Panttilainaamo voi olla myös lohduttaja. Joskus asiakas kertoo työntekijälle avoimesti elämästään ja rahatilanteestaan.
Tavalliseen rahalaitokseen verrattuna panttilainaamo kuulostaa mutkattomalta paikalta hakea lainaa. Siellä ei kysellä asiakkaan luottotietoja eikä maksukykyä. Lainan vakuudeksi riittää pantiksi tuotu esine.
Rahat saa nopeimmillaan tilille parissa minuutissa.
– Rahan saa myös käteen, jos niin haluaa, sanoo seitsemään kaupunkiin laajentuneen Helsingin Pantin aluejohtaja Riku Järviö.
Laina annetaan kolmeksi kuukaudeksi, jonka jälkeen sen voi maksaa pois tai uusia. Sen voi tietenkin maksaa takaisin vaikka seuraavana päivänä, jolloin kulut peritään yhdeltä kuukaudelta.
Panttilainaamot – kansankielellä kanikonttorit – olivat alkuun kunnan omistamia. Ne olivat sosiaalitoimen jatkeita ja pienituloisten pelastajia, muistuttaa Päijät-Hämeen Pantin toimitusjohtaja Juha Tapiola.
Hän uskoo, että panttilainaamo merkitsee monelle ihmiselle muutakin kuin talouden helpottajaa. Tapiola kokee olevansa paitsi lainanantaja myös asiakkaan kuuntelija.
Ikävimmillään huomaamme kuolinilmoituksesta, ettei asiakasta enää kannata tavoitella.
Juha Tapiola
– Meillä on paljon pienituloisia asiakkaita, ja moni heistä kertoo meille avoimesti omasta rahantarpeestaan ja muutenkin elämästään, Tapiola sanoo.
Jotkut vakioasiakkaat saattavat pantata yhä uudestaan esineen, jolla ei enää ole kovin paljon rahallista arvoa.
– Myönnämme silti pienen lainan, sillä tiedämme jo, että asiakas maksaa sen takaisin.
Koska panttilainaamotkin tekevät bisnestä, korot ja muut kulut korottavat takaisin maksettavaa lainasummaa.
Maksuihin sisältyvät korkojen lisäksi säilytys- ja vakuutusmaksut. Helsingin Pantin lainoissa prosentti on 1,5–3,8, Päijät-Hämeen Pantissa puolestaan 0,9–3,5. Mitä pienempi laina, sitä suurempi korko.
– Viidensadan euron lainasta asiakas maksaa 3,8 prosenttia korkoa kuukaudessa ja kuusi euroa toimitusmaksua, Järviö kertoo esimerkin.
Kulut ja korot peritään, kun laina lunastetaan tai uusitaan.
Panttilainaamoon kiikutettu arvoesine on tyypillisimmillään piironginlaatikosta löytyvä sukukalleus, kuten jalometallinen koru tai esimerkiksi koriste-esine.
– Harvemmin kukaan tuo tänne ainoan kännykkänsä, Järviö sanoo.
Vaikka laina-arvion voi pyytää verkossa, tavara on aina tuotava panttilainaamoon henkilökohtaisesti.
Panttilainaamosta nostetut lainasummat vaihtelevat Järviön ja Tapiolan mukaan 20 eurosta kymmeniintuhansiin, jopa 100 000 euroon.
Tyypillisin lainasumma on runsaat 500 euroa.
Entä jos panttilainaamossa herää epäilys esineen alkuperästä tai oikeasta omistajasta?
– Jos epäilys panttausoikeudesta herää, kysymme mistä esine on ostettu ja milloin. Pyydämme saada nähdä perunkirjan tai ostokuitteja. Kultakoruissa leimat kertovat paljon, Järviö luettelee.
Jos asiasta ei saada varmuutta, lainaa ei heru.
Päijät-Hämeen Pantin toimitusjohtaja Juha Tapiola sanoo, että kullan aitous on helppo todentaa, mutta esimerkiksi kellojen arvoa voi olla vaikeampi määritellä.
Panttiin tuodun esineen arvo määräytyy sillä perusteella, mikä se todennäköisesti on puolen vuoden kuluttua.
– Jos asiakas ei pysty lunastamaan esinettä takaisin, realisoimme sen huutokaupassa, Järviö kertoo.
Panttilainaamoiden lakisääteisenä velvollisuutena on asiakkaan edun ajaminen. Jos panttilainaamossa on arvioitu jokin esine merkittävästi halvemmaksi kuin miksi sen hinta huutokaupassa nousee, asiakaskin hyötyy siitä. Hän saa siitä automaattisesti kulujen jälkeen oman osuutensa, Järviö muistuttaa.
Tyypillistä asiakasta ei ole. Järviön mukaan tiskillä näkee lähes koko kansan kirjon.
– Yhteistä on se, että jotain omaisuutta on kertynyt. Nuorilla sitä harvoin on, hän sanoo.
Järviön mukaan jotkut asiakkaat käyttävät panttilainaamoa luottokortin tavoin. He voivat tuoda arvoesineen panttilainaamoon ja lunastaa sen palkkapäivänä takaisin. Kuvio voi toistua monta kertaa.
Toisinaan käy niin, etteivät asiakkaan ja panttilainaamon näkemykset esineen arvosta kohtaa.
– Tunnearvoa ei voi lainoittaa, muistuttaa Järviö.
Myönteisiäkin yllätyksiä voi tulla etenkin nyt, kun kullasta maksetaan hyvin.
Panttilainaamon asiakas maksaa lähes aina lainasummansa takaisin. Mitä suurempi laina, sitä todennäköisempää on, että se hoidetaan. Tapiolan mukaan vain noin 10 prosenttia panteista päätyy huutokauppaan.
Tilanne on sama Helsingin Pantissa.
– 90 prosenttia meidän antamistamme lainoista hoidetaan, vaikka tavallaanhan se ei olisi pakko, Järviö toteaa.
Tällä hän tarkoittaa, että vaikka asiakas ei koskaan kykenisi maksamaan lainaa takaisin, siitä ei olisi samanlaisia seurauksia kuin monista muista hoitamatta jääneistä maksuista. Luottotiedot eivät menisi – vain tavara menisi.
Tapiola kertoo, että asiakkaaseen otetaan aina yhteyttä ennen kuin esine aiotaan huutokaupata. Toisinaan yhteydenotto ei enää onnistu, sillä puhelinnumero on voinut vaihtua ja osoite olla tuntematon.
– Ikävimmillään huomaamme kuolinilmoituksesta, ettei asiakasta enää kannata tavoitella.
Viime vuoden keväänä kaikki hiljeni koronapandemian seurauksena. Tilanne kuitenkin tasoittui Järviön mukaan jo kesällä 2020.
Hän on ollut alalla 35 vuotta ja nähnyt talouden nousut ja laskut sekä kulutuskäyttäytymisen muutokset. Vielä 1980-luvulla puolisolle saatettiin ostaa kultakoru lahjaksi, mutta nyt etenkin nuoret sijoittavat rahansa tavaroiden sijaan elämyksiin.
Järviö kuvailee kuitenkin panttilainaamoiden toimintaa vakaaksi. Talousmyllerrykset eivät siihen juuri vaikuta.
Tapiola ilmaisee saman asian näin:
– Panttilainaamobisneksen käyrä on yhtä tasainen kuin kuolleen ihmisen sydänkäyrä.