Helmikuussa 101 vuotta täyttävä Jenny Vesala asuu yksin eikä tarvitse palveluja kotiin. Hänen parikymmentä vuotta nuorempi poikansa elää nyt onnellista elämänvaihetta.
Eläkkeellä oleva Anssi Vesala, 80, on aina ollut poikkeuksellisen terve. Hän on joutunut sairaalaan vain kerran elämässään.
– Luulin saaneeni sydänkohtauksen, mutta se olikin sappikohtaus, Vesala muistelee.
Vaiva helpotti, kun sappikivet poistettiin suun kautta. Samalla sairaalakäynnillä otettiin sydänfilmi ja kuvattiin sisäelimet. Tuloksen perusteella mies oli erinomaisessa kunnossa.
Niin hän on edelleen, viisi vuotta myöhemmin. Vesalalla ei ole käytössään mitään lääkkeitä.
– Ei ole verenpainetta, kolotuksia eikä närästystä. Edes vessassa ei tarvitse öisin juosta, kuten tämän ikäiset miehet usein joutuvat tekemään, hän sanoo.
Jopa näkö on terävä. Vesala pärjää arjessaan pelkillä lukulaseilla. Hän ei tarvitse kaukolaseja edes autoillessaan.
Siinä repesi yöpukukin, kun minut yritettiin pakottaa maistamaan viinaa.
Anssi Vesala
Kaikki eivät pitkänkään elämänsä aikana kärsi vaivoista tai sairastu vakavasti. Vesala on siitä toivoa antava esimerkki.
– Olen varmaan perinyt äitini geenit, hän arvelee.
Äiti Jenny Vesala on tällä hetkellä satavuotias ja voi hyvin. Kaksi Anssi Vesalan kolmesta sisaresta on kuollut. Vesalan isä puolestaan kuoli 1970-luvun alussa syöpään. Hän oli vasta 53-vuotias.
Vesala uskoo, että geenien lisäksi myös urheilulliset elämäntavat ovat vaikuttaneet hänen terveyteensä. Vesala on moninkertainen pesäpalloilun suomenmestari. Hän oli myös lyöjäkuningas ja Vuoden pesäpalloilija vuonna 1969. Vesala pelasi pääosan urastaan Kouvolan Pallonlyöjissä.
Myös elämänasenne vaikuttaa, uskoo Vesala itse. Hän kuvailee olevansa pehmeä, oikeudenmukainen ja iloinen. Stressi on hänelle vierasta.
– Joskus tuntuu, että stressaavat tyypit sairastuvat useammin, hän pohtii.
Vesala asuu yksin kerrostalossa Kouvolassa. Hän pitää kuntoa yllä ahkeroimalla puolet vuodesta kesämökillään. Hän hakkaa halot ja tekee puut aina käsivoimin. Kuntosaleilla hän ei ole viihtynyt.
– Uskon hyötyliikuntaan ja aktiiviseen elämäntapaan.
Vesala on intohimoinen puutarhanhoitaja. Hän on kasvattanut mökillä muun muassa perunoita, omenoita, porkkanoita, viinimarjoja ja mansikoita.
Vesala jäi vuonna 2000 eläkkeelle Huoneistokeskuksen myyntijohtajan tehtävistä. Sairauslomapäiviä kertyi työuran aikana pyöreät nolla.
Kausiflunssaa on tietenkin ollut, ja nuorena hän sairasti aasialaisen influenssan. Koronaa vastaan hän on suojautunut rokotuksilla.
Vesala tekee kaksi reipasta kävelylenkkiä päivässä 8-vuotiaan Rosita-ajokoiransa kanssa. Kilot eivät häneen tartu, vaikka hän nauttiikin kahvin kanssa aina pullan tai munkin.
– Joka päivä, ilman muuta, 75-kiloisena pitkään pysynyt Vesala sanoo.
Paheita Vesala on kokeillut huonolla menestyksellä.
15-vuotiaana hän päätti maistaa tupakkaa. Hän osti askin Bostonia ja poltti kymmenen savuketta yhteen menoon.
Suu tuli poskisavuista kipeäksi, ja Vesala piilotti puolikkaan askin kiven alle metsään.
– Siellä se on varmaan vieläkin.
Armeija oli jo käytynä, kun Vesala ensimmäisen kerran maistoi alkoholia. Oli kuitenkin lähellä, ettei vahinko tapahtunut jo viimeisenä iltana armeijan palveluksessa. Tupakaverit juhlivat pian koittavaa vapautta ja yrittivät saada alikersantti Vesalankin humuun mukaan.
– Siinä repesi yöpukukin, kun minut yritettiin pakottaa maistamaan viinaa, Vesala – nykyinen reservin vääpeli – muistelee ja naurahtaa.
Nykyisin hän nauttii mielellään saunakaljan tai kaksi. Nautinnon kruunaa makkara. Hän on aina suosinut tavallista kotiruokaa ja luonnon antimia.
Vesala jäi leskeksi pian kolme vuotta sitten. Pitkäaikainen elämänkumppani oli hyvä ruoanlaittaja, joten yksin jäätyään Vesala söi pari vuotta valmisruokia.
Vuosi sitten hän tapasi nykyisen naisystävänsä. He käyvät yhdessä kaupungilla lounaalla pari kolme kertaa viikossa. Pariskunnalla on myös tapana nauttia lauantai-iltaisin hyvästä ruoasta ja tilkasta viiniä.
– Se on minulle uutta, Vesala sanoo.
Tuoreella parilla on paljon muitakin yhteisiä intressejä. He käyvät lavatansseissa, pesäpallo-otteluissa ja raveissa sen, minkä korona sallii.
Vesala kuvailee nykyistä elämänvaihetta hienoksi ajaksi. Hän sanoo löytäneensä samanhenkisen ihmisen rinnalleen ja nauttivansa elämästä.
– Toivon vain, että saamme olla terveitä ja että tämä mukava suhde jatkuisi.
Kovin paljon yli satavuotiaaksi hän ei haaveile elävänsä.
Kun Jenny Vesala meni satavuotistarkastukseen, lääkäri hieraisi silmiään.
– Kyllä täällä on satavuotiaita ennenkin käynyt, mutta harvemmin he omin jaloin ovat vastaanotolle kävelleet, lääkäri totesi.
Vuotta myöhemmin Vesala ottaa vieraat vastaan kauniissa vuokra-asunnossaan. Se sijaitsee Kouvolan asuntomessualueella, joka rakennettiin kesäksi 2019.
– Itse minä tämän siistinä pidän. Keittelen myös puurot ja kahvit itse, hän kertoo.
Liikkumisen apuna on rollaattori, mutta Vesala pärjää ilman sitäkin. Hän istuu sohvalla ja pitää toista jalkaansa toisen päällä kuin nuoret tytöt.
– Minua ei olekaan ennen haastateltu, hän sanoo ja hymyilee.
On jo aikakin, sillä Vesala täyttää 101 vuotta 5. helmikuuta.
Vesala kertoo viettäneensä aina liikunnallista elämää. Siihen ovat kuuluneet kaikki arkiset askareet käsitöistä ja ruoanlaitosta lähtien.
Hänellä on ollut neljä lasta, joista vielä kaksi on elossa. Hänen puolisonsa kuoli vuonna 1971. Siitä asti hän on elänyt yksin.
– Tähän mennessä kaikki sydänystävät ovat kuolleet. Se on ikävää, hän sanoo ja vakavoituu.
Muita satavuotiaita hän ei tunne.
Vesala asui omakotitalossa maaseudulla vielä lokakuussa mutta muutti sitten lähemmäksi lapsiaan ja kaupunkia. Hän on tyytyväinen vaivattomaan asumismuotoon. Mitään kotiapua hän ei saa eikä tarvitse. Lähellä asuva tytär sekä poika käyvät auttamassa äitiään tarpeen mukaan.
Seurallisella Vesalalla on aina ollut hyvät unenlahjat. Huonot yöt ovat olleet pitkän elämän aikana harvassa.
– Sellaisen jälkeen on kyllä päivä pilalla, hän sanoo.
Hänelle on ollut tärkeää, että mieli on hyvä eikä kenenkään kanssa ole eripuraa. Hän kuvailee itseään avoimeksi ja totuudessa pysyväksi.
Vesala on säästynyt vakavilta sairauksilta. Häneltä on poikansa tavoin poistettu sappikivet, ei muuta. Tätä nykyä hän ottaa pari pilleriä päivässä, toisen verenpaineeseen ja toