Vieno Verkamo täytti heinäkuussa 100 vuotta. Presidentti muisti onnittelulla.
Attendon palvelutalossa Mellunmäessä vietettiin muutama viikko sitten harvinaisia merkkipäiviä. Haitarimusiikki soi, viirit lepattivat takapihan tuulessa ja täytekakku oli pöydässä, kun talossa asuva Vieno Verkamo täytti 100 vuotta.
Verkamo saapuu rollaattoria taluttaen tapaamiseemme hoivakodin takapihalle. Muistisairaus on vienyt osan muistoista, mutta Viipurissa lapsuutensa asunut, Nuijamaalla syntynyt Verkamo innostuu tuon tuostakin lausumaan pätkää tutusta laulusta.
– Villi on Viipuri maineeltaan. Ei ole kaupunkia hauskempaa. Siellä ei huomata huolia, elämän ikäviä puolia. Ilo siellä on niin kauan irrallaan, kun Viipurin linna on paikallaan...
– Poika kyllä sanoi aina välillä, että äiti älä laula. Minulla on ollut huono lauluääni, nauraa Verkamo, joka oli noin 10-vuotias, kun perhe muutti Helsinkiin. Yksi asuinpaikka oli ainakin Kallio, josta Verkamo muistaa Brahenkentän.
Merkkipäivän kunniaksi palvelutalon hoitaja ajatteli, että satavuotias ansaitsee saada onnittelut presidentiltä ja lähetti Vienon elämästä tarinan presidentin kansliaan. Yllätys olikin suuri, kun kansliasta saapui onnitteluadressi: Sydämelliset onnittelumme 100-vuotismerkkipäivänne johdosta. Sähkeen lopussa oli presidentti Sauli Niinistön ja rouva Jenni Haukion allekirjoitukset.
Välillä meille tuli naapureitakin, kun kuulivat, että meillä tanssittiin.
Satavuotias Vieno Verkamo
– Se oli mukava yllätys. Vieno on edelleen todella sosiaalinen, eikä viihdy kovin pitkään huoneessaan yksin, toteaa hoitaja, joka ei halua nimeään julki.
Merkkipäiväänsä Verkamo olisi halunnut viettää Karjalatalolla tanssien ja suunnitteli kutsuvansa sinne myös itse presidentin. Korona sotki kuitenkin suunnitelmat, mutta sähke lämmittää mieltä.
– Sauli Niinistö on aina ollut niin mukava.
Muistisairaudesta huolimatta Verkamo on hoitajan mukaan hyvä esimerkki siitä, miten täyttä elämää satavuotiaana voi elää. Vielä kaksi vuotta sitten Verkamo asui kotonaan kotihoidon turvin. Vuonna 2019 edessä oli muutto hissittömästä talosta ympärivuorokautista hoivaa tarjoavaan hoivakotiin.
– Sitten kun ei pääsee enää liikkumaan, tulee yksinäisyys. Usein sellaiset asukkaat, jotka tulevat tänne myöhempään, pysyvät pidempään paremmassa kunnossa, hoitaja toteaa.
Läpi elämänsä tanssimista rakastanut Verkamo sanoo juurikin tanssimisen olleen yksi pitkän ikänsä salaisuus.
– Tanssi tanssi. Se kun tanssii vaan.
Lapsuudessa kuusikatraiden sisarusparven piti oppia tanssimaan viimeistään rippikoulun käytyään.
– Isä opetti meidät tanssimaan. Polkkaa, valssia, jenkkaa. Äiti otti matot pois lattialta, laittoi huonekalut syrjään ja sitten rupesimme tanssimaan. Välillä meille tuli naapureitakin, kun kuulivat, että meillä tanssittiin, sanoo laboranttina työskennellyt, naimisissa ollut ja yhden pojan saanut Verkamo.
Sisarusten nimet muistuvat edelleen helposti mieleen ikäjärjestyksessä. Äiti ja isä myös. Perhettä muistellessa hymy on herkässä.
Attendon viestinnän asiantuntija Ulla Mether kertoo, että satavuotissynttärit ovat palvelutaloissa suhteellisen harvinaisia. Samoin myös presidentin lähettämä syntymäpäivätervehdys.
– Sekin on vähän spesiaalimpi juttu. Mutta kyllä täällä on vietetty hyvinkin vauhdikkaita karaokesynttäreitä. Nämä ovat asukkaille koteja, joissa myös juhlitaan. Varsinkin kun joku asukkaista täyttää pyöreitä, vietetään synttärijuhlia, leivotaan kakku ja laitetaan juhlista kuvia Instagramiin, Mether kertoo.
