Vaatteiden hoidosta on tullut trendi. Esikuvina ovat isovanhempamme.
Sanonnan mukaan köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Toisen sanonnan mukaan halpa ja hyvä eivät kuulu yhteen.
Ne tarkoittavat sitä, että useimmiten on taloudellisesti järkevämpää ostaa kestävä, laadukas tuote kuin monta halpaa, jotka ovat lyhyen käytön jälkeen käyttökelvottomia.
Tämä pätee etenkin pukeutumiseen.
Käytännön esimerkki: kauppa myy talvitakkeja 20 euron hintaan. Asiakkaat ostavat. Takkien vetoketjuja alkaa rikkoutua kuukauden käytön jälkeen.
– Sitten asiakkaat tulevat ompelijan luo vaihdattamaan vetoketjua. Veloitan siitä pilkkahinnan eli 35 euroa plus vetoketjun hinta. Ihmiset paheksuvat: miten voi vetoketjun vaihtaminen maksaa enemmän kuin koko takki!
Usein toistuvaa tilannetta kuvailee lahtelainen ompelija Ekku Mäkinen, jonka eko-ompelimo on erikoistunut kierrätys- ja korjausompeluun.
Takkiepisodi jatkuu.
– Vetoketjua ei korjata, joten takkia ei voi pitää. Se viedään kierrätyskeskukseen, josta se joudutaan heittämään roskiin. Se on sama kuin heittäisi itse rahaa roskiin.
Tämä on syy siihen, miksi Eko-Ompelimo Ekku syntyi.
– Pelkästään Suomessa syntyy tekstiilijätettä vuosittain 70–100 miljoonaa kiloa. Se on mieletön määrä. Jätemäärää voidaan pienentää korjaamalla vaatteet tai viemällä ne korjausompelimoon.
Toinen esimerkki halvalla ostamisen kalleudesta ovat nettikaupasta ostetut juhlamekot, kuten vanhojentanssipuvut. Kuvassa näyttää hyvältä, mutta paketissa onkin aivan jotain muuta eikä kokokaan täsmää.
– Näitä tuodaan sitten ompelijalle korjattavaksi. Etenkin Aasiasta tulevien vaatteiden koot eivät päde täällä. Niitä levennetään esimerkiksi sivusta kiiloilla. Vaatetta käytetään kerran, ja seuraavaksi siitä yritetään päästä nettikirpputorilla eroon, Ekku Mäkinen kertoo.
Kalleinta halvalla ostamisen muotoa ovat kertakäyttövaatteet eli vaatteet, joita käytetään pahimmillaan vain muutama kerta.
– Niissä saattaa olla vuoden aikana 52 sesonkia, eli joka viikko tulee uudet mallit sisään. Se tarkoittaa, että vaatetta menee roskiin samaa tahtia.
Kehitys alkoi Mäkisen mukaan 2000-luvun alussa juuri pikamuotiketjujen tulon myötä.
Kolmen euron vaatteesta ei jää mitään materiaalin tuottajalle eikä ompelijalle.
– Kun ne heitetään roskiin, se on hirveää haaskausta.
Tavaroita ei edes tehdä kestämään.
– Kankaiden leikkuussa säästetään eikä välitetä sellaisesta kuin langansuunta. Vinoon leikatun vaatteen saumat alkavat kiertää ensimmäisen pesun jälkeen, pukuompelijan koulutuksen saanut Mäkinen kertoo.
Kangasta on säästetty myös saumurilla kasaan surautetuissa vaatteissa.
– Silloin saumavaraa ei jää lainkaan. Kun ei ole saumanvaraa, vaatetta ei voi esimerkiksi päästää väljemmäksi.
Ekku Mäkinen perusti eko-ompelimon juuri siksi, että vaatteiden elinkaarta olisi mahdollista pidentää.
– Malliesimerkki työstäni on asiakas, joka toi 1970-luvulta peräisin olevan hääpuvun. Se oli kuulunut hänen äidilleen ja edusti aikakauden muotia röyhelöineen ja puhvihihoineen.
