Ruokailut ja treenit rytmittävät Fanny Teijonsalon päiviä. Hän ei kiellä itseltään herkuttelua mutta pyrkii syömään kunnon ruuan ensin.
Tokion olympialaisten aikaan Fanny Teijonsalo, 25, päätyi otsikoihin pitsan kanssa: Hän pääsi mukaan 50 metrin vapaauinnin välieriin varasijalta. Uimari oli jo ehtinyt vaihtaa vapaalle ja käydä syömässä pitsaa ennen kuin sai tietää suunnitelmien muuttuneen.
Nyt Teijonsalo toteaa kotikeittiössään, että olisi voinut käydä pitsalla, vaikka olisikin tiennyt kilpailu-urakan jatkuvan seuraavana päivänä. Todennäköisesti hän olisi kuitenkin syönyt sen lisäksi myös jotakin muuta.
– Pitsa tuskin vaikutti suoritukseen. Ehkä siinä oli enemmän se henkinen puoli. Menin syömään sillä ajatuksella, että kisat ovat ohi, Teijonsalo sanoo nauraen.
Pitsa ei kuulu kiellettyjen ruokien listalle. Teijonsalolla ei enää edes ole sellaista listaa.
– Herkuttelen kyllä nykyään, ehdottomasti. Pyrin kuitenkin siihen, että syön kunnon ruuan sitä ennen. Suklaata tarttuu helposti mukaan kauppareissulta.
Aina herkuttelu, tai ylipäätään syöminen, ei ole ollut yhtä mutkatonta.
Luokittelin ruuat vahvasti huonoihin ja hyviin, eikä syöminen ollut enää kivaa.
Fanny Teijonsalo palasi Yhdysvalloista Suomeen keväällä 2020. Kun koronapandemia alkoi jyllätä maailmalla, kotimaa tuntui turvallisimmalta vaihtoehdolta.
Yhdysvalloissa Teijonsalo ehti opiskella psykologiaa ja treenata uintia 4,5 vuotta. Ensin hän opiskeli Florida Gulf Coast Universityssä ja sen jälkeen Arizona State Universityssä.
Paino nousi ensimmäisen vuoden aikana seitsemän kiloa. Tämän jälkeen Teijonsalo kielsi herkut itseltään kokonaan ja alkoi muutenkin vahtia tarkasti syömisiään.
Suhde ruokaan vääristyi.
– En sano, että se olisi ollut sairas, mutta ei se normaalikaan ollut, Teijonsalo pohtii.
Pitsa tuskin vaikutti suoritukseen.
Kun hän omista kielloistaan huolimatta sortui herkuttelemaan, herkkujen määrä meni överiksi.
– Luokittelin ruuat vahvasti huonoihin ja hyviin, eikä syöminen ollut enää kivaa. Ehkä valkoinen leipä ei ole paras polttoaine, mutta silloin suhtauduin siihenkin jotenkin todella jyrkästi. Aivan kuin se olisi myrkkyä.
Painonnousu ei haitannut uimista. Se haittasi silti Teijonsaloa itseään – siitäkin huolimatta, että osa painosta oli kovan treenin kerryttämää lihasta.
– Olen paljon esillä pelkässä uimapuvussa. Kyllähän pienissä uikkareissa näkyy todella selvästi, jos kehon koostumus muuttuu suuntaan tai toiseen.
Toisen opiskeluvuoden aikana suhde ruokaan ja omaan kehoon alkoi taas muuttua normaalimmaksi. Teijonsalo oppi olemaan armollisempi itselleen ja aikoo olla sitä myös jatkossa.
Arjessa ruoka on Teijonsalolle lähinnä polttoainetta.
Ruokailut ja treenit rytmittävät urheilijan päiviä. Jokaiseen treenipäivään kuuluu kaksi aamupalaa: ensin pieni ja treenien jälkeen toinen, tuhdimpi.
Lounaan Teijonsalo syö ennen päivän toista treeniä, päivällisen treenin jälkeen ja iltapalan ennen nukkumaanmenoa.
– Säännöllinen ruokarytmi tuntuu tosi luontevalta. Ainoastaan vapaapäivinä joudun vähän tsemppaamaan, että syön oikeasti tarpeeksi. Silloin ei tule samalla tavalla nälkä.
Treenin jälkeen nälkä sen sijaan tulee, ihan varmasti.
Teijonsalo asuu nyt Jyväskylässä ja syö lähes päivittäin opiskelijaravintoloissa. Niistä saa terveellistä perusruokaa.
Buffeteissa pystyy myös hyvin valikoimaan itse, mitä lautaselleen laittaa. Yleensä kaava menee näin: jotakin proteiinia, jotakin hiilaria sekä kasviksia ja salaattia.
Kun Teijonsalo kokkaa omassa yksiössään, proteiinin lähde on useimmiten kana tai kananmuna. Hiilihydraatteja edustaa pasta tai riisi.
Avokadopasta on yksi uimarin lempiruuista. Teijonsalo tosin lisää siihenkin usein kanaa, kalaa tai kananmunaa.
Hän ostaa hyvin harvoin punaista lihaa.
– En silti ole lihan suhteen mikään totaalikieltäytyjä. Syön kyllä, jos sitä on jossakin tarjolla.
Ruokailu opiskelijaravintolassa on Teijonsalolle myös sosiaalinen tapahtuma. Treeniporukan arki on kiireistä, ja ruuan äärellä ehtii vaihtaa kuulumisia.
Teijonsalo siirtyi pian olympialaisten jälkeen ISL-uintiliigaan, ja syyskuu meni runkosarjakilpailuiden parissa Italiassa.
Syömisnäkökulmasta tämä tarkoitti pitkää ajanjaksoa, jolloin jonkun muun tekemä ruoka oli aina valmiina pöydässä.
– Italiasta palattuani huomasin, että rutiini kokkaamiseen oli vähän kadoksissa.
Napolissa vierähti viisi viikkoa. Se sopi mainiosti pastan ja pitsan ystävälle.
– Ruoka oli todella hyvää, mutta melkein joka päivä oli pastaa. Toki siihen kylkeen oli muutakin, esimerkiksi lihavaihtoehtoja tai kalaa. Kolmen viikon kohdalla pasta alkoi kuitenkin tökkiä.
Fanny Teijonsalo syö usein aamun toisella, tuhdimmalla aamupalallaan banaanilettuja. Syynä on yksinkertaisesti se, että ne maistuvat hyvältä, pitävät nälkää ja ovat helppoja tehdä.
Teijonsalon ohjeesta tulee yksi tavallisella paistinpannulla paistettu lettu.
Banaaniletut
1 banaani (mielellään ylikypsä)
2 kananmunaa
kaurahiutaleita
vaniljauutetta
kanelia
suolaa
1. Muussaa banaani esimerkiksi haarukalla ja sekoita joukkoon kananmunat.
2. Lisää kaurahiutaleita, kunnes koostumus on paksuhko, ja lisää joukkoon mausteet oman mielen mukaan.
3. Paista pannulla molemmilta puolilta kultaisen ruskeaksi.
4. Laita päälle oman fiiliksen mukaan esimerkiksi marjoja, hunajaa, sitruunaa tai pähkinöitä.
Juttusarjassa eri alojen ammattilaiset pohtivat suhdettaan ruokaan ja kertovat, miten ammatti vaikuttaa heidän syömiseensä.