Kyynelneste virtaa kolmesta syystä. Itkukyyneleet ovat vähemmän vetisiä kuin ne kyyneleet, jotka virtaavat sipulia leikatessa.
Itku on ihmisen ensimmäinen keino ilmaista itseään. Vastasyntynyt parkaisee komeasti tullessaan maailmaan, ja vauvan itku kertoo vanhemmille tämän tarpeista.
Myöhemmin itkusta tulee monimutkaisempaa. Osa ihmisistä itkee luontevasti, osa ei halua kyynelehtiä toisten seurassa eikä pysty siihen välttämättä yksin ollessakaan.
Itkeminen on ihmisen luonnollinen tapa reagoida erilaisiin voimakkaisiin tunteisiin. Itkurefleksi tulee parasympaattisen hermoston ärsytyksestä.
– Ihminen pyrkii sopeutumaan itkemällä vaikeaan tilanteeseen. Yleensä itku liitetään suruun, sanoo Tampereen yliopiston vuorovaikutteisen teknologian professori, psykologian tohtori Veikko Surakka.
Kyse voi olla jonkin asian tai ihmisen menettämisestä tai asiasta, jonka edessä koetaan suurta avuttomuutta. Myös muistot voivat laukaista itkun.
Yhtä hyvin suuri onnen tunne, pettymys tai kipu voivat itkettää. Jotkut kyynelehtivät koskettavaa elokuvaa katsoessaan.
Julkisella kyynelehtimisellä halutaan viestittää, että nähdyt tunteet ovat aitoja.
Hannu Salmi
Itkun syytä tärkeämpää on sen voimakas sosiaalinen ulottuvuus: itku sisältää viestin. Se kertoo muille ihmisille, että itkijällä on jokin hätä.
– Itku on tunnereaktio, jota kontrolloidaan eniten. Joten kun näet itkevän ihmisen, tiedät heti, että jotain vakavaa on tapahtunut. Itku herättää auttamisen halun, Surakka toteaa.
Kun ihminen itkee, se on myös merkki siitä, että hän haluaa muilta ihmisiltä jotain.
– Itku on kutsu vuorovaikutukseen. Se lähettää toiveen lohdutuksesta, huolenpidosta tai keskustelusta.
Vastaavasti yksin itkemisestä voi tulla paha mieli, kun lohduttajaa ei ole.
Vakavat murheet eivät todennäköisesti lähde pelkästään itkemällä.
Veikko Surakka
– Vakavat murheet eivät todennäköisesti lähde pelkästään itkemällä. Ainoa tapa saada suru hallintaan on sen kielellinen käsitteleminen ja jakaminen toisen ihmisen kanssa. Puhua voi kaverille tai ammatti-ihmiselle.
Onko itku aina hyväksi? Surakan mukaan yksiselitteistä vastausta ei ole.
Itku on kokonaisvaltainen fysiologinen reaktio. Kun itkut on itketty, siitä voi tulla rento ja hyvä olo. Toisaalta osa ihmisistä voi kokea olonsa uupuneeksi kovan itkemisen jälkeen.
– Eräässä suuressa kyselytukimuksessa 60 prosenttia vastaajista sanoi, että itkeminen tekee hyvää. Jos he näin kokevat, niin ok.
– Kolmannes kuitenkin koki, ettei itkemisestä ole erityistä hyötyä. Joka kymmenes puolestaan ilmoitti, että se pahentaa oloa.
Itkua on tutkittu muutenkin kuin kysymällä. Näissä tutkimuksissa ei ole havaittu eroja paljon tai vähän itkevien psyykkisessä tai fyysisessä hyvinvoinnissa.
– Jonkin verran on näyttöä siitä, että ne ihmiset, jotka itkevät paljon, voivat itse asiassa huonommin, Surakka pohtii.
Itkemisen aikana vapautuu stressihormonina tunnettua kortisolia.
– Jos itkee paljon, normaali kortisolitoiminta voi häiriintyä. Sillä saattaa olla terveyttä haittaavia vaikutuksia, kuten yhteys masennukseen.
Jos ihminen ei itke ollenkaan, helposti mietitään, että hänessä on jotain vikaa.
– Itkuttomuus voi johtua kasvuympäristöstä, perheen käytöstavoista tai kulttuurista. Mielestäni tavalliselle ihmiselle ei ole välttämättä mitään haittaa siitä, että ei itke, Surakka sanoo.
Jos kyse on aleksitymiasta eli vaikeudesta tai kyvyttömyydestä ilmaista tunteitaan, itkemättömyys saattaa aiheuttaa jopa psykosomaattisia oireita.
Surakan mukaan omaa tapaa itkeä tai olla itkemättä ei tarvitse lähteä muuttamaan, jos on siihen tyytyväinen.
– Asia voi olla vaikea siinä tapauksessa, että haluaisi itkeä, mutta ei pysty.
Suomalaisessa kulttuurissa itkeminen on ollut vahvasti mukana itkuvirsien ja vanhojen kalevalaisten tekstien kautta. Toisaalta itkemistä on leimannut myös tietynlainen kohtuullisuuden ajatus. Sen mukaan ylenpalttisissa tunteissa vellominen ei ole ihmiselle hyväksi.
– Osittain se on luterilaista perua, ja osittain se kumpuaa antiikin ajan hyvistä tavoista, akatemiaprofessori Hannu Salmi luonnehtii.
Hän toimii myös Turun yliopiston kulttuurihistorian professorina.
Itkeminen on ollut pitkään myös sukupuolisidonnaista. Tunneherkkyyden ilmaisemista on pidetty sallitumpana naisille – itkevä mies on ollut selvästi vaikeampi hyväksyä.
Yhtenä syynä Salmi nostaa esiin sota-ajat.
– Pojista koulittiin sotilaita. Tunteiden hallinta ja hillitseminen olivat osa miehisyyttä ja mieskulttuuria, johon ei tunteiden julkinen esittäminen kuulunut.
Toisaalta samaan aikaan mietittiin myös, miksi ei kuulu.
– Joissakin uskonnollisissa lehdissä pohdittiin 1930-luvun lopulla, miksi suomalainen mies ei saisi tai voisi itkeä, kun Raamatussa kerrotaan Jeesuksenkin itkeneen ja vaikeroineen.
Miesten itkeminen on ollut hyväksytympää 1970-luvulta alkaen, kun tunneherkkä mieskuva alkoi vahvistua ja alettiin muun muassa puhua pehmoisistä.
Julkinen itkeminen on sekin verrattain uusi ilmiö. Vanhoissa elokuvissa ja kaunokirjallisuudessa on itketty kautta aikojen, mutta sen sijaan faktapohjaisissa radio- ja televisioesiintymisissä inhimillinen tunnerekisteri näkyi pitkään verrattain vähän.
Salmen mukaan 2000-lukua on leimannut sentimentaalisuuden uusi tuleminen, ja sen myötä itkeminen nähdään aiempaa myönteisempänä. Tätä käyttävät hyväkseen etenkin viihdeohjelmat, joissa kyynelten virtaamisesta on tullut jopa muoti-ilmiö.
– Julkisella kyynelehtimisellä halutaan viestittää, että nähdyt tunteet ovat aitoja. Television Vain elämää -ohjelma on tästä hyvä esimerkki, Salmi sanoo.
Kyynelneste on kyynelrauhasen tuottamaa kirkasta nestettä. Sen päätehtävä on kostuttaa silmiä ja huuhtoa pois epäpuhtauksia.
Kyynelneste virtaa kolmesta syystä, kertoo Sairaala Novan silmäyksikön ylilääkäri Niko Setälä.
Basaali- eli niin sanotut peruserityskyyneleet huolehtivat silmien hyvinvoinnista puhdistamalla ja huuhtelemalla silmän pintaa.
Refleksikyyneleet virtaavat sipulia leikatessa tai kun silmiin menee roska. Myös kova tuuli tai ilmassa oleva savu saattaa saada silmät vuotamaan.
Itkukyyneleet ovat tunneperäistä kyynelehtimistä esimerkiksi kivun tai tunnetilojen vuoksi.
Kyynelneste sisältää rasvaa, vettä, proteiineja, luonnollisia suoloja sekä musiineja eli lima-ainetta.
– Musiinit pitävät kyyneltä silmän pinnassa ja estävät sen haihtumista, Setälä sanoo.
Kyyneleille ominaista on virtaavuus.
– Noin 14 prosenttia kyyneleistä vaihtuu minuutissa, Setälä kertoo.
Kyyneleistä on eristetty noin 500 eri proteiinia. Niistä valtaosa liittyy immuunipuolustukseen.
– Nämä proteiinit tuhoavat bakteereja ja viruksia sekä estävät niiden kasvua.
Refleksikyyneleet ovat vetisempiä kuin itkukyyneleet. Itkukyyneleet sisältävät puolestaan muun muassa stressihormoneja, joita ei ole perus- tai refleksikyyneleissä.
Eläimet eivät vuodata tunneperäisiä kyyneleitä samoin kuin ihmiset. Monet eläimet kyllä ”itkevät” mutta etupäässä kyyneliä, jotka kosteuttavat silmää.