Kolme viikkoa kestävillä työmatkoillaan Kinnunen ikävöi avovaimoaan ja lapsiaan. Siksi hän soittaa kotiin joka päivä.
Sydän itkee joka kerta, kuvailee Jari Kinnunen, 52. Hän viittaa hetkeen, jolloin hän käynnistää puoliperävaunullisen rekkansa kotitalonsa pihasta Kouvolasta ja lähtee töihin.
– Pari ensimmäistä päivää on kauhea ikävä vaimoa ja lapsia, hän sanoo.
Autonkuljetus Sjöberg oy:lle työskentelevä Kinnunen ajaa rekkaa ympäri Eurooppaa. Hän vastaa yrityksen kansainvälisistä kuljetuksista. Kyydissä kulkee pääasiassa arvo- ja klassikkoautoja.
Kinnunen joutuu työnsä vuoksi olemaan kotoa pois kerrallaan viikosta kolmeen viikkoa. Siinä ajassa hän piipahtaa esimerkiksi Puolassa, Itävallassa, Italiassa, Ranskassa ja Espanjassa. Kuukaudessa ajopiirturiin kertyy kilometrejä saman verran kuin moni ajaa vuodessa eli 10–15 000.
Koti-ikävää lievittää se, että Kinnunen pitää työstään. Hänellä on myös tuttavia ja ystäviä ympäri Eurooppaa.
– Eräänkin italialaisen perhehotellin pitäjä Gardajärven rannalla huutelee aina jo kaukaa, että onpa kiva nähdä taas.
On aivan eri asia nähdä antiikinaikainen kaupunki omin silmin kuin lukea siitä kirjoista.
Jari Kinnunen
Monet Kinnusen asiakkaista ovat esimerkiksi julkisuuden henkiöitä, eikä hän voi esitellä kuvia rahdistaan, saati kertoa sen arvoa. Mutta olipa lasti miten arvokas tahansa, Kinnunen ei purista rattia.
– Ajan aina yhtä varovaisesti riippumatta siitä, mitä kyydissä on, hän sanoo.
Kyydissä kulkee myös tavallisia autoja tai vaikka kolaroituja autoja, jotka on vietävä toiseen maahan vakuutusyhtiön vaatimuksesta.
Joitakin viikkoja sitten hän kuljetti Italiasta Suomeen presidentti Kyösti Kallion omistuksessa olleen Buick-merkkisen auton vuosimallia 1938. Kallion sukulaispoika oli ostanut sen itselleen ja halusi sen Suomeen.
Italian Milanossa Kinnusta vastassa oli omistaja, herrasmies, joka välttämättä halusi kestitä hänet ennen lähtöä pitsalla ja proseccolla. Ei puhettakaan, että hän olisi hyväksynyt Kinnusen pyytämää vettä kyytipojaksi.
– Sitten hän halusi vielä tarjota Sambuca-kahvit päälle. Se on espressoa, jossa on 40-prosenttista likööriä. Piti muistutella, että olen autolla, Kinnunen sanoo.
Kinnusen suosikkimaiksi ovat vuosien varrella muodostuneet Italia, Monaco, Kreikka ja Espanja. Hän kehuu Italian ilmapiiriä ja maan ihmisiä vuolaasti. Samalla Kinnunen tietää, etteivät kaikki pidä italialaisia ystävällisinä.
– Voi olla, että minua kohdellaan eri tavalla siksi, että olen työmatkalla enkä turisti, Kinnunen sanoo.
Hän sanoo kertovansa maailmalla Suomesta vain hyviä asioita. Kinnunen kuvailee reissuillaan kotimaansa väljyyttä ja rauhaa sekä sitä, miten Suomessa voi istua yksin erämaajärven rannalla.
– Muualla Euroopassa on jatkuva hälinä ja valtavasti ihmisiä.
Historiasta kiinnostunut Kinnunen nauttii erityisesti antiikin ajan nähtävyyksistä. Muun muassa Manner-Kreikassa sijaitseva Delfoin historiallinen kaupunki on tehnyt häneen vaikutuksen.
– On aivan eri asia nähdä antiikinaikainen kaupunki omin silmin kuin lukea siitä kirjoista, hän sanoo.
Monacosta on jäänyt mieleen Monacon edellisen ruhtinaan eli Rainerin perustama automuseo. Siellä Kinnunen on päässyt ihailemaan vanhoja formuloita, ralliautoja ja muita erikoisuuksia.
– Karvat nousevat pystyyn, kun ajattelen, millaisia tarinoita esimerkiksi 1920-luvun elokuvissa mukana olleisiin autoihin liittyy ja ketkä filmitähdet niissä ovat istuneet.
Juuri tarina tekee Kinnusen mielestä autosta arvokkaan.
Lakisääteiset tauot aiheuttavat rekkakuskille aika ajoin päänvaivaa. Toisinaan on ehdittävä laivaan, mutta ajopiirturiin ei saisi tulla merkintää siitä, että auto on ollut liikenteessä. Siitä rapsahtaa sakot.
Toisaalta jos pakollinen 45 tunnin tauko osuu hyvään saumaan, Kinnunen hyödyntää ajan tutustumalla paikkaan, jossa sattuu olemaan. Jos Kinnunen on esimerkiksi Roomassa, hän varaa hotellihuoneen ja suunnittelee itselleen pienen loman. Hän syö ja juo hyvin sekä katselee nähtävyyksiä. Yksin lomailussa on Kinnusen mielestä se hyvä puoli, ettei tarvitse tehdä kompromisseja.
Toisinaan yksinäisyys voi kostautua. Niin kävi kerran, kun Kinnunen nukahti kolmeksi tunniksi espanjalaiselle hiekkarannalle – ja heräsi ravunpunaisena.
Koronan vuoksi Kinnusen työt ovat lisääntyneet. Sen enempää hän kuin autojen omistajatkaan eivät tällä hetkellä voi lentää normaalisti.
Aikaisemmin Kinnunen saattoi ajaa rekan rahteineen laivaan Hangosta ja lentää itse päivän tai parin kuluttua Saksan Berliiniin. Rekka odotti häntä Rostockissa. Tämän ansiosta hän pystyi olemaan pari päivää pidempään kotona.
– Nyt ei auta kuin matkustaa itsekin rekan mukana laivalla.
Korona-aikana Kinnunen on yleensä matkustanut rekkoineen Helsingistä laivalla Travemündeen. Toisena vaihtoehtona on ollut siirtyä etelämmäksi Ruotsin ja Tanskan tai Via Baltican kautta.
Schengen-alueella liikkuminen on helppoa eikä rajamuodollisuuksia ole. Sen sijaan Euroopan unioniin kuulumattomat maat, kuten Sveitsi, Norja ja tätä nykyä myös Iso-Britannia, ovat rajoilla tarkempia. Itä-Euroopassa saa niin ikään käyttää mielikuvitusta, jos haluaa päästä yhteisymmärrykseen viranomaisten kanssa.
Rahtiliikenteen kuljettajilta ei esimerkiksi Britanniassa vaadita koronatestiä, ellei vietä maassa kolmea päivää pidempään – joskin Kinnunen muistuttaa, että tilanne elää ja voi muuttua milloin vain.
Kinnusen työhön ei kuulu ainoastaan arvoautojen kuljettaminen, vaan hän huolehtii tarvittaessa myös omistajan ja auton muista tarpeista. Hänen käsityksensä mukaan kukaan muu Suomessa ei tee aivan samanlaista työtä kuin hän.
Kinnunen voi kuljettaa esimerkiksi urheiluautoja Suomesta Roomaan, jonne omistaja itse lentää. Kinnunen on häntä vastassa lentokentällä. Sitten Kinnunen kuljettaa esimerkiksi taksilla omistajan kavereineen urheiluautojen luokse, antaa avaimet käteen ja toivottaa hauskaa päivää.
Kun omistaja niin toivoo, Kinnunen noutaa autot sovitusta paikasta sovittuna aikana, vie omistajan takaisin lentokentälle tai hotelliin ja huolehtii autot takaisin Suomeen.
Aina kaikki autot eivät mahdu Kinnusen omaan rekkaan, joten hän järjestää niitä myös yhteistyökumppaneidensa kyytiin.
– Autoja kulkee muiden rekoissa tai laivoissa, ja kuljetan ne määräsatamasta asiakkaille.
Eurooppaa halkoessaan, maisemia ihaillessaan ja koti-Suomea miettiessään Kinnunen kuuntelee radiosta heavya tai kotimaista iskelmää. Ja jos hän on sillä tuulella, hän panee Spotifysta soimaan Bachin Requiemin tai – jos sattuu ajelemaan Espanjan Granadassa – tietysti José Carrerasin Granadan.
Sitten hän soittaa päivittäisen puhelunsa avovaimolleen.
– Ilman häntä en voisi tehdä tätä työtä. Hän pitää paletin kasassa kotona, ja arvostan sitä suuresti.