– Kangas oli hyvälaatuista silkkiä. Purin mekon osiin, lisäsin siihen hieman pitsikangasta ja ompelin siitä uuden puvun. Asiakas sai äidin hääpuvun uudistettuna omiin häihinsä.
Korjausompelua tarvitaan jo siksi, että vain harva ihminen on sen mallinen kuin suunnittelijat kuvittelevat. Kokoa 36, pituutta 180 senttiä.
– Kympin farkkujen lyhennys maksaa sitten kaksikymppiä. Pikamuoti vääristää vaatteen arvoa ja eettistä puolta vaatetuotannossa.
Vaatteen huoltaminen lisää sen käyttöikää
Eteisen piirongin päälle pitää palauttaa vaateharja, ja sitä kannattaa käyttää. Näin kehottaa vaatteiden ja jalkineiden huoltamiseen keskittynyt tietokanava Arkivé Atelier.
Vaateharjaan tiivistyy isompi ideologia. Vaatteet ja asusteet pysyvät paremmin kunnossa, jos niistä pitää huolta.
– Haluamme omalla esimerkillämme auttaa ihmisiä näkemään uusien hankintojen tekemisen monipuolisena prosessina. Että ei ajateltaisi vain sopiiko väri, vaan pohdittaisiin myös, sopiiko esimerkiksi vaatteen materiaali minun elämäntyyliini, kertoo Arkivé Atelierin markkinointi- ja viestintäpäällikkö Jenna Kiuru.
– Asiakas voisi ostohetkellä miettiä vaikkapa sitä, onko hänellä aikaa huoltaa hienojakoista kasmirneuletta, vai olisiko huolettomampi mohair parempi vaihtoehto.
Materiaalilla on väliä. Vaikka tuote olisi kallis ja laadukas, se ei tarkoita sitä, että käyttäjä vapautuisi kokonaan esimerkiksi vaatteen vaatimasta hoidosta. Merkkilenkkarit nuhraantuvat siinä missä halvatkin, ja kalleinkin käsilaukku hyötyy säännöllisestä hoidosta.
– Myyntitilanteessa saatetaan käyttää valttina sitä, että vaate on helppohoitoinen. Jos asiakkaalla ei ole materiaalituntemusta eikä sitä tarjota hänelle, voi tulla pettymyksiä, kun uusi hieno neule alkaakin heti nyppyyntyä, Jenna Kiuru kertoo.
Nyppyyntyminen johtuu villakuiduista. Osa villalaaduista nyppyyntyy toisia herkemmin. Harmittaahan se, kun upea neule päätyy pihavaatteeksi nuhruisen ulkoasun vuoksi.
Vaateharja liittyy myös tähän. Sillä voi harjata talvitakkia tai neuletta aina, kun ne ovat päällä. Luonnonharjaksinen vaateharja päihittää tarrarullan, sillä se tepsii jopa vaatetta rumentaviin nyppyihin. Muutama veto auttaa puhdistamaan lempineuleen syvältä.
– Vaatteet tarvitsevat suojausta, ylläpitoa ja huoltoa. Niiden pitäisi olla rutiininomaisia toimenpiteitä.
Nahkatuotteisiin kannattaa suhtautua kuin omaan ihoon eli puhdistaa ja kosteuttaa.
Elämän halutaan olevan helppoa ja nopeaa, mutta kuluva vuosi on Jenna Kiurun mukaan pakottanut ihmiset hidastamaan tahtia ja kiinnittämään huomiota siihen, mitä meillä jo on.
– Kiinnostus vaatteiden ja asusteiden huoltamiseen on kasvanut, ja siitä on tulossa isompikin trendi. Uskon, että siitä tulee vielä itsestäänselvyys, aivan kuten se oli meidän isovanhemmillemme.
– Ja siihen liittyen esimerkiksi vaateharja voisi palata sinne eteisen piirongin päälle, hän kannustaa.
Arkivé Atelierin verkkosivulla annetaan ohjeita useille materiaaleille ja erilaisten merkkituotteiden hoitoon ja ylläpitoon. Aiheesta on ilmestynyt syksyllä myös kirja.