon yksikkö, jossa ei ole ollut minkäänlaista henkilöstöpulaa.
Organisaatiossa on ongelmia.
Keravalla syntyneellä Hannu Lauermalla on kellokoskelaiset taustat. Lauerman ensimmäinen alan työpaikka oli Kellokosken sairaalalla apupoikana 80-luvun alkupuolella.
Rikollisuuden muodot muuttuvat. Viime aikoina on puhuttu paljon katujengeistä. Lauerma muistuttaa, että tämän päivän katujengit eivät siinä mielessä ole uutta.
– Helsingissä 1900-luvun alussa pyörineet sakilaiset olivat katujengi. Eikä niissäkään ollut mitään omaa, vaan malli oli omaksuttu suoraan Pariisissa 1900-luvun alussa vaikuttaneilta Apache-jengiläisiltä. Tämän päivän roadmanit matkivat puolestaan brittiläisiä esikuvia, Lauerma sanoo.
Jengiytyminen ei vielä näy paljonkaan psykiatrisina tapauksina tai rikollisuutena.
– Se ei oikein vielä näy, mutta se tekee tuloaan. Kaverit ovat sen ikäisiä, että he ovat paljolti vasta tulossa vankilaan.
Lauerma on huolissaan katujengeistä.
– Näen niissä ongelmia, hän sanoo.
Turun vankila, Vanhan Vaasan vankila, Niuvanniemi ja Kellokoski ovat mielentilatutkimuksen tekopaikat Suomessa. Kellokoskella on oikeuspsykiatrinen klinikka muun muassa tätä varten.
Tutkintapaikkojen välillä on lievää työnjakoa. Lauerma kertoo.
– Jos on karkausaltis ja todennäköisesti osa kriminaalia alakulttuuria eli liivijengiläinen, niin tulee todennäköisesti Turkuun. Häntä voisi olla vaikea pidellä muualla.
Turussa tutkinta tehdään vankila-alueella kaikkien muurien ja turvallisuusjärjestelmien varjelemana.
– Se on ylivoimaisesti pitävin. Sieltä ei karata.
Kellokoski on paikoista löysin eli sinne ei sijoiteta rankimpien rikostaustojen ihmisiä.
– Jos esitiedot viittaavat suurella todennäköisyydellä siihen, että on kroonisesti psykoottinen, niin silloin laitetaan mielellään Niuvanniemeen tai Vanhaan Vaasaan, koska niissä tutkinta jatkuu luontevasti hoitona.
Vaikka näissä tapauksissa varsinainen rangaistus jätetään tuomitsematta, Lauerma huomauttaa, että rikoksen tehnyt ei jää vaille seuraamuksia.
– Se voi kestää loppuelämän. Nykyään se kestää hyvin harvoin niin kauan, mutta sekin on mahdollista, Lauerma sanoo ja huomauttaa, että pitkän hoidon takia tällainen rangaistuksetta jättäminen ei ole vankien tavoittelema ratkaisu.
– Siinä ei pääse helpommalla.
Vakavan rikoksen tekijä ei välttämättä tunnista teon taustalla olevaa sairauttaan. Tällaisia ovat esimerkiksi skitsofreenikot.
– Skitsofreenikon on hyvin vaikea monitoroida omaa itseään. Hyvinkin puolet on sellaisia, että sairauden oivallus on puutteellinen.
Vankien enemmistö on ihmisiä, joilla on ongelmia sekä oman psyyken että päihteiden kanssa.
– Kaikkein tavallisin on persoonallisuushäiriö. Jokin persoonallisuushäiriö, ei varsinainen mielisairaus, mutta kuitenkin aika vakava psykiatrinen häiriö on noin 70 prosentilla vangeista. Noin 80 prosenttia vangeista on päihderiippuvaisia.
Vanki, jolla ei ole psyyken ongelmaa, päihdeongelmaa tai molempia, on harvinaisuus.
– He ovat pieni vähemmistö. Heitä on esimerkiksi talousrikollisissa, Lauerma kertoo.
Lauerma oli Kellokoskella puhumassa Väinö-Kaarina -kodin 25-vuotisjuhlassa. Väinö Kaarina -koti on nuorisokoti, joka tarjoaa lastensuojelulain mukaista kuntoutushoitoa nuorille.
Juttu on julkaistu aiemmin Keski-Uusimaa-lehdessä.