Matkailu | Olisitko arvannut, että Suomesta löytyy yhä 80 majakkaa, kun mukaan lasketaan myös pookit? – Minna Tauru olisi, sillä hän harrastaa majakoiden bongaamista

Porvoon ulkosaariston meriliikenne oli 1800-luvun puolivälissä niin vilkasta, että sinne tarvittiin valomajakka.

Söderskärin majakka valmistui Mattlandetin saareen vuonna 1862. Valo näkyi jopa 15 meripeninkulman eli noin 27 kilometrin päähän. Vuonna 1989 majakka sammutettiin, kun sitä ei enää tarvittu.

Yhdeksän vuotta sitten majakan torniin nousi espoolainen Minna Tauru. Hän oli jo muutaman vuoden ajan haaveillut pääsevänsä käymään jossain majakassa.

– Majakan valolaitteisto näytti hienolta, samoin merimaisema. Ensimmäisen majakkakäyntini muistan varmasti aina, hän sanoo.

Majakat tulivat Taurun elämään runsaat 10 vuotta sitten. Hän huomasi sisustusliikkeessä kauniin koristemajakan ja alkoi kerätä niitä ja majakkalyhtyjä.

Sen jälkeen hän luki lehdistä majakkamatkailusta kertovia artikkeleita. Etenkin Bengtskärin majakasta kirjoitettiin paljon, ja Tauru alkoi haaveilla matkasta sinne. Vielä silloin muu perhe ei innostunut majakoista, mutta sittemmin niistä on tullut koko perheen yhteinen harrastus.

Vuosi Söderskärin jälkeen Tauru pääsi vihdoin myös Bengtskärin majakalle.

– Sitä olin odottanut kauan. Bengtskär on kallioluotojen päälle rakennettu mahtimajakka. Siellä käyminen oli vaikuttava kokemus. Pidän paljon myös metsäisellä saarella olevasta Isokarin majakasta ja sitä ympäröivästä luonnosta.

Majakkaharrastus on joskus hyvin yllätyksellinen, ja suunnitteluun joutuu panostamaan paljon. Usein on ajettava autolla kauas ja päälle tulee vielä merimatka.

Majakkaharrastaja Minna Tauru

Tauru on bongannut kymmeniä majakoita muun muassa Suomessa, Irlannissa, Ranskassa, Maltalla, Kroatiassa ja Sloveniassa.

Läheskään kaikkiin majakoihin ei pääse sisälle, ja joihinkin pääsee esimerkiksi vain muutamana päivänä kesässä.

Toisinaan sää hankaloittaa majakkamatkailua. Muutama vuosi sitten Tauru oli menossa Porin lähelle Säpin majakalle, ja laivamatka saareen oli varattu. Monen sadan kilometrin automatkan jälkeen selvisi, ettei majakkasaarelle voi rantautua kovan tuulen takia.

– Vieläkään en ole päässyt käymään siellä. Majakkaharrastus on joskus hyvin yllätyksellinen, ja suunnitteluun joutuu panostamaan paljon. Usein on ajettava autolla kauas ja päälle tulee vielä merimatka.

Irlannissa puolipilvinen, heinäkuinen päivä vaihtui myrskyksi juuri, kun Tauru oli ehtinyt kävellä aallonmurtajaa pitkin majakan juurelle.

Sisälle ei ollut pääsyä eikä muuta suojaa ollut, joten paluumatka alkoi pian.

– Aallonmurtajan toisessa päässä sade loppui ja aurinko tuli esiin. Sillä hetkellä harmitti, mutta jälkeenpäin tapaus huvittaa.

Tulevana kesänä Tauru tuskin pääsee bongaamaan ulkomaisia majakoita, mutta jos koronatilanne sen sallii, jokin kotimaan matka voi toteutua.

Häntä kiinnostaisi nähdä Merenkurkussa sijaitseva Valassaarten majakka. Sen on suunnitellut ranskalainen Henry-Lepaute, joka sittemmin suunnitteli myös Eiffel-tornin.

Koronatilanteen rauhoituttua Tauru toivoo pääsevänsä taas myös ulkomaille.

– Puolan majakat ovat alkaneet kiinnostaa minua paljon. Siellä on hyvin mahtavia, erikoisen tyylisiä ja todella korkeita majakoita.

Majakkaharrastus on paljon muutakin kuin matkailua. Tauru valokuvaa majakoita matkoillaan, lukee majakka-aiheisia kirjoja ja katsoo elokuvia.

Myös kirjoittaminen on merkittävä osa hänen harrastustaan. Hän pitää Taikamajakat-blogia, ja toissa vuonna julkaistiin hänen kirjoittamansa samanniminen seikkailukirja.

Nyt hän viimeistelee sen jatko-osaa, jonka on tarkoitus ilmestyä lähikuukausina.

– Halusin tuoda majakoiden kiehtovaa maailmaa esille myös lapsille ja nuorille, sillä monelle majakat ovat todella outo juttu. Majakat ovat uhanalaista, katoavaa perinnettä, Kansalliskirjastossa kehittämispäällikkönä työskentelevä Tauru sanoo.

Viime vuonna meidän piti useaan otteeseen joko pyrkiä järjestämään lisäretkiä tietyille majakoille tai keksiä keinoja, joilla voimme venyttää osallistujamäärää. Nyt keväälläkin järjestimme Utön majakalle retken, ja suosion vuoksi järjestetty lisäretki täyttyi pelkistä varasijoista.

Suomen majakkaseuran majakkasihteeri Kalle Nikander

Majakat kiinnostavat matkailijoita koko ajan enemmän. Näin arvioi Suomen majakkaseuran majakkasihteeri Kalle Nikander.

Innostuksesta kertoo esimerkiksi se, että majakkaseuran jäsenmäärä kasvaa. Kun Nikander aloitti tehtävässään kaksi vuotta sitten, jäseniä oli noin 1 200. Nyt heitä on yli 1 700.

Majakkaseuran toiminta keskittyy majakkarakennusten ja -kulttuurin ylläpitoon ja suojeluun, mutta yhdistys järjestää myös retkiä majakoille. Tulijoita on usein enemmän kuin tilaa.

– Viime vuonna meidän piti useaan otteeseen joko pyrkiä järjestämään lisäretkiä tietyille majakoille tai keksiä keinoja, joilla voimme venyttää osallistujamäärää. Nyt keväälläkin järjestimme Utön majakalle retken, ja suosion vuoksi järjestetty lisäretki täyttyi pelkistä varasijoista.

Hangon edustalla Gustavsvärnillä järjestetään aina elokuun kolmantena sunnuntaina Kansainvälisen majakkapäivän avoimet ovet -tapahtuma.

– Se on rikkonut useana vuonna kävijäennätyksen. Viime vuonna kävi 374 vierasta yhtenä päivänä.

Suomen majakoilla on hyvin erilaisia kohtaloita. Osa, kuten Bengtskärin majakka, on pitkälti matkailun ansiosta tukevasti pystyssä. Osa on rapistunut pahasti.

Nikanderin mukaan majakoita on Suomen vesillä noin 80, kun lukuun lasketaan mukaan pookit eli tunnusmajakat ja pohjamajakat.

– Suurella osalla ei nykyään ole enää sellaista merenkulullista merkitystä, jonka vuoksi ne on alun perin rakennettu. Tästä syystä niitä on jäänyt tyhjilleen eikä niistä enää huolehdita.

Majakoitahan on alkuperäisessä tarkoituksessa tarvittu nimenomaan ulkosaaristossa kaikkein vaarallisimmilla vesillä, joten helppo saavutettavuus ei ole mitenkään selvä juttu.

Suomen majakkaseuran majakkasihteeri Kalle Nikander

Osaa majakoista voidaan Nikanderin mukaan ylläpitää matkailun avulla, mutta se edellyttää, että paikalle pääsee kohtalaisen helposti.

– Majakoitahan on alkuperäisessä tarkoituksessa tarvittu nimenomaan ulkosaaristossa kaikkein vaarallisimmilla vesillä, joten helppo saavutettavuus ei ole mitenkään selvä juttu.

Esimerkiksi Majakkaseuran ylläpitämä Märketin majakka oli tyhjillään 30 vuotta vuodesta 1977, kun se automatisoitiin ja majakanvartijoita ei enää tarvittu. Suomen myrskyisin paikka keskellä merta ei kohdellut vuonna 1885 rakennettua majakkaa hyvin.

Vuonna 2007 Märketin tilanne parani, kun seura vuokrasi sen valtiolta. Siitä asti sitä on kunnostettu ja pidetty vierailijoille avoinna talkootyönä. Märket sijaitsee keskellä Ahvenanmerta, ja siellä vierailee matkailijoita pääosin Ahvenanmaalta ja Ruotsista.

Suomenlahden edustalla sijaitseva Bengtskärin majakka on erittäin suosittu matkakohde. Siellä on jo pitkään vieraillut vuosittain 12 000–14 000 kävijää.

– Kausi on alkanut vappuna ja päättynyt syyskuun lopussa, mutta tuleva kausi on vielä tällä hetkellä hämärän peitossa, yrittäjä Paula Wilson kertoo.

Majakka on suljettu niin kauan kuin kahvilat ja museotkin ovat kiinni. Haahkoistaan tunnetulla majakkasaarella kevät kuitenkin etenee.

– Tänä vuonna ensimmäinen haahka aloitti pesinnän 14. huhtikuuta, mikä on harvinaisen aikaisin. Viime vuonna majakkasaarella pesi 420 haahkaa.

Lähteenä myös soderskar.fi.