Mummo Merja Hallikainen, 55, äiti Marjut Hallikainen, 37, ja tytär Kaisla Kinnunen, 12, kertovat, mitä raha heille merkitsee ja miten he sitä käyttävät.
Merja Hallikainen, 55, Marjut Hallikainen, 37, ja Kaisla Kinnunen, 12, ovat tottuneet tulemaan toimeen sillä rahalla, joka heillä on käytettävissään. Kysyimme mummolta, äidiltä ja tyttäreltä heidän rahankäytöstään.
Mitä raha merkitsee sinulle?
Merja: On hyvä, että rahaa on tarvittava määrä. Rahaa tarvitsee elämiseen, mutta en minä sitä erikseen paljon mieti.
Marjut: Raha tuo mielenrauhaa ja turvallisuutta. Osaan arvostaa rahaa, koska olen ollut monesti elämänvaiheessa, että rahat ovat tiukoilla.
Kaisla: Vielä tämänikäisenä raha ei ehkä ole niin tärkeää, mutta aikuisena varmaan kyllä.
Mistä saat rahaa?
Merja: Palkasta jää käteen nettona noin 1 800 euroa kuukaudessa. Palkka on pieni työhön nähden.
Marjut: Saan työstäni rahaa nettona noin 2 000 euroa kuukaudessa. Viime kuukausina olen tehnyt ylitöitä, niin rahaa on tullut ehkä 100–200 euroa enemmän. Lisäksi tulee lapsilisät. Vakituinen työ ja säännölliset tulot ovat mahtava asia, sillä olen ollut myös työttömänä ja määräaikaisissa töissä.
Kaisla: Meillä on sellainen kotityölista, johon merkitään, mitä on tehnyt. Kotitöistä saa rahaa. Tiskikoneen tyhjennyksestä saa esimerkiksi euron. Parhaimmillaan noista kertyy ehkä 20 euroa kuukaudessa. Välillä saan lahjaksi rahaa. Saan yleensä rahaa, jos tarvitsen sitä johonkin.
Mihin sinulla kuluu rahaa?
Merja: Elämiseen, asunto- ja mökkilainoihin. Joskus ostan vaatteita. Silloin kun kotona oli neljä lasta, oli tiukempaa eikä voinut tehdä heräteostoksia. Nyt teen joskus heräteostoksiakin. Mökillä on myös remontoitavaa. Olemme avanneet jokaiselle lapsenlapselle säästötilin, niihin menee joka kuukausi jonkin verran rahaa.
Marjut: Asunnon vastikkeeseen ja asuntolainaan. Ruokaostokset ovat viisihenkisessä perheessä iso menoerä, ehkä noin 800 euroa kuukaudessa. Kotiin tilattu pikaruoka on paheemme. Muutimme tähän asuntoon puoli vuotta sitten, olen ostanut kotiin ja pihalle jotakin uutta. Minervalle ostettiin leikkimökki. Ostan tavaroita, lasten vaatteita ja tarvikkeita pääasiassa käytettynä.
Kaisla: Tykkään pitää kavereiden kanssa piknikejä, niihin ja vaatteisiin menee rahaa. Viimeksi tein suklaakakun.
Säästätkö rahaa? Miten ja mihin?
Merja: Olen ollut lapsesta asti huono säästämään. Äiti sanoi aina, että Merjalla raha polttaa taskussa. Mutta mieluusti nautin elämästä nyt sen minkä pystyn.
Marjut: Olen hiljattain aloittanut rahastosäästämisen pienellä summalla. Käyttötiliä en koskaan käytä ihan tyhjäksi ennen palkkapäivää. Säästäminen kiinnostaa, olen lukenut siitä paljon.
Kaisla: Säästäminen olisi kivaa, mutta olen huono säästämään.
Miten sinulle on opetettu rahankäyttöä lapsena?
Merja: Rahankäytöstä ei puhuttu, mutta vanhempani olivat säästäväisiä. Vaatteita sain vain silloin kun sille oli tarve. Ensimmäisen viikkorahani, kolme markkaa, sain 12-vuotiaana. Se riitti discon sisäänpääsymaksuun Riihimäellä. Yritin jo lapsena hankkia rahaa kaikin keinoin, olin muun muassa pääsiäisenä myynyt puhaltamiani ilmapalloja Riihimäen keskustassa ja kadulla yrittänyt myydä lakupotköjä mummeleille. Oikeissa töissä olin 10-vuotiaana sokerijuurikaspellolla ja 12-vuotiaana mansikkamaalla.
Marjut: Meitä oli neljä lasta ja raha oli tiukassa, se on jäänyt mieleen. Opin arvostamaan rahaa ja sen, että sitä ei tule sormia napsauttamalla. Äiti myös sanoi, että älä ota luottokortteja. Sitä olen noudattanut. Kulutusluottoja olen välttänyt viimeiseen asti, mutta joskus on tullut sellaisia tilanteita, että niihin on joutunut turvautumaan. Esimerkiksi huonekaluihin ja autoon liittyviä menoja on ollut joskus pakko rahoittaa niillä.
Kaisla: Rahan eteen pitää tehdä itsekin jotakin.
Onko suhtautuminen rahaan muuttunut omasta lapsuudestasi?
Merja: On paljonkin. Silloin rahanarvo oli paljon suurempi. Jos harvoin sai 20 penniä, se oli iso raha. Eurojen tullessa tapahtui iso käänne. Tuntuu, että silmää räpäyttämättä maksaa asioista paljon enemmän kuin ennen. Jos lapsi saa viikkorahaa viisi euroa, tuntuu, että sillä ei saa nykyään mitään.
Marjut: Jos itse sai ennen rippilahjaksi 50 markkaa, se oli iso raha. Nyt kun miettii euroihin suhteutettuna, niin kehtaisiko antaa kymmentä euroa rippilahjaksi.
Kaisla ja pikkusiskonsa Helmiina saivat vastikään oma pankkikortit. Miltä se tuntuu?
Kaisla: On se kivempaa ja kätevämpää kuin käteisen käyttö. Pystyn menemään vaikka itsepalvelukassalle kaupassa.
Marjut: Kotityörahat on helppo maksaa suoraan tilille, jos tytöt ovat saaneet vaikka 11,50 euroa.
Mistä olet joutunut tinkimään, kun rahat ovat olleet tiukoilla?
Merja: Kun lapset olivat pieniä, jouduimme tinkimään lasten harrastuksista ja vaateostoksista, jos ei ollut ihan välttämätöntä ostaa vaatteita. Siitä ajasta on jäänyt myös se tapa, että vertailen edelleen hintoja esimerkiksi ruokakaupassa.
Marjut: Rahat ovat olleet tiukilla silloin kun olen ollut työttömänä tai määräaikaisissa töissä. Olin säästäväinen joka osa-alueella. Jätin leivoksen ja pillimehun kahvilassa ostamatta, nyt muutama euro ei tunnu enää niin isolta rahalta.
Mitä tekisit, jos voittaisit oikein paljon rahaa esimerkiksi lotossa?
Merja: Helpottaisin lasten elämää niin, ettei heille jäisi asuntovelkoja. Työt lopettaisin varmaan saman tien. Hoitotyötä voisin ehkä tehdä osin vielä vapaaehtoispohjalta. Luultavasti myös tuhlaisin rahaa, eli matkustelisimme, myös porukalla.
Marjut: Maksaisin kaikki velat pois. Olisi ihanaa, kun ei olisi sellaista rasitetta. Ostaisin ihanan talon. Jos voisin tehdä työkseni mitä vain eikä rahantulolla olisi väliä, perustaisin leipomon. Ei haittaisi, vaikka myisin vain yhden kakun päivässä.
Kaisla: Jonkin verran rahasta menisi jääkarhuille tai Afrikan lapsille. Osa menisi säästöön.
Mitä ostit viimeksi?
Merja: Orvokkiamppelin, tomaatintaimet ja ripsipidennykset.
Marjut: Vaaleanpunaista maalia ja akkuporakoneen.
Kaisla: Karkkia.
