Junaa ja autoa suosivat reissaajat ylistävät matkailutapojensa elämyksellisyyttä.
Maata pitkin matkailua suositaan eri syistä. Aki Pulli, 55, on tykännyt reissata autolla ja junilla nuoresta saakka. Näin matkatessa näkee ja kokee enemmän kuin lentäessä.
– Autossa tunnen olevani matkalla. Se antaa äärettömän vapauden, ja voin mennä minne vain, kääntyä ja pysähtyä. Lentokoneessa maisemia näkee vain tuurilla korkealta.
Pulli tottui jo lapsena automatkailuun. Lukioaikana hän alkoi tehdä junamatkoja rautaesiripun taakse. Pulli laskee viettäneensä aikoinaan vuoden mittaisella jaksolla sata yötä eri junissa.
Matkakassaa hän sai kerrytettyä myymällä esimerkiksi talvilenkkareita. Suomesta kuudellakymmenellä markalla ostetuista lenkkareista sai itärajan takana jopa 240 markkaa.
– Pietarista pääsi sitten junalla Budapestiin 20 markalla. Budapestistä sai taas ostettua halpoja junalippuja vaikka Moskovasta Pekingiin. Prahastakin pääsi Berliiniin samalla hinnalla kuin paikallisjunalla Helsingistä Riihimäelle.
Pullin junamatkailu vähentyi 1990-luvulla, mutta ikimuistoisia reissuja tuli silti maata pitkinkin tehtyä. Esimerkiksi keväällä 1996 hän lensi ensin Frankfurtista Hong Kongiin. Sieltä hän matkusti laivalla Macaoon. Matka jatkui busseilla ja junalla Kantonin kautta Laosin rajalle.
Prahastakin pääsi Berliiniin samalla hinnalla kuin paikallisjunalla Helsingistä Riihimäelle.
Aki Pulli
Puoluekokouksen takia turisteilla ei tuolloin ollut maahan asiaa. Normaaliviisumeja ei myönnetty, mutta Pulli oli saanut lähetystön puoltokirjeen ja valtiovieraan viisumin Moskovasta.
– Laosissa yhden välin liftasin paikallisten reservin sotilaiden kyydissä harjoitusleirille. Sitten menin pitkin Mekong-jokea pikaveneellä ja osan matkaa myös kuorma-auton lavalla. Lopulta matka jatkui vielä yöjunalla Nong Khaista Bangkokiin.
Matka Hong Kongista Bangkokiin vei 3–4 viikkoa. Sen jälkeen Pulli kierteli vielä niin maitse kuin meritsekin Malesiaa, Singaporea ja Sumatraa. Matka huipentui viikon Japanin-reissuun.
Nyt Pulli unelmoi pääsevänsä Kiinan miehittämään Itä-Turkestaniin ja sieltä edelleen muun muassa Kazakstanin ja Uzbekistanin kautta Moskovaan. Menomatka voisi tapahtua Siperian kautta Vladivostokiin. Pulli harkitsi reissua jo viime keväänä, mutta se jäi koronakaranteenin takia toteutumatta.
Pulli ei tuomitse lentomatkailua, mutta hänen mukaansa globaaleista lentoyhteyksistä voisi osan korvata hyvin nopeilla junayhteyksillä. Lisäksi lyhyitä reittejä voisi toteuttaa tulevaisuudessa myös sähkölentokonein.
Aina juna ja bussi eivät kuitenkaan ole niin ilmastoystävällisiä vaihtoehtoja kuin voisi ajatella. Pulli ottaa esimerkin reilun vuoden takaa. Hän matkusti 26 hengen pikkubussilla Bulgarian Sofiasta Romanian Timisoaraan.
– Olin yli yön ainoa matkustaja bussissa. Kuskikin vaihtui matkalla. Ei sitä kovin ekologiseksi voi kutsua, mutta mukavaa se oli, kun sai hiljaisuudessa levyttää takapenkillä.
Jalmari Salaterä, 29, on tehnyt parikin pidempää matkaa maata pitkin. Viime vuonna hän muutti Suomesta maata pitkin Luoteis-Espanjaan opiskelijavaihtoon. Lisäksi vuonna 2019 hän tuli opiskelijavaihdosta Saksasta maata pitkin takaisin Suomeen.
– Ympäristönäkökulma on ollut minulla pääsyy. Toinen syy on elämyksellisyys. Maata pitkin voi kokea maisemien vaihtumisen ja ymmärtää, kuinka pieni Eurooppa on. Kolmessa–neljässä päivässä pääsee halutessaan kulkemaan Euroopan päästä päähän.
Salaterä teki ennen Espanjaan lähtöään tarkat laskelmat, miten matkan voisi tehdä kuormittamalla mahdollisimman vähän ympäristöä. Laskelmien lopputuloksena hän kulki Turusta laivalla Tukholmaan. Sieltä hän jatkoi junalla Kööpenhaminan kautta Saksaan.
Saksassa tuli vietettyä pari yötä kavereiden luona. Sitten matka jatkui junalla Pariisiin ja sieltä edelleen Espanjaan.
– Haastavinta matkalla oli juna-aseman vaihto Pariisissa. Minulla oli mukanani rinkka, 20 kilon matkalaukku ja reppu. Niiden raahaaminen Pariisin metrossa aiheutti pienen noidannuolen, Salaterä naurahtaa.
Salaterä vietti Espanjan pohjoisrannikon San Sebastianissa muutaman yön. Sieltä hän jatkoi 13,5 tuntia vielä junalla La Corunaan. Kaikkiaan muuttoreissu vei kaksi viikkoa.
Salaterä uskoo, että maata pitkin matkustaminen lisääntyy pikku hiljaa. Ruotsissa lentäminen on jo vähentynyt, ja Suomi tulee perässä.
Salaterä muistuttaa, että eri matkailutapojen käyttäminen on myös seurausta päättäjien poliittisista valinnoista. Kulkutapojen houkuttelevuuteen voidaan vaikuttaa parantamalla yhteyksiä ja verotuksen keinoin.
– Esimerkiksi junamarkkinoiden vapauttaminen voisi lisätä junien suosiota. Suomessakin on aiemmin ollut paljon parempia junayhteyksiä kuin nyt.