Ekonomiksi opiskellut Borg vertasi itseään aiempiin Diili-voittajiin ja koki riittämättömyyttä. Sitten hän päätti pärjätä sellaisena kuin on.
Mitä hittoa. Enhän minä sovi miljonäärien ja Mensan jäsenten kanssa samaan pöytään ollenkaan, Sointu Borg, 28, mietti. Poskia kuumotti.
Borg oli voittanut television Diili-ohjelman pari päivää aikaisemmin. Ajatus alkoi kirkastua ja pulssi tasaantua. Hän huomasin miettivänsä, millainen on uskottava, numerot hallitseva rahanainen. Sellainen, joka tuntee taseet ja käyttökatteet eikä pelkää riskinottoa.
Muistuttiko mielikuva häntä itseään lainkaan?
Miettimiseen oli aikaa, sillä Borg joutui pitämään voittonsa salassa puoli vuotta. Onnistumista pääsi hehkuttamaan julkisesti vasta, kun finaalijakso oli näytetty televisiossa huhtikuun lopussa.
Sillä välin Borg googlasi vanhoja Diili-voittajia ja vertasi numeroiden valossa heitä itseensä. Ei hyvältä näyttänyt. Hän kipitti sydän läpättäen lähimpään kirjastoon, etsi käsiinsä kansantalouden perusteet ja alkoi kerrata alan termistöä.
Yhtäkkiä koko touhu tuntui järjettömältä.
Vipissä voi dokata kirpparimekossakin.
Sointu Borg
– Ei hemmetti, Sointu, rauhoitu. Ei sinun tarvitse tähän lähteä, hän läksytti itseään – ja löi kirjan kannet kiinni.
Tunne siitä, ettei hän mahdu muottiin, oli tukahduttavan tuttu. Siitä oli tultava loppu.
Ekonomiksi opiskellut Borg perusti ensimmäisen täysin omassa omistuksessaan olevan yrityksen, emännöintialalla toimivan Viphost Finlandin, vuonna 2019.
Borg kuvailee sen toimintaa toistaiseksi nappikaupaksi. Yrityksen liikevaihto oli viime vuonna 47 000 euroa, eikä hän nostanut palkkaa itselleen kuin kerran, helmikuussa 2020. Sitten tuli korona ja vei työt ja säästöt.
Sitten tuli myös Diili, bisnesmaailmaan sijoittuva tosi-tv-ohjelma. Voittonsa ansiosta Borgista tuli finaalitehtävässä kehittämänsä startup-yrityksen, Fundlyn, kehitysjohtaja. Fundly on työnimi verkkovarainhankinnan työkalulle, jolla voi kerätä varoja haluamaansa kohteeseen. Mukaan lähti liuta sijoittajia, ja Borg pääsi itse yrityksen osakkaaksi.
Nyt kaikki on mennyt, mikä on tullutkin.
Sointu Borg
Palkkaansa hän ei saa sopimussyistä kertoa, mutta juuri osakkuus on hänelle merkittävämpi asia kuin palkka. Työ on jo täydessä käynnissä.
Borg on itse asiassa päässyt seuraamaan jo kymmenen vuoden ajan, miten rahakkaiden pöytäseurueissa mammonasta puhutaan. Bisnesmiehiä emännöidessään hän on huomannut, että moni pinnistelee ollakseen vielä vauraampi kuin vierustoverinsa.
– Mutta jos sille tielle lähtee, huomaa nopeasti, että aina löytyy vielä isompien poikien pöytiä. Vaurastuminen ei myöskään täytä mitään tyhjiötä elämässä, Borg on huomannut.
Kauppakorkeakoulussa Borg tunsi olevansa erilainen kuin monet opiskelukaverinsa. Hän ei osannut haaveilla siitä, että tilillä pitäisi olla muhkea summa säästössä ennen 40-vuotispäivää.
Merkkilaukkuja oli hänestä turha himoita laukun itsensä vuoksi.
– Tuntui myös, että kaikilla alle kolmekymppisillä oli jo omistusasunnon lisäksi myös sijoitusasunto tai pari. Itse asun vieläkin vuokrakaksiossa, Borg sanoo.
Hän on huomannut, että varakkaista perheistä tulevilla lapsilla saattaa olla vääristynyt käsitys riskinotosta. Borgin mukaan jotkut ovat tottuneet siihen, että jos bisnekset menevät nurin, pappa pelastaa.
– En ole koskaan voinut ajatella, että jos homma kusee, joku muu tasaa tilit. Jokaisen pitää opetella pysymään budjetissa, Borg toteaa.
Hän on huolissaan monien nuorten maksuhäiriömerkinnöistä ja veikkaa syyksi olematonta talouskasvatusta.
– Totta kai virheisiin pitää olla varaa, mutta jatkuva yli varojen eläminen on vaarallista. Ei voi ostaa koko ajan uusia vaatteita, jos ei tienaa tarpeeksi.
Borg on varttunut Tampereella viisilapsisessa perheessä. Hänen isänsä on television vaaliohjelmistakin tuttu politiikan tutkija Sami Borg.
Molemmat vanhemmat ovat akateemisella alalla ja pitivät tärkeänä sitä, että lapset saivat opiskella esimerkiksi konservatoriossa. Rahasta perheessä ei silti juuri puhuttu.
– Nyt ajattelen, että olisi voitu puhua vähän enemmänkin. Olisin ehkä innostunut säästämään vaikka asuntoon jo nuorena. Nyt kaikki on mennyt, mikä on tullutkin.
Ilmaista viikkorahaa lapsille ei herunut, eikä kotitöistä palkittu ruhtinaallisesti. Koko talon siivoamisesta saattoi saada kympin tai kaksi, ei viittäkymppiä. Ja kesätöihin piti mennä ennen kuin täytti 15.
Perheellä oli tapana hyödyntää kirpputoreja, ja niitä Borg koluaa edelleen. Hän rakastaa laittautua, mutta hänestä on sama, onko vaate roskiksesta vai Guccin putiikista.
– Vipissä voi dokata kirpparimekossakin, hän sanoo ja nauraa.
Tulevaisuudessa Borg toivoo oppivansa säästämään. Sitten, kun hän tienaa ”perushyvin”, kuten hän sanoo.
Mitä se hänen kielenkäytössään tarkoittaa?
– Kaikkea, mikä menee yli 3 000 euron kuukaudessa, hän sanoo.
Startup-yrityksensä osakkaana ja jo nyt kysyttynä puhujana tienestit voivat tietenkin nousta huomattavasti korkeammiksikin. Hän näkee silti vielä suuren eron itsensä ja oikeasti varakkaiden välillä.
– Olen varovainen ja vähän pelokas rahankäyttäjä. En todellakaan ole mikään riskinottaja. Pikavippeihin en sorru ikinä, hän sanoo napakasti.
Hän on huomannut, että tottuneempi rahankäyttäjä voi tehdä isonkin yrityslainapäätöksen rutiinilla. Sijoittajalle raha on numerosarja, joka siirtyy sarakkeesta toiseen. Joskus voittaa, joskus häviää.
– Itse mietin paniikissa, että apua, ne sijoittavat minun yritykseeni, niiden pitää saada rahansa takaisin, Borg kuvailee.
Borgia kiehtoo rahassa sen mukanaan tuoma vapaus ja turva. Raha voisi taata sen, ettei tarvitsisi tehdä työkseen jotakin sellaista, mistä ei nauti.
Hän haaveilee talosta järvenrannalla ja siitä, että vanhana olisi varaa mennä johonkin vähän parempaan hoitokotiin. En sen kummemmasta, hän sanoo.
Vuolassanainen nainen hiljenee hetkeksi.
– Näemme kaikki nykyään materialistista unta. En yhtään ihmettelisi, vaikka joskus hurahtaisin minimalismiin, hän sanoo yhtäkkiä.
Hän on pohtinut suhdettaan rahaan viime aikoina paljon. Ajatus kaiken turhan karsimisesta ympäriltä kiehtoo.
Kirjastossa kansantaloutta kerratessaan Borg oivalsi jotakin.
Mitä, jos hänen vahvuuksiaan ovatkin juuri hänen erilaisuutensa, räväkkyytensä, avoimuutensa ja aitoutensa? Juuri niiden avullahan hän raivasi tiensä Diilin voittoon, joten miksi ei jatkaa samoilla avuilla eteenpäin? Jos yrittää leikkiä fiksumpaa kuin on, jää väistämättä kiinni.
Hartioilta putosi taakka. Hän muisti Applen perustajiin kuuluneen Steve Jobsin viestin siitä, ettei yrittäjän tarvitse osata kaikkea itse. Hänen on vain osattava palkata oikeat ihmiset avukseen.
Borg sanoo ikäpolvensa elävän kroonisessa somepaineessa, jossa päällimmäiset tunteet ovat riittämättömyys ja häpeä. Hänelle on ollut vapauttavaa saada olla oma itsensä – ja silti pärjätä.
– Se on ultimaattinen riität näin -kokemus, jonka sanomaa haluaisin viedä myös muille nuorille naisille.
On siis sallittua olla keskeneräinen. Eikä kaikkeen tarvitse pyytää lupaa.