Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Hyvinvointi | Kannattaa opetella sietämään epävarmuutta, neuvoo psykoterapeutti Jan-Henry Stenberg koronasta ahdistuneita– "Tässä voi nyt mennä aikaa"

Nuorten Ystävien terapeutti ei muista vastaavaa syksyä. Moni osaa ihailtavasti erottaa pimeydestä valoa, kirjoittaa Katariina Hakaniemi kommentissaan.

Korona hellitti hiukan otettaan kesäksi. Nyt ote on taas tiukentunut ja tartuntamäärät lisääntyneet.

Helsingin yliopistollisessa sairaalassa (HUS) työskentelevä vaativan erityistason psykoterapeutti, linjajohtaja Jan-Henry Stenberg ja Nuorten Ystävien avopalveluiden erityisohjaaja, terapeutti Katariina Penttilä kommentoivat seitsemää havaintoa korona-ajalta.

”Keväällä pelkäsin yli kaiken, että sairastun ja tartutan jonkun lähipiiriini kuuluvan riskiryhmäläisen.”

Jan-Henry Stenberg: Jos on noudattanut kohtuullisesti viranomaisohjeistusta, ei ole mitään syytä potea syyllisyyttä. Jos taas on notkunut suosituksista ja turvaetäisyyksistä piittaamatta yöelämässä, on ehkä syytäkin miettiä käytöstään. Pelko on liiallista, jos se ohjaa omaa käyttäytymistä sellaiseen suuntaan, että se tuottaa lähinnä haittaa.

Katariina Penttilä: On tärkeä muistaa faktat ja noudattaa varovaisuutta mutta myös huomata, että jo tämä ohjaa toimintaa oikeaan suuntaan. Jos syyllisyyden tunne lisää varovaisuutta, sillä on positiivinen vaikutus. Kukaan ei tartuta ketään tahallaan. Sataprosenttisesti on mahdotonta suojautua.

”Vasta nyt tajuan, että taisin olla keväällä jonkinlaisessa sokkitilassa. Enää ei ahdista niin paljon.”

Korona on näyttänyt, millainen parisuhteen ydin on.

Katariina Penttilä

JHS: Kevään tilanne oli yllättävä ja pitkälti pelkoperusteinen, ja se oli monelle aluksi sokki. Vähitellen tunne tasaantui ja ihmiset alkoivat ajatella rauhallisemmin ja rationaalisemmin. Näin syntyi uusi tasapaino, jonka vuoksi syksyn tilanne ei välttämättä järkytä yhtä paljon kuin kevään tilanne.

KP: Varmasti oikea havainto. Olimme keväällä jonkinlaisessa kollektiivisessa sokissa, kun yhteiskunta suljettiin. Eihän sellaista ollut kukaan ennen kokenut. Psyyke suojelee ihmistä tällä tavalla.

”Ärsyttää, kun muut elävät kuin mitään koronaa ei olisikaan ja valittavat tosi pienestä.”

JHS: Ärsytys on tuttua ja relevantti tunne, jos itse noudattaa sääntöjä ja joku toinen ei. Oma vaivannäkö tuntuu turhalta, kun kohtaa jonkun, joka tuntuu vapaamatkustajalta.

KP: Ärsytys on normaali tunne. Kaikki ovat väsyneitä, ja epävarmuus on raskasta. Kuuliaiselle luonteenlaadulle on vaikeaa nähdä, jos joku ei noudata ohjeita. Jotkut vertaavat koronaa kausiflunssaan, vaikka kiistattomat faktat osoittavat, että se ei sellainen ole. Luultavasti heilläkin ärsytys kumpuaa jonkinlaisesta defenssistä (puolustuskeinosta), jolla pyritään torjumaan ahdistusta.

”Kukaan ei tiedä, milloin rokote valmistuu ja toimiiko se. Miten tällaisen epätietoisuuden kanssa voi elää?”

JHS: Kannattaa opetella sietämään epävarmuutta. Se, että kaikkia asioita voisi kontrolloida, on illuusio, joka johtaa vain turhaan murehtimiseen. On hyvä tiedostaa, että tässä voi nyt mennä aikaa.

KP: Kaikista tärkeintä on muistaa, mihin voi itse vaikuttaa ja mihin ei. On turha kuluttaa energiaa sellaiseen, mihin ei voi vaikuttaa. Kannattaa myös puhua asioista muiden kanssa. Omassa päässä pelot vain suurenevat. Rutiinit ja aktiivisuus auttavat, samoin hetkeen keskittyminen.

”Tuntuu, että iäkkäiden omaisten kunto on romahtanut tänä vuonna.”

JHS: En ole havainnut tätä ilmiötä laajamittaisesti. Yleisesti sanoisin, että vaikka on pidettävä fyysistä etäisyyttä, sosiaalista etäisyyttä ei tarvitse pitää. Ulkoillakin kannattaa ehdottomasti edelleen.

KP: Voin hyvin kuvitella, että tämä on totta. Monella vanhemmalla ihmisellä elinpiiri on jo valmiiksi pieni. Kun vähästä otetaan, vaikutus kertautuu.

”Kaveripiirissä syksy on ollut tosi levoton. Moni on eronnut.”

JHS: Riippuu pariskunnan dynamiikasta ja kiintymyssuhteesta, miten korona vaikuttaa. Jos on aiemmin kaivattu enemmän yhteistä aikaa vaikkapa seksuaaliselle kanssakäymiselle, korona on voinut tarjota sitä ja parantaa suhdetta. Jos taas suhteessa on valmiiksi piilevää ärsytystä, jatkuva yhdessäolo voi olla se viimeinen piste.

KP: Kuulostaa tutulta. Tilanne on kahtiajakoinen. Kun kaikki ulkoinen on karsittu pois ympäriltä, monen kriisissä olleen pariskunnan suhde on alkanut kukoistaa. Toisaalta on voinut käydä juuri päinvastoin, kun ei enää ole päässyt perheen arkea pakoon. Korona on näyttänyt, millainen parisuhteen ydin on.

”Hyvä puoli on se, että itsestä on oppinut paljon uutta. Olen huomannut, että selviytyminen on oikeasti positiivisesta asenteesta kiinni.”

JHS: Osa osaa ajatella näin, osa ei. Kun on joutunut pysähtymään, itsetuntemus on hyvinkin voinut lisääntyä.

KP: Hienosti sanottu. Tämä kertoo siitä, että on ollut pakko katsoa lähelle, kun kauaksi ei ole päässyt. Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että olet kaiken kaaoksen keskellä silti selviytynyt. Ihminen on ihailtavan mukautumiskykyinen.