Koirien ja kissojen ongelmakäyttäytymistä hoidetaan myös mielialalääkkeillä. Eläinlääkärit korostavat, että pelkkä lääkitys ei ratkaise ongelmia, vaan lääkkeiden avulla on helpompi oppia pois ei-toivotusta käytöksestä ja peloista.
Kun pelkkä koulutus ei auta, lemmikkien ongelmakäytöstä, ahdistusta ja pelkoja hoidetaan mielialalääkkeillä. Koirilla ja kissoilla käytetään osin samoja lääkkeitä kuin ihmisillä.
Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa tehdään parhaillaan tutkimusta keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden käytöstä lemmikeillä Suomessa. Niihin kuuluvat mieliala- eli masennuslääkkeet ja rauhoitusaineet. Aineiston analysointi on vielä kesken.
Eläinlääketieteen tohtori, eläinfarmakologian yliopistonlehtori Marja Raekallion mukaan mielialalääkkeiden käyttöön koirilla ja kissoilla ei ole yhteneväisiä käytäntöjä tai käypä hoito -suosituksia, kuten ihmisillä. Lääkkeiden käyttö perustuu pitkälti eläinlääkärien kokemukseen.
– Joidenkin humaanipuolen lääkkeiden tehosta on vain hyvin vähän tieteellistä näyttöä eläinten hoidossa. Usein joudutaankin kokeilemaan yksilöllisesti monia vaihtoehtoja.
Yleisimpiä syitä koirien mielialalääkitykselle ovat eroahdistus, äänipelko sekä yleistyneet pelkotilat.
Kissoille määrätään lääkkeitä esimerkiksi vähentyneen ruokahalun kasvattamiseen. Toinen yleinen syy on jatkuva tarpeiden tekeminen muualle kuin hiekkalaatikkoon.
Työni punaisena lankana on, että lemmikille taataan riittävän hyvä elämänlaatu.
Tuulia Appleby
Tilastoja mielialalääkkeiden käyttömääristä lemmikeillä ei Raekallion mukaan ole olemassa. Joidenkin arvioiden mukaan koirille ja kissoille määrättäisiin Suomessa noin 1 000 reseptiä vuodessa.
Eläinten käyttöön rekisteröityjä mielialalääkkeitä on vain vähän.
Euroopan lääkevirasto on hyväksynyt koirien käyttöön kaksi ihmistenkin käyttämää lääkettä: klomipramiinin sekä SSRI-lääke fluoksetiinin. Näistä molemmista on myös koirille tarkoitetut valmisteet, joskaan fluoksetiinivalmistetta ei myydä Suomessa.
Muitakin ihmisille tarkoitettuja masennus- ja ahdistuslääkkeitä kuitenkin käytetään.
Lisäksi esimerkiksi äänipelkoon on olemassa koirille tarkoitettua suugeeliä.
Joidenkin humaanipuolen lääkkeiden tehosta on vain hyvin vähän tieteellistä näyttöä eläinten hoidossa. Usein joudutaankin kokeilemaan yksilöllisesti monia vaihtoehtoja.
Marja Raekallio
– Kissojen virtsausongelmiin käytetään muun muassa fluoksetiinia ja syömättömyyteen mirtatsapiinia, Raekallio lisää.
Koirat tarvitsevat lääkityksen ohessa myös koulutusta. Esimerkiksi fluoksetiini ikään kuin palauttaa aivojen muovautuvuutta, jolloin on helpompi opetella pois huonoista tavoista ja oppia uusia.
Eläimiä hoidettaessa ei yleensä puhuta mielenterveyden häiriöistä, vaan mielialalääkkeitä määrätään käytöshäiriöihin.
Marja Raekallio korostaa, että ongelmakäyttäytyminen on omistajan näkemys. Eläin saattaa voida hyvin, vaikka sen käytös olisi omistajan mielestä ongelmallista.
– Toisaalta omistaja ei aina huomaa, jos eläin voi huonosti.
Parhaillaan tehtävä tutkimus vaikuttaisi Raekallion mukaan vahvistavan käsitystä siitä, että pelkän lääkemääräyksen sijaan eläinlääkärit neuvovat omistajia kouluttamisessa ja olosuhteiden parantamisessa.
– Se on hyvä asia. Suurin osa jättää lääkkeet määräämättä ja keskittyy neuvontaan. Valtaosa antaa neuvoja myös lääkkeiden määräämisen ohessa, Raekallio sanoo.
Mielialalääkkeillä voi olla myös haittavaikutuksia, ja siksi niitä ei pitäisi määrätä varmuuden vuoksi. Lääkkeistä voi tulla muun muassa koordinaatio-ongelmia tai kouristuksia. Joissakin tapauksissa koira voi muuttua aggressiiviseksi tilanteissa, joissa pelko on aiemmin estänyt aggressiivisuutta.
Eläinlääkäri ja eläinten käytösterapeutti Tuulia Appleby puhuu käytöshäiriöiden lisäksi tunnetilojen häiriöistä. Se tarkoittaa, että eläin ei pysty enää terveellä tavalla hallitsemaan tunnetilaansa.
Appleby pitää pieneläinklinikkaa Kannuksessa. Hänen vastaanotolleen ohjataan lähetteellä hankalimmat tapaukset, joista suurimmalla osalla ongelmat vaativat koulutuksen lisäksi myös lääkitystä.
– Työni punaisena lankana on, että lemmikille taataan riittävän hyvä elämänlaatu. Jos ongelmat ovat niin rajuja, että eläin kärsii päivittäin, on lääkitys paikallaan.
Appleby huomauttaa, että pelko ja ahdistuneisuus ovat eri asioita. On koiria, jotka pelkäävät esimerkiksi autoja mutta reagoivat vain auton nähdessään, ja pelkoa voidaan hoitaa kouluttamalla.
Pelko voi kuitenkin muuttua ahdistuneisuudeksi. Tällöin koira on peloissaan heti astuttuaan ovesta ulos ja pelkää, että jostain voi tulla auto.
– Pelko voi yleistyä todella moneen muuhunkin asiaan, joka muistuttaa pelon aiheuttajasta.
Useimmiten Appleby määrää mielialalääkkeitä koiran eroahdistukseen.
Hänen mukaansa erityisen sosiaaliseksi jalostetut koirat kärsivät siitä eniten. Iso rooli on myös koiran oikeanlaisella totuttamisella yksinoloon. Sekään ei kuitenkaan aina riitä.
Yleistyneisiin, lääkkeillä hoidettaviin pelkotiloihin voi olla syynä huonojen kokemusten lisäksi geneettinen arkuus.
– Arkuus periytyy, ja siksi tämä pitäisi ottaa jalostuksessa huomioon.
Myös pentuajalla on iso merkitys. Ratkaisevaa on muun muassa pennun riittävä sosiaalistaminen niihin olosuhteisiin, joissa se tulee elämään.
Jos olosuhteet muuttuvat merkittävästi, koira voi muuttua pelokkaaksi ja kärsiä myös eroahdistuksesta.
Applebyn tyypillinen pelkopotilas on rescuekoira.
– Jos tarhakoira muuttaa kaupungin keskustaan, ei ole mikään yllätys, että se ei siellä pärjää.
Lääkitys pitää aina lopettaa asteittain. Jotkut koirat tosin joutuvat syömään lääkkeitä lopun elämänsä.
Eläinten psyykenlääkkeet jakavat mielipiteitä. Sen on huomannut myös Jyväskylässä klinikkaa pitävä eläinlääkäri Suvi Heinola.
Hän suhtautuu lääkkeisiin positiivisesti, sillä ne voivat helpottaa lemmikin elämää.
– Käsitys, että vika on aina siellä hihnan toisessa päässä, istuu vahvassa. Esimerkiksi koiran eroahdistus ei ole läheskään aina ongelma, jonka voi ratkaista kouluttamalla. Siihen voi saada ison avun muuttamalla aivokemiaa, Heinola sanoo.
Heinola kuitenkin painottaa, että ongelmakäytöksen taustalta pitää sulkea aina pois fyysiset sairaudet ja kivut. Näitä voivat olla esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta tai suolistosairaudet, jotka voivat lieväoireisinakin muuttaa eläimen käytöstä.
Juttua varten on haastateltu myös eläinlääketieteellisen farmakologian professori emerita Outi Vainiota.