Kulttuuri ja taide toimivat lääketieteen rinnalla esimerkiksi kivunlievityksessä, terapiassa ja kuntoutuksessa.
Lapsi ei halua vaihtaa sairaalavaatteita päälleen. Avuksi tulee sairaalaklovni Tolly von Tomera, joka pukee vaatteita ylleen miten sattuu – housut päähän ja sitä rataa. Lasta naurattaa ja yhtäkkiä hänkin vaihtaa vaatteet.
Pia Tapio on kohdannut sairaalaklovnina lapsia ja nuoria monenlaisissa tilanteissa jo 19 vuoden ajan. Näyttelijä ja teatteri-ilmaisun ohjaaja on työskennellyt klovnina monissa sairaaloissa Helsingistä Kuopioon ja Lahdesta Ouluun. Nykyään sairaalaklovneria on Tapion päätyö, neljänä päivänä viikossa.
Klovneria on vuorovaikutteista.
– Ensin lapsi katsoo ja ihmettelee. Luottamuksen pitää syntyä ennen kuin lapsi lähtee leikkiin mukaan, Tapio sanoo.
Sairaalaklovneria muuttui viisi vuotta sitten, kun klovnit otettiin mukaan toimenpidetilanteisiin, kuten vaikkapa kanyylinlaittoon. Klovnit tekevät yhteistyötä hoitohenkilökunnan kanssa.
– Sairaalaklovneista on apua esimerkiksi kohdissa, joissa pelko ja ahdistus meinaavat ottaa lapsesta vallan, Pia Tapio sanoo.
Tutkimusten mukaan musiikin soittaminen keskoshoidossa vahvistaa keskoslasten elintoimintoja ja nopeuttaa hoidosta poispääsyä.
Kai Lehikoinen
Tolly von Tomera on hahmo, joka innostuu estoitta, pomottaa muita, näyttää avoimesti tunteitaan ja on välillä ihan pihalla.
– Lapsista on hauskaa, kun klovni tekee asioita väärin.

Sairaalaklovni kohtaa lapsia ja nuoria vakavissakin tilanteissa. Niissäkin hetkissä klovni on Pia Tapion mukaan mahdollisimman läsnä. Klovnille tunteet ovat väylä vuorovaikutukseen. Kun klovni näyttää rehellisesti tunteensa, se voi vapauttaa muitakin. Hyvinkin kipeä lapsi voi heittäytyä hetkeksi leikkiin mukaan.
– Punanenä tuntuu jollain tavalla tuovan ihmisten voimavaroja esiin siinä hetkessä.
Joskus on tilanteita, joiden jälkeen klovninkin täytyy joskus hengitellä hetki, jotta voi jatkaa seuraavaan, mahdollisesti täysin erilaiseen kohtaamiseen.
Klovni purkaa työparinsa kanssa päivän kohtaamisten herättämät tunteet. Ammatillista tukea saa myös ryhmätyönohjauksesta ja säännöllisestä koulutuksesta.
Kun sairaalaklovneria rantautui Suomeen liki 20 vuotta sitten, Pia Tapio haki mukaan koulutukseen ensimmäisten joukossa.
Sairaalaklovnit ry on perustettu vuonna 2002. Yhdistys työllistää tällä hetkellä 25 sairaalaklovnia.
– Jokaisen yliopistollisen sairaalan alueella on oma klovnitiimi, joka vierailee myös keskussairaaloissa, Sairaalaklovnit ry:n toiminnanjohtaja Kari Jagt kertoo.
Jagtin mukaan toiminta on vuosien varrella muuttunut ja klovneriaosaaminen Suomessakin lisääntynyt.
– Klovnit työskentelevät yksin tai kaksin. Meillä on myös vakituisia työsuhteita.
Toiminnan rahoitus tulee sairaaloilta, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselta sekä yhdistyksen omana varainhankintana.
– Yksityisten kuukausilahjoittajien, yritysten ja sponsoroiden lahjoitukset ovat tärkeitä, Jagt sanoo.
Parhaillaan Sairaalaklovnit ry on mukana kahdessa EU-hankkeessa, joissa he työskentelevät autismikirjon lasten ja muistisairaiden vanhusten kanssa.
– Ulkomailla klovneriaa käytetään jo laajemminkin muistisairaiden kanssa, Jagt kertoo.

Taide voi lievittää kipua ja vähentää lääkehoidon tarvetta. Taidetoimintaan osallistuminen vähentää ahdistusta ja alentaa verenpainetta. Musiikin avulla voi kuntouttaa aivoja.
Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä tutkimustuloksista, joita on saatu kulttuurin ja taiteen merkityksestä terveyteen.
Silti esimerkiksi pitkäaikaissairaat kokevat monesti, että sairaalaympäristössä ei ole taidetta ja kulttuuria saatavilla, sanoo Taideyliopiston väitöskirjatutkija, musiikkiterapeutti Taru Koivisto.
– Historiallisesta näkökulmasta taide on ollut tärkeä osa sairaaloiden kulttuuria jo niiden varhaisvaiheissa, lääketieteen vielä kehittyessä. Taiteen on nähty lisäävän hyvinvointia, ja se on koettu merkitykselliseksi. Nyt merkitystä herätellään uudelleen, Koivisto sanoo.
Hän oli mukana laatimassa Kulttuuri ja taide sairaalassa ja muissa terveyspalveluissa -toimenpidesuositusta. Artsequal-hankkeeseen sisältyvän suosituksen muita kirjoittajia ovat muun muassa Taideyliopiston Cerada-tutkimuskeskuksen johtaja Kai Lehikoinen ja kliinisen hoitotieteen professori Sanna Salanterä Turun yliopistosta.
Kulttuurin ja taiteen merkitys ja hyödyntäminen vaihtelevat eri sairaaloissa, Salanterä sanoo.
– Esimerkiksi psykiatrisissa sairaaloissa se on oleellinen osa ympäristöä ja hoitoa.
Monessa sairaalassa musiikki on näkyvin kulttuurimuoto.
– Pahimmillaan se on sitä, että radio on auki ja sieltä tulee mitä sattuu. Parhaimmillaan se on esimerkiksi silloin, kun potilaalla on mahdollisuus valita musiikki leikkauksen nukahtamisvaiheeseen, Salanterä sanoo.
Kivunlievityksessä ja tutkimuksissa, joissa pitää olla kauan paikoillaan, voidaan käyttää rauhoittavaa musiikkia.
– On koulutettu myös hyräileviä hoitajia, jotka käyttävät hyräilyä kivunlievitykseen esimerkiksi synnytyksissä.

Taru Koivisto kertoo, että musiikkiterapeutin työssä näkee, miten musiikin avulla voi nopeuttaa potilaan toipumista.
Sama näkyy vastasyntyneiden teho-osastoilla.
– Tutkimusten mukaan musiikin soittaminen keskoshoidossa vahvistaa keskoslasten elintoimintoja ja nopeuttaa hoidosta poispääsyä, Kai Lehikoinen sanoo.
Lehikoisen mielestä taidetta ja kulttuuria pitäisi sairaalaympäristössä ajatella aina potilaslähtöisesti. Jos taulu on potilashuoneessa potilaan selän takana, se ei palvele tarkoitustaan.
Toisaalta taiteessakin jokin voi miellyttää yhtä mutta ei toista.
Tunnereaktiot voivat olla sairaalaympäristössä erilaisia kuin muualla. Potilas saattaa kokea ääniympäristön luotaantyöntäväksi tai tuntea oman huoneen rauhassa yksinäisyyttä.
– Saattohoidossa potilaan huono olo voi voimistua jostakin teoksesta. Silloin taulu voidaan ottaa joksikin aikaa pois seinältä tai korvata toisella teoksella, Koivisto sanoo.
Kulttuuri ja taide vahvistavat myös hoitohenkilökunnan työhyvinvointia.
Lehikoinen kertoo esimerkin ensiapuklinikalta Göteborgista. Ilmapiiri oli tulehtunut ja henkilöstön vaihtuvuus suurta. Avuksi palkattiin kuvataiteilija, joka on suuntautunut perinteisten taideteosten ulkopuolella olevaan käsitetaiteeseen. Työntekijät osallistuivat taidetyöpajoihin, joissa käsiteltiin työtä, toimintakulttuuria ja vuorovaikutusta. Ilmapiiri parani vuodessa valtavasti.
– Voi herätä keskustelu, mitä työaikana on lupa tehdä. Onko soveliasta tehdä tauolla yhdessä suurta seinäkollaasia? Yhdessä tekemisen hetkissä henkilökunta irrottautuu työrutiineista, Lehikoinen sanoo.
Sairaaloissa ihmisiä ei eriytetä. Kulttuuri on tarjolla tasavertaisesti kaikille, Salanterä sanoo. Esimerkiksi sairaalakirjastot ovat tärkeitä.
– Voi olla, että joku saa sairaalassa vaikkapa kipinän kirjallisuuteen.
Terveyspalvelut voivat tehdä yhteistyötä kulttuurialan ammattilaisten ja oppilaitosten kanssa. Tästä esimerkkejä ovat sairaaloissa työskentelevät ja vierailevat sanataiteilijat, sairaalamuusikot tai sairaalaklovnit.
Lähteet: Kulttuuri ja taide sairaalassa ja muissa terveyspalveluissa (artsequal.fi 2020), Miten taide vaikuttaa? Kulttuurisia näkökulmia hyvinvointiin ja terveyteen (Lääkärilehti 9/2021), Fancourt & Finn: What is the Evidence on the role of the arts in improving health and well-being? (Health evidence newtwork synthesis report 67, WHO 2019), Taikusydän – taiteen ja hyvinvoinnin yhteyksien kehittämisen ja viestinnän yhteistyöverkosto.