Ensioireet ovat yleensä rajut, sen jälkeen tauti helpottaa monilla. Taudin kulku on kuitenkin oikullinen.
Kuulon alenema vasemmassa korvassa ja tinnitus. Niistä jyväskyläläinen Ulla Berg, 70, ei osannut olla vielä kovin huolissaan. Kun tinnitusta seurasivat puolen vuoden kuluttua rajut oksennus-, ripuli- ja huimauskohtaukset, säikähti myös perhe.
– Oireet olivat pelottavia. Sain onneksi nopeasti ajan lääkäriin. Hän oli kokenut ja osaava lääkäri, joka arveli heti, että minulla on Ménièren tauti. Hän kirjoitti lähetteen korvapolille lopullista diagnoosia varten, Berg kertoo.
Korvapoliklinikan tutkimuksissa varmistui, että Berg oli sairastunut Ménièren tautiin.
Taudilla tarkoitetaan kroonista sisäkorvasairautta. Sen syynä on sisäkorvan sisältämän nesteen paineen nousu. Sitä, miksi se nousee ja aiheuttaa turvotusta, ei sen sijaan tiedetä.
Taudin määritteli ensimmäisen kerran ranskalainen lääkäri Prosper Ménière vuonna 1861.
Taudin oireita ovat muun muassa huonokuuloisuus, korvan humina ja huimaus. Tautia kutsutaankin usein kolmen H:n sairaudeksi.
Joku voi luulla, että olen päihtynyt, vaikka en tietenkään ole.
– Minulla oli kaikki klassiset oireet, ja se helpotti taudin toteamista, Berg kertoo.
Suomessa noin joka 2 000:s ihminen sairastuu vuosittain Ménièren tautiin. Jokaisella tautia sairastavalla taudinkuva on erilainen.
Ulla Berg sairastui nelikymppisenä. Sairastumisikä vaihtelee ja on yleensä noin 25–55 vuotta. Sairaus on yhtä yleinen naisilla ja miehillä.
Ensioireet ovat yleensä rajut, sen jälkeen tauti helpottaa monilla. Taudin kulku on kuitenkin oikullinen. Pahoinvointi- ja huimauskohtaukset tulevat joillakuilla päivittäin, viikoittain tai vuosien välein. Ne saattavat myös loppua kokonaan.
Kohtaukset varoittavat usein tulostaan: humina voimistuu ja korvan paine lisääntyy. Ennusmerkeistä huolimatta kohtausta ei voi estää tulemasta.
– Pahinta on, että itseään ei pysty kontrolloimaan sen aikana mitenkään. Mikään ei auta, on vain odotettava, että se menee ohi, Berg kuvailee.
Kohtaus voi kestää parikin päivää. Bergille tulee pahoja kohtauksia nykyisin vain harvoin.
– Tulevaisuudesta en tiedä, tauti voi vanhemmiten pahentua uudelleen.
Berg sai heti alkuvaiheessa lääkitykseksi Betaserc-nimistä sisäkorvan verenkiertoa edistävää lääkettä.
– Se ei kaikilla auta, mutta minua auttoi. Käytin sitä monta vuotta, mutta se oli lopetettava jatkuvan, kovan yskän vuoksi. Tutkimuksissa selvisi, että olin tullut allergiseksi lääkkeen sisältämälle betahistiinille.
– Enää minulla ei ole mitään lääkitystä tautiin.
Hoidossa korostetaan terveitä elämäntapoja, riittävää unta ja stressin välttämistä. Ruokavalioksi suositellaan vähäsuolaista ruokaa, sillä runsassuolainen ruoka lisää sisäkorvan turvotusta.
– Itse huomaan tinnituksen ja huimauksen lisääntyvän, jos syön esimerkiksi graavikalaa. Oireet menevät ohi, kun suolaa vähentää.
Vaikka Bergin tauti on tällä hetkellä hallinnassa, se on kuitenkin läsnä arjessa.
– Huimausta on silloin tällöin. Olen huomannut, etten kävele suoraan vaan mutkitellen. Joku voi luulla, että olen päihtynyt, vaikka en tietenkään ole.
Bergin vasen korva on täysin kuuro.
– Siihen ei kuulokoje auta. Vain tinnitus kuuluu.
Hän kuitenkin kertoo tulleensa taudin kanssa aika hyvin toimeen.
– Olen pystynyt toimimaan yrittäjänä ja harrastamaan, mitä olen halunnut.