Kummitukset ovat tuttu näky Suomen hotelleissa, kartanoissa, museoissa ja teattereissa. Osassa paikoista on jopa nimikkoaaveensa.
Mikä voisikaan olla parempi syy matkakohteen valinnalle kuin aavehavainnot? Historioitsija Mauri Karvosen, 38, uusin kirja Aavetaloja ja ihmiskohtaloita (SKS) listaa monia mielenkiintoisia paikkoja, missä aaveita on tavattu. Mukana on niin hotelleita, museoita kuin teattereitakin.
– Olen lähtenyt siitä, että kaikki kohteet kirjoissani olisivat yleisölle avoimia paikkoja. Olen kirjoittanut kaikkiaan 38 kohteesta, ja niistä vain yksi on sellainen, mihin ei pääse.
Kummitustarinoilla on pitkä perinne. Karvosen kirjat osoittavat, että havaintoja aaveista tehdään ihan yhtä lailla nykyään kuin menneinäkin aikoina.
– Tarinoita on kerrottu aina, ja tarinat tontuista ja muista ovat olleet vastine nykyajan ”realitylle”. Tuoreitakin tarinoita on, ja ilmapiiri aavetarinoita kohtaan on entistä sallivampi.
Karvonen muistuttaa, että hän ei tutki kummituksia vaan tarinoita. Niihinkin hän suhtautuu tiedemiehen tavoin. Lähdekritiikki on tiukka, ja tieto tarinoista pitää saada useammasta lähteestä. Esimerkiksi Imatran Valtionhotellissa kummittelevasta ”harmaasta rouvasta” on havaintoja pitkältä ajalta.
– Monet tarinat ovat sellaisia, että niitä on kerrottu kauan. Eivät ne ole vain pölyttyneitä muistoja.
Ilmapiiri aavetarinoita kohtaan on entistä sallivampi.
Mauri Karvonen
Karvonen kertoo itse suhtautuvansa yliluonnollisiin ilmiöihin uteliaasti mutta varauksella.
– Ehdottomasti uskon, että sellaisia on, mutta ensin yritän etsiä luonnollista syytä. Jos ovi yllättäen aukeaa, mietin ensin, johtuuko se tuulesta.
Hänellä on omakohtaisia kokemuksia yliluonnollisista ilmiöistä. Se on hänen mukaansa väistämätöntä, kun on riittävästi tällaisia paikkoja kiertänyt.
– Ne ovat olleet erityisesti haju- tai kuulohavaintoja. Kuten että jossain paikassa, missä ei ole poltettu 60 vuoteen, alkaa yllättäen tuoksua sikari.
Kotimaan kummituspaikkoihin mielivälle Karvosen kirjoissa riittää vinkkejä. Hänen omia suosikkejaan ovat esimerkiksi Hamina ja Fiskars. Molemmilla paikoilla on pitkä historia, ja aavebongarilla riittää niissä nähtävää.
– Kohteina myös Hämeenlinnan Aulanko hotelleineen ja luonnonpuistoineen on hurjan mielenkiintoinen. Pohjoisen kohteista Kemin Hotelli Merihovi on pieni mutta selkeästi erottuva paikka.
Aavepaikassa yöpymistä miettivälle kartanot ja hotellit tarjoavat vaihtoehtoja ympäri Suomea. Karvosen kirjan mukaan esimerkiksi Aulangon hotellin seitsemäs kerros on varsinainen kummituskerros.
Käytävällä liikkuu vieraita tuonpuoleisesta ja koputuksia kuuluu tyhjästä. Tavallista on myös, että vesihanat aukeavat itsekseen ja televisiokanavat vaihtuvat omia aikojaan. Näiden kaltaisia kokemuksia on Karvosen kirjan mukaan kymmeniä.
Imatran Valtionhotelli on kirjan mukaan Suomen tunnetuimpia kummitushotelleja. Hotellissa tiedetään yörespan töiden keskeytyneen erikoiseen havaintoon. Aulassa olevan tuoliryhmän tuolin istuinosa painui alas aivan kuin siihen olisi istunut joku. Karmeaa kokemusta lisäsi se, että pian painauma nousi hitaasti ylös äänen saattelemana. Ketään ei kuitenkaan näkynyt missään.
Aaveita on tavattu myös Kuopion Hotelli Puijonsarvessa. Siellä hotellin ravintoloiden keittiöissä kulhot, pannut ja kattilat kolisevat itsekseen. Hyllyiltä on myös selittämättömästi tippunut tavaroita lattialle ja tasoille.
Kummitukset ovat tuttuja myös hotellina toimivalle Katajanokan entiselle vankilalle. Karvosen kirjassa kerrotaan, miten yhden huoneen vessan lukko on napsahtanut itsekseen lukkoon, ja se on jouduttu avaamaan ruuvimeisselillä. Myös hiustenkuivaaja on mennyt päälle aamuyöstä. Valokuvaajan ottamaan kuvaan on myös Hella Wuolijoen sellin kohdalla ilmestynyt selittämättömästi tuntematon, vanhaan pukuun pukeutunut nainen.
Hämeenlinnan Vanajanlinna on sekin tunnettu aaveistaan. Tarinoiden mukaan biljardihuoneesta on usein kuultu, miten pallo putoaa lattialle. Kun asiaa on menty tarkistamaan, pallot ovat olleet siististi pöydällä. Lisäksi linnan pääaulasta on kuulunut nopanheiton ääniä ja valvontakameroihin on tallentunut ovien kahvojen kääntymistä itsestään.
Näiden kohteiden lisäksi aavehavaintoja on tehty monissa vanhoissa kartanoissa. Aavekokemuksia etsivän onneksi useimpiin niistä on myös mahdollisuus majoittua – jos vain uskaltaa.
