Ruoka | "Jos voittaisin lotossa, perustaisin sinkkujen kaupan" – kuvataiteilija, valokuvaaja Johannes Wilenius ei omista jääkaappia eikä pelkää epätavanomaisia yhdistelmiä lautasella

Ihan ensimmäiseksi Johannes Wilenius soittaa ja laulaa ennen kuin alkaa koota ruoka-annoksia. Työhuoneella kellarivarastossa soitetussa Taivas on sininen ja valkoinen -kappaleessa on jotakin liikuttavaa.

Ympärillä on paljon tavaraa, todella paljon. Wilenius, 56, ei raaski heittää mitään pois. Soittimiakin näkyy siellä täällä. Niitä hän on ostanut, saanut tai löytänyt roskiksesta.

– Överismi on lanseeraamani termi, hän heittää.

Wilenius on lahtelainen kuvataiteilija ja valokuvaaja, joka ei pidä valmisruuista. Hän haluaa syödä mahdollisimman paljon luomua ja aitoa ruokaa. Tämän päivän ainekset hän haki muun muassa torilta ja kauppahallista – raakakaakaon marketin urheiluosastolta.

– Katsoin järkyttävän ohjelman, jossa vanhemmat myyvät lapsiaan töihin kaakaoviljelmille. Tämän raakakaakaon pitäisi nyt olla mahdollisimman reilusti tuotettua.

Värit ovat yksi tärkeä juttu näissä annoksissa. Se tulee varmaan kuvataiteilijan ammatistani.

Johannes Wilenius

Taiteilija lukee paljon. Hän on kiinnostunut ruuasta ja seuraa ruokaohjelmia ja -dokumentteja.

Silloin tällöin hän jakaa omista annoksistaan kuvia sosiaalisessa mediassa. Raaka-aineiden lisäksi tärkeää on visuaalisuus ja esillepano.

– Aasiassa näin, kun keittoon heitettiin yksi lootuksenkukka, ja se oli siinä.

Wilenius on kuvannut ruokaa ja kokkeja myös ammattinsa puolesta ravintoloissa.

Annoksissaan hän kokeilee mieluusti omaperäisiä yhdistelmiä.

– En ole missään nimessä kokki, hän muistuttaa.

Rahkaa, mansikoita ja raakakaakaota – siinä ainekset ensimmäiseen annokseen. Se voisi sopia vaikka välipalaksi, jälkiruuaksi tai aamupalaksi.

– Tähän sopisi myös viili. Syön viiliä tosi paljon.

Wilenius ei syö aamupalaa. Hän syö ensimmäisen ateriansa vasta iltapäivällä.

– Syön vähän kerrallaan, muuten alkaa väsyttää. Tällä tavalla elämällä elimistöni on alkanut puhdistaa itse itseään. Syön, kun on nälkä, ja nukun, kun nukuttaa. Välillä nukun liian vähän.

Yhteiskunta vaatii Wileniuksen mielestä ihmisiltä liikaa. Moottorin pitää olla koko ajan käynnissä. Ei ehditä enää kuunnella omaa kehoa ja mieltä. Syödään koko ajan, liikaa ja huonosti.

– Ekologinen persejälkemme olisi pienempi, jos kuuntelisimme itseämme ja söisimme vain sen verran kuin tarvitsemme.

Wilenius on korona-aikana laihtunut 15 kiloa.

– Olin siis ennen syönyt aivan liikaa.

Paitsi hyvien ruoka-aineiden puolesta, Wilenius tykkää puhua myös barefootkenkien eli paljasjalkakenkien puolesta. Niiden avulla loppuivat omat selkäongelmat.

Tupakoinnin Wilenius lopetti 20 vuotta sitten. Hän sanoo, että yksi pahe on jäänyt – olut.

– Olen pitkiä aikoja juomatta mutta välillä eksyn pubiin, jos en jaksa olla yksin himassa.

Pannaan rinnakkain pala lohta, kotimainen suolakurkku ja kotimainen päärynä, päälle timjamia ja herneenversoa. Wilenius lisää toiseen ruoka-annokseen vielä karpaloita väriä tuomaan.

– Värit ovat yksi tärkeä juttu näissä annoksissa. Se tulee varmaan kuvataiteilijan ammatistani.

Nuorena poikana Johannes Wilenius karautti motocross-pyörällä hakemaan tonkallisen maitoa suoraan tilalta. Lapsuudenkodissaan Kangasalla Wilenius söi paljon riistaa ja kalaa.

– Kävimme isän kanssa kalassa. Näin myös, miten vasikka teurastettiin.

Nykyään liha on vaihtunut Wileniuksen lautasella entistä useammin kasviksiin. Mutta kasvistenkin tehotuotanto ja jalostus mietityttävät.

– Kaupassa myydään pyöreitä, pilkuttomia, punaisia omenoita. Ei meidän omenapuistamme tullut sellaisia. Niissä oli matoja. Kaupan punaiset omenat ovat epäilyttäviä, eivät ole kelvanneet edes madoille.

Leikataan pala paikallista kotijuustoa, lisätään annokseen sinihomejuustonokareita, gojimarjoja, omenalohkoja, hillaa ja kalaa. Kolmannen annoksen viereen tulee lasi punaviiniä.

– Lisätään annokseen vielä persiljaa. Siinä on tiukka tekstuuri.

Wileniuksen mielestä ruokakaupat ovat liian suuria. Itsekseen elävä on niissä ihmeissään, kun kaikkea on liikaa.

– Jos voittaisin lotossa, perustaisin sinkkujen kaupan.

Johannes Wilenius ei omista jääkaappia, koska ne ovat hänen mielestään liian suuria. Kylmässä säilytettävät tuotteet hän pitää ikkunan välissä.

On muutamia muitakin juttuja, jotka Wileniusta ruokaan liitettynä ärsyttävät, kuten ilmaisu ”enemmän kuin”.

– Jos sanotaan vaikka, että enemmän kuin aamupala.

Liikaa mössätyistä ruuista taiteilija ei myöskään välitä, paitsi munakkaasta, jota hän tekee paljon. Siihen hän lisää vichyä tuomaan kuohkeutta. Täytteet voivat olla mitä vain.

Heitellään kulhoon tammenlehväsalaattia, tomaattia, mozzarellaa, kotijuustoa ja sinihomejuustoa. Wilenius lorauttaa neljännen annoksen salaatin sekaan vielä reippaasti omenaviinietikkaa ja oliiviöljyä. Hän on lukenut tutkimuksesta, jonka mukaan pari ruokalusikallista oliiviöljyä päivässä tekee hyvää sydämelle.

– Kastikkeet ja hyvä oliiviöljy ovat tärkeitä.

Salaatit ovat Johannes Wileniuksen bravuuri.

– Ne virkistävät. Jos söisi jonkin raskaan lounaan, ei sen jälkeen jaksaisi tehdä mitään. Älytöntä, että ravintolassakin pitäisi syödä niin paljon, että sen jälkeen on ihan pyörryksissä.

Ravintoloissa syödessään Wilenius on huomannut, että samatkin annokset voivat vaihdella sen mukaan, kuka on töissä. Ammattilaisillakin on oma tyylinsä.

Johannes Wilenius on tehnyt ruokakokeiluistaan videoitakin: riisikakkumunakasta ja pitsaa.