Korona-aikana moni on kävellyt enemmän kuin aiemmin.
Kello näyttää aamukahdeksaa, urheilukello nollaa kilometriä.
Korona-aika on tehnyt kävelystä trendilajin, olosuhteiden pakosta. Moni kävelee aiempaa enemmän ja pidempiä matkoja. Minä en ole koskaan kävellyt kerralla pariakymmentä kilometriä enempää.
Jos hyvin käy, noin viiden tunnin päästä olen. Silloin urheilukellon pitäisi näyttää kuljetuksi matkaksi 30 kilometriä.
Pitkää kävelyä varten olisi hyvä harjoitella hieman, etenkin jos ei ole kovin paljon liikkunut, sanoo liikuntasuunnittelija Katriina Ojala UKK-instituutista. Vaikka olisikin, pitkä kävely on silti eri asia kuin sitä lyhyemmät kävely- tai juoksulenkit. Niitä olen harrastanut paljon. Ne saavat nyt riittää valmistautumiseksi ja juoksukengät taipua kävelyyn.
Ojala veikkaa, että saan varautua ainakin säären etuosien kipeytymiseen.
Kävely on kuin peruselintoiminto. Sitä ei ajattele, jos se sujuu samalla tavalla kuin hengittäminen, huomaamatta. Vasen, oikea, vasen, oikea – kaikki tapahtuu kuin itsestään.
Alussa minulla oli hirveitä hermosärkyjä halvauksien jälkeen, mutta kävelin silti.
Heini Parviainen
Vuonna 2014 mäntsäläläinen Heini Parviainen makasi sairaalassa ja muisteli, miltä jalan alla narskuva lumi kuulostaa pakkasessa, tähtitaivaan alla. Hän ei tiennyt, käveleekö enää koskaan.
Parviainen oli halvaantunut vasemmalta puolelta borrelioosin ja keuhkokuumeen seurauksena.
Hän haaveili kävelyistä ja päätti etsiä erään 15 kilometrin päässä olevan piilolammen, jos paranee. Haaveesta hän sai voimia.
Pitkillä kävelyillä on muistettava juoda tasaisesti, etenkin jos on kuuma. Nyt ei ole kuin noin 15 astetta lämmintä ja tuulee – ihanteellinen ulkoilusää.
Ojalan mukaan kävelijän kannattaa juoda noin kaksi desiä tunnissa. Hikoilun vuoksi juoman pitää sisältää suoloja.
Viiden kilometrin kohdalla päätämme ystäväni kanssa pitää ensimmäisen juomatauon. Enää 25 kilometriä jäljellä. Pyörätiellä mato etsii kaveriaan, joka ylitti päättäväisesti tietä kymmenen metriä aiemmin.
Puolivälin krouvina odottaa lounasravintola. Muistan Ojalan neuvot: liikaa ei saa syödä, ja hiilihydraatteja tarvitaan.
Ennen halvaustaan Heini Parviainen liikkui ahkerasti. Yhtäkkiä hän olikin pyörätuolissa ja kävi invalidien vesijumpassa. Altaaseen hän pääsi vain hissituolilla.
Vähitellen kävely alkoi taas sujua. Vasen, oikea, vasen, oikea. Itsestään se ei sujunut pitkään aikaan. Kaksi vuotta ensimmäisen halvauksen jälkeen hän halvaantui uudelleen, jälleen keuhkokuumeen seurauksena. Siitäkin hän toipui – ja pidensi lenkkejä entisestään.
Metsässä hän on viihtynyt aina, mutta pitkät kävelyt tulivat elämään vasta halvauksien myötä. Ne ovat olleet jonkinlaista terapiaa.
– Kun toinen jalka ei vielä toiminut, kävelin raahaten sitä. Alussa minulla oli hirveitä hermosärkyjä halvauksien jälkeen, mutta kävelin silti, hän muistelee.
– Ennen pitkiä reissuja kannattaa selvittää, ettei ole vitamiinien puutostiloja. Minulla niitä oli sairauksieni vuoksi, ja sain rajuja kouristuksia.
44-vuotias Parviainen tekee vuodessa monta pitkää kävelyä, etenkin kesäisin. Yleensä matka on 15–20 kilometriä, pisimmillään 30 kilometriä.
– Hulluinta oli kiivetä lokakuussa Suomutunturille umpihangessa.
Urheilukello näyttää 15:tä kilometriä, ja lounaspaikka näkyy jo. Tuntuu oudolta saapua sinne kävellen – mutta myös hyvältä. Jalat tuntuvat yllättävän tuoreilta. Palaveriin osallistuminenkin onnistui kävelyn lomassa.
Lohi on niin hyvää, että tietenkin syön enemmän kuin aioin. Paluumatka alkaa sillä, että vatsaan pistää.
Vauhti hiipuu selvästi aiemmasta, mutta alle viiden tunnin vauhdissa olemme edelleen. Paluumatkahan menee tunnetusti aina helposti.
Katriina Ojalan mukaan kävely on monella tavalla hyödyllinen harrastus. Se auttaa ehkäisemään sydän-, hengitys- ja verenkiertoelimistön sairauksia ja on esimerkiksi juoksua ystävällisempi tuki- ja liikuntaelimille.
– Pitkät kävelyt vaikuttavat tietysti myös mielialaan ja helpottavat stressiä. Kun energiaa kuluu, se auttaa painonhallinnassa, hän sanoo.
Heini Parviaiselle käveleminen tuo mielenrauhaa ja vapauden tunteen. Keväällä hän alkoi kävellä 18-vuotiaan poikansa kanssa. Kerran he kävelivät 25 kilometriä umpimetsän läpi, risukoiden keskeltä ja joen yli.
Pitkät kävelyt ovat auttaneet käsittelemään sairastumista ja vahvistaneet itseluottamusta: minä pystyn tähän.
– Toivottomuus, näköalattomuus ja kuulumattomuuden tunne ovat kadonneet.
Halvauksista jäi Parviaiselle lievää vapinaa. Stressi ja unenpuute tekevät toisinaan keskittymistä vaativista asioista vaikeita.
Reisien sivuilla alkaa tuntua, kun kaksi kolmasosaa matkasta on tehty. Muutama pieni hiertymäkin taitaa tehdä tuloaan. Kilometrit kertyvät yllättävän nopeasti, vaikka pelkäsin, että kävely tuntuu todella hitaalta.
Oikeanlaisessa kävelyssä on neljä vaihetta: kanta-, tuki-, työntö- ja heilahdusvaihe. Kantapää osuu maahan ensin, sitten jalkapohja. Sitten pitäisi vielä työntää pakaralla ja lopuksi tehdä rento jalan heilautus takaa eteen. Monella työntö jää vajaaksi, ja silloin iso pakaralihas ei pääse kunnolla töihin.
Kyynärpäiden tulisi olla rennosti koukussa ja käsien heilua ylävartalon mukana. Hartiat olisi hyvä pitää rentoina. Tyypillinen virhe on se, että jalkaterät osoittavat kävellessä ulos- tai sisäänpäin eivätkä eteenpäin. Katriina Ojalan mukaan kävelytekniikkaa kannattaa miettiä etenkin, jos alkaa harrastaa kävelyä aktiivisesti.
– Kun osaa oikean tekniikan, kävelystä saa enemmän irti eikä tule niin helposti vammoja. Jos on pitkään kävellyt väärin, voi olla vaikea oppia kävelemään oikein. Pääasia kuitenkin on, että liikkuu.
UKK-instituutin kävelytestitulokset kertovat, että suomalaisten kunto on huonontunut merkittävästi 2000-luvulta alkaen.
Heini Parviaisen mukaan jokainen reissu on parantanut hänen suorituskykyään. Palautuminen on nopeutunut.
Kävelyn jälkeen hän pitää jalkojaan ylhäällä ja käy saunassa. Saunaa suosittelee myös Ojala, samoin venyttelyä. Kylmä paljukin tekisi lihaksille hyvää.
Kolmenkymmenen kilometrin kohdalla ajatus kylmästä paljusta houkuttelee kovasti, mutta sitä ei nyt ole tarjolla. Yhtään enempää ei tekisi mieli kävellä. Niin mieli toimii: jos matkaa olisi vielä jäljellä, jaksaisin todennäköisesti ihan hyvin. Lasillinen alkoholitonta kuohuviiniä kruunaa matkanteon päättymisen.
Urheilukellon mukaan kaloreita kului runsaat 1 800 ja askelia tuli noin 35 000. Saavutit aktiivisuustavoitteesi, kello kiittelee. Aikaa kävelyyn kului neljä tuntia ja 47 minuuttia.
Seuraavana päivänä alakroppa tuntuu hieman tönköltä, mutta mihinkään ei varsinaisesti koske. Tunne jaloissa on vain merkki siitä, että pystyin siihen.