Tärkeintä on puhuminen ja itsensä näkeminen ulkopuolisin silmin. Laine vakuuttaa, että kyllä heillä osataan riidelläkin.
Taiteilijapariskunta Elina Ylisuvannon, 38, ja Matti Laineen, 44, rakkaustarina sai alkunsa teatterin näyttämöllä. Silti se oli alusta asti totisinta totta.
– Kyllä sitä voi työpaikkaromanssiksi sanoa, Laine toteaa ja Ylisuvanto nyökkää.
Ylisuvanto oli vuonna 2008 näyttelijänä Kouvolan teatterissa, ja Laine tuli samaan taloon tekemään pääroolin Anton Tšehovin Lokki-näytelmässä. Kahden näyttelijän kemiat ja elämänpolut kohtasivat.
– Aika nopeasti oli selvää, että me jatkamme yhdessä eteenpäin, Laine sanoo.
Romanssi sai räjähtävän alun, sillä pariskunta alkoi odottaa lasta jo seuraavana vuonna. Naimisiin he menivät vuonna 2012.
Ylisuvanto arvelee, ettei hän ollut yhtä valmis vanhemmaksi kuin Laine.
Ennen riitti, kun huonon yön jälkeen joi vähän lisää kahvia.
Matti Laine
– Sinulla oli kovempi vauvakuume kuin minulla. Olithan jo yli kolmenkymmenen, hän sanoo miehelleen.
Raskaus ja äidiksi tulo yllättivät Ylisuvannon. Hän myöntää, että omasta ajasta oli aluksi vaikea luopua. Hän arvelee kärsineensä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.
– Matti yritti saada minua mainitsemaan asiasta neuvolassa, mutta se tuntui jotenkin vaikealta.
Nykyisin Ylisuvanto ajattelee, että pienten lasten vanhempien kannattaa ottaa kaikki tarjolla oleva apu vastaan.
– Ei sitä pidä hävetä.
Olen aika kova suustani, kiroilenkin kauheasti.
Elina Ylisuvanto
Vuonna 2010 syntyneen Vilman pikkusisko Minerva syntyi syksyllä 2019. Siskosten ikäerosta on ollut iloa, sillä epäsäännöllistä työaikaa tekevien taiteilijoiden perheessä kaksi pientä lasta samaan aikaan olisi merkinnyt kaaosta.
– Vilma on nyt aivan ihana isosisko Minnille, Ylisuvanto sanoo.
Ylisuvannon ja Laineen yhteiseen historiaan mahtuu ajanjakso, jolloin parisuhde oli pantava taka-alalle. Sellaista aikaa elettiin, kun he olivat aivan tuoreita vanhempia.
– Kalenterirumba oli järjetön. Oli vain pakko yrittää saada arki rullaamaan, Laine sanoo.
Ylisuvanto palasi töihin Kouvolan teatteriin, kun Vilma oli kaksivuotias. Hän asui viikot Kouvolassa. Helsinkiin jäänyt Laine hoiti kotia ja lasta samalla, kun kirjoitti yhä enemmän.
– Saimme onneksi lastenhoitoapua myös kummeilta ja isovanhemmilta, Laine sanoo.
Elämä helpottui, kun Ylisuvanto ryhtyi freelanceriksi. Pariskunta pääsi asettumaan kunnolla saman katon alle.
Parisuhdettaan he hoitivat karkaamalla tilaisuuden tullen jonnekin viettämään pitkää viikonloppua.
– Oli helppo ajatella, että kyllä tätä rumbaa kestää sen kolme kuukautta, kun sitten on reissu tiedossa, Laine sanoo.
Näitä reissuja hän tunnustaa nyt kaipaavansa. Kun korona helpottaa, niitä on ehkä taas tiedossa.
Ylisuvanto ja Laine uskovat, että heidän vahvuutensa on huoleton hippiasenne ja kyky kommunikoida keskenään. He harrastavat pitkiä kävelylenkkejä, joiden aikana ”pölistään ihan kaikesta”.
Toisinaan se tarkoittaa sitä, että volyymi kohoaa.
– Kyllä me osataan riidelläkin, Laine sanoo ja nauraa.
Aviopari pyrkii huomioimaan toisensa arjessa. Väsyneemmälle osapuolelle voi sanoa, että mene sinä lepäämään, niin minä teen sillä välin ruoan.
– Ja kun on rankkaa, yritän ajatella, että tämä on vain ohimenevä vaihe, Ylisuvanto sanoo.
Näyttelijöinä he osaavat analysoida omaa käytöstään ulkopuolisin silmin. Nytkin he tunnustavat oma-aloitteisesti heikkoutensa sen sijaan, että etsisivät virhettä toisesta.
– Minä nalkutan, Ylisuvanto tunnustaa.
– Ja minä hermostun, Laine jatkaa.
On tärkeä osata erottaa, milloin oma paha olo johtuu parisuhteesta ja milloin jostakin muusta, muistuttaa Ylisuvanto.
– Voi myös miettiä, onko tämä se oikea hetki huomauttaa jostakin asiasta. Vai keittäisikö sittenkin vain kahvit, hän sanoo.
Pariskunta pitää tärkeänä myös sitä, että toiselle puhutaan kauniisti. Asiaan on kiinnitettävä huomiota, jotta se ei unohdu.
– Olen aika kova suustani, kiroilenkin kauheasti, Ylisuvanto tunnustaa.
Molemmat ovat samaa mieltä siitä, että mahdollinen kritiikki kumppania kohtaan pitää osoittaa kahden kesken ja oikealla hetkellä, ei muiden seurassa. Tilannetaju ja huumori ovat parisuhteen valtteja.
Vauvan saaminen pitkän tauon jälkeen osoitti, että aika oli kullannut muistot.
Monet lapsen kehitysvaiheet – kuten hampaiden puhkeaminen – olivat päässeet unohtumaan. Nykyisin huonoista yöunista palautuminen kestää pidempään kuin esikoisen vauva-aikana.
– Ennen riitti, kun huonon yön jälkeen joi vähän lisää kahvia, Laine sanoo.
Haastatteluhetkellä on kulunut vasta pari viikkoa niin, että nuorempi tytöistä on nukkunut kokonaisia öitä. On ollut pakko keksiä luovia ratkaisuja, jotta edes jompikumpi vanhemmista saa levättyä.
– Vielä jokin aika sitten nukuimme eri huoneissa ja hoidimme Minniä vuoroöin. Kaipasin jo Matin viereen, Ylisuvanto sanoo.
Nyt toive on toteutunut.