Koronatilanteen luoma ahdistus on lisännyt myös syömishäiriöoireilua. Ongelman tunnistaminen on sairastuneelle usein vaikeaa.
Syömishäiriöön sairastuneen elämä on täynnä aikatauluja. Sairaus määrittää ihmissuhteita, työntekoa, opiskelua ja harrastuksia.
Kirsti Sippel, 28, sovitteli joka aamu päivän kulkuun jumpat, syömiset ja opiskelut.
– Sairauteen kuului tarkka liikunnan, syömisen ja näihin liittyvien aikataulujen miettiminen. Toipuessa se jäi pikkuhiljaa pois.
Syömishäiriöön sairastunut osaa kalorit ulkoa, ja tulemiset ja menemiset suunnitellaan syömisen mukaan.
– Ajattelin vuorokauden ympäri ruokaa, ja elämä kaventui. Kun aloin toipua, ajatukset siirtyivät hitaasti pois ruoan ympäriltä. Kun aliravitsemustila korjaantuu, saa vähitellen tilaa ja energiaa muille asioilla elämässä, Lina Kuusisto, 26, kertoo.
Syömishäiriötä on kolmea päätyyppiä. On anoreksiaa eli syömisen voimakasta rajoittamista. Bulimiasta taas on kyse, kun syömisen rajoittamisen lisäksi esiintyy kompensaatiokäyttäytymistä, esimerkiksi oksentamista tai paastoamista. Lisäksi on ahmintahäiriö, jossa esiintyy voimakasta ahdistusta aiheuttavia hallitsemattomia ahmintakohtauksia.
Yhteiskunta arvostaa itsekuria, jota laihuuskin ilmentää.
Kirsti Sippel
Yleensä syömishäiriö ei kuitenkaan täytä täydellisesti minkään tarkan häiriön diagnostisia kriteereitä vaan oireilee vaihtelevasti.
Monelle tulee myös yllätyksenä se, että syömishäiriöistä anoreksia on harvinaisin. Sekä Kuusisto että Sippel ovat sairastaneet nimenomaan anoreksian.
– Sairastuin 12-vuotiaana. Päätin silloin, että nyt aion syödä terveellisesti ja liikkua paljon. Se lähti käsistä. Säännöt tiukentuivat, mitä saan syödä ja paljonko pitää liikkua. Muutamassa kuukaudessa oli muodostunut kierre, Kuusisto kertoo.
Sippelillä sairaus alkoi ortorektisenä oireiluna 15–16-vuotiaana.
– Olin aina ollut aktiivinen ja urheilullinen. Minullakin oli pakkomielteenä terveellisyys. Laihtuminen oli koukuttavaa. Säännöt tiukentuivat ja ruokavalio supistui. Sitten ei pystynyt ajattelemaan enää mitään muuta.
Kuusistolla pahin vaihe kesti vuoden. Hän oli huonossa kunnossa, ja sairaus hallitsi elämää. Itse hän ei ongelmaa tunnistanut, mutta vanhemmat veivät hänet hoitoon.
Sippel päätyi lääkärille kouluterveydenhoitajan kautta. Kun lääkäri puhui syömishäiriöepäilystä, sitä oli vaikea hyväksyä. Sippelkään ei kokenut olevansa sairas.
Sippel sairastui syömishäiriöön vielä uudelleen aikuisiällä. Silloin hän haki itse apua.
– Sairastumiseen liittyi iso elämänmuutos. Oli paljon käsittelemättömiä asioita, ja olin saanut vain pintapuolista hoitoa. Paketti ikään kuin ratkesi, Sippel kuvailee.
Syömishäiriöiden takana on useimmiten monen tekijän summa. Geneettinen alttius, temperamentti ja yhteiskunnalliset tekijät vaikuttavat. Myös isot elämänmuutokset ja kriisit voivat altistaa syömishäiriölle.
– Halusin suorittaa ja olla hyvä ihminen, täydellisyyden tavoittelija. Sekin on ongelma, että laihtumiseen myös kannustetaan. Sitä pidetään aina hyvänä asiana, Kuusisto tiivistää.
Myös Sippel sanoo aina halunneensa olla hyvä kaikessa. Koulussa hän oli tottunut menestymään.
– Taustalla oli osin myös oman elämän kontrolloimisen halu. Lukiossa yritin suorittaa kaikkea täydellisesti.
Syömishäiriöiden yhteydessä pitäisi aina puhua myös ympäristön vaikutuksesta. Sippel muistuttaa, että sairastuneet voivat olla mitä sukupuolta ja minkä ikäisiä tahansa. Sairastuneita yhdistää monesti tunnollisuus, älykkyys ja ahkeruus.
– On hyvä kyseenalaistaa, miksi laihuutta tavoitellaan. Yhteiskunta arvostaa itsekuria, jota laihuuskin ilmentää. Suorituskulttuuri ulottuu kaikille elämän osa-alueille. Pitää hoitaa koulu, ihmissuhteet ja keho. Tässä järjestelmässä puserretaan kaikista irti jokainen pisara.
Kuusiston mukaan myönteistä taas on, että esimerkiksi mielenterveysongelmista puhutaan nykyään aiempaa enemmän.
– Ymmärretään yhä paremmin, että kenelle vain voi tulla esimerkiksi masennus. Siinä ei ole mitään ihmeellistä ja hävettävää. Siihen voi hakea apua samalla tavalla kuin murtuneeseen jalkaan, hän muistuttaa.
Naiset haluavat nyt Ruokarauha-podcastissaan osoittaa, kuinka monella tavalla syömishäiriöön voi sairastua. Podcast-idea syntyi, kun he tapasivat Syömishäiriöliiton vapaaehtoistyöntekijöille tarkoitetussa tapahtumassa viime keväänä.
– Kirsti heitti ajatuksen siellä ilmaan, ja minä innostuin, Kuusisto kertoo.
– Meillä oli heti samanhenkinen visio, mitä haluaisimme tehdä. Ohjelmassa kuuluu sekä asiantuntijoiden että kokemusasiantuntijoiden ääni ja rikotaan niitä stereotypioita, Sippel jatkaa.
Podcastia voi kuunnella muun muassa Spotifyssa.