Ortodoksisen ruokaperinteen vaalija jakaa lukijoille herkullisen kulitsansa reseptin.
Kun Aleksandra Tikka, 84, oli alle kouluikäinen, hän lähti serkkunsa Eskon kanssa virpomaan. Oli varhainen palmusunnuntai, ja mukana oli kaksi mummolta saatua kaunista vitsaa.
Sen, jossa oli tummanpunainen kreppipaperista tehty ruusu, hän ojensi ihailemalleen opettajalle. Ja sen, jossa oli suuri, vaaleanpunainen ruusu, hän vei äitinsä haudalle.
– Tämä muisto on jäänyt ikuiseksi ajaksi mieleen. Virpominen on minulle edelleen tärkeä perinne, rajantakaisessa Karjalassa syntynyt Tikka sanoo.
Aleksandra-tytön syntymään liittyi iloa ja surua. Äiti nimittäin kuoli puolitoista tuntia tyttären syntymän jälkeen, lääkärin mukaan sisäiseen verenvuotoon. Oli pääsiäisaamu vuonna 1937.
Aleksandrasta – tai Sannista, kuten kaikki sanovat – tuli mummon kasvattama tyttö.
Ruokapaasto on vain tuki hengelliselle paastolle.
Aleksandra Tikka
Mummon huomassa Aleksandrasta varttui ortodoksisen perinteen tuntija ja vaalija. Mummon usko tarttui tyttöön.
Mummon ansiota on myös se, että Tikka pääsi tutustumaan ortodoksiseen ruokakulttuuriin.
Tikka muistaa rypyttäneensä karjalaisia piirakoita mummonsa kaverina jo 5–6-vuotiaana. Ei siis vain karjalanpiirakoita, vaan myös monia muita karjalaiseen kulttuuriin liittyviä piiraita.
– Jos minua jokin harmittaa niin se, etten itse opettanut omille pojilleni samoja taitoja kuin mummo minulle. Olen niin nopea ja hätäinen, etten malttanut, Tikka sanoo.
Kun Tikka oli lapsi, elettiin keskellä sotaa tai sen jälkimainingeissa. Kaikesta oli pulaa.
Pääsiäiseksi tehtiin kuitenkin aina kulitsaa, ortodoksiseen kulttuuriin kuuluvaa leivonnaista, jonka reseptin Tikka jakaa myös tämän jutun yhteydessä.
– Se tarjoillaan pashan kanssa, mutta minun lapsuudenkodissani ei tehty pashaa, Tikka kertoo.
Venäläisestä kulttuurista tulivat myös sultsinat ja hapanpiirakat, jotka Tikan mukaan nimestään huolimatta olivat herkullisia.
– Hapanleipä kohotettiin hapattamalla, kun hiivaa ei ollut. Ne ovat pyöreitä, hiukan lettumaisia leipiä. Ei minkään makuisia, mutta aivan ihania, hän sanoo ja nauraa.
Ortodoksisen ruokaperinteen ydin perustuu paastoamiseen. Monet pääsiäisherkut ovat saaneet alkunsa paastosta, Tikka muistuttaa.
– Mämmi on itse asiassa paastoruokaa, puhdasta viljaa. Sitä syötiin ennen marjamehun tai siirappiveden kanssa. Nyt siitä on tullut juhlaherkku, kun syömme sitä kerman ja sokerin kanssa, hän sanoo.
Kun tehomaataloutta ei vielä ollut, lehmät lypsivät melko vähän kevättalvella. Vähäinen maito otettiin kuitenkin talteen, hapatettiin ja nautittiin paaston päättymisen jälkeen rahkana.
– Ja rahkahan kuuluu nykyisin kaikkien pääsiäiseen, Tikka muistuttaa.
Myös entisajan maatilojen kanat munivat kitsaasti kevättalvella. Munia oli silti melko paljon odottamassa, kun paasto pääsiäisaamuna päättyi.
– Munat värjättiin punajuurien keittovedessä kauniin punaisiksi. Itse keitän munat toisinaan sipulinkuorivedessä, jolloin niistä tulee upean oransseja, Tikka sanoo.
Hänestä myös puhtaan valkoinen kananmuna on kaunis.
Tikka paastoaa aina ennen pääsiäistä ja muinakin ortodoksiseen perinteeseen kuuluvina paastonaikoina.
Silloin Tikka ei syö lihaa eikä herkuttele. Hän muistuttaa kuitenkin, että maalaisjärjen käyttö on paastonkin aikana sallittua.
– Tällä hetkellä sallin hiukan maitotuotteita itselleni, hän kertoo.
Ortodoksiseen paastoon kuuluvat Tikan mukaan myös hyvät tavat. Kylässä ei nyrpistellä nenää emännän tarjoiluille, vaikka olisi miten tiukka paaston aika menossa.
Paaston taustalla on ajatus siitä, että kun karsii ylimääräisen, mieli hiljentyy ja tuo ihmisen lähemmäksi kristinuskon sanomaa. Niukemman elämän tavoitteena on lisätä elämään hyvyyttä, inhimillisyyttä ja auttamisen halua.
– Ruokapaasto on vain tuki hengelliselle paastolle, Tikka huomauttaa.
Pääsiäistä edeltävää viikkoa ortodoksit kutsuvat suureksi viikoksi. Se päättyy pääsiäisyön iloiseen jumalanpalvelukseen, jonka jälkeen, joskus kahden jälkeen aamuyöstä, syödään yhdessä hyvin. Paasto on silloin päättynyt.
Viime ja tänä keväänä yhteiset suuret jumalanpalvelukset ja ruokailut jäävät kuitenkin koronan takia väliin.
Kirkkoon voi kuitenkin mennä, jos varaa paikan etukäteen. Niin Tikka teki viime viikonloppuna, sillä hän halusi juhlistaa syntymäpäiväänsä. Se osui tänä vuonna palmusunnuntaihin.
Sannin kulitsa
3 leivonnaista
0,5 l maitoa
50 g hiivaa
n. 1 kg vehnäjauhoja
2 tl suolaa
7 kananmunaa (3 valkuaista ja 7 keltuaista)
200 g voita tai margariinia
2 dl sokeria
0,5 tl sahramia
1 dl rusinoita
ripaus kardemummaa
voiteluun munaa
päälle manteleita tai mantelilastuja
koristeluun tomusokeria
1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi, liuota siihen hiiva ja sekoita joukkoon puolet vehnäjauhoista.
2. Peitä seos pyyhkeellä ja anna kohota noin puoli tuntia.
3. Riko yksitellen kolme kananmunaa ja erottele niistä valkuaiset. Laita keltuaiset toiseen kulhoon odottamaan. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Älä lisää niitä vielä.
4. Erottele yksitellen lopuista neljästä kananmunasta keltuaiset, lisää ne aiemmin erilleen otettujen keltuaisten joukkoon ja sekoita. Lisää kaikki seitsemän keltuaista taikinaseokseen. Voit säästää hiukan keltuaisista voiteluun.
5. Sekoita sahrami lämpimään vesitilkkaan ja lisää se sekä loput jauhot, sokeri, rusinat ja kardemumma taikinaseokseen.
6. Sekoita lopuksi valkuaisvaahto taikinaan. Älä vatkaa.
7. Peitä taikina liinalla ja anna kohota 1–2 tuntia. Älä hätäile – taikina kohoaa hitaasti.
8. Ota kohonneesta taikinasta talteen pieni kaistale, josta voit muotoilla kirjaimia leivonnaisen päälle. Leivo lopusta taikinasta kolme pyöreää limppua hieman jauhoja apuna käyttäen.
9. Pyörittele syrjään otetusta taikinasta nauhamainen kaistale, josta voit muotoilla leivän päälle kirjaimet XB (tulevat sanoista Hristos voskrese eli Kristus nousi kuolleista).
10. Voitele leivät keltuaisella. Koristele ne manteleilla tai mantelilastuilla.
11. Paista 200 asteessa reilu puoli tuntia uunista riippuen.
12. Kun leivät ovat jäähtyneet, ripottele päälle tomusokeria, leikkaa viipaleiksi ja levitä päälle pashaa.
Vinkki: Käytä yli jäävä munanvalkuainen vaikka pikkuleipien tekoon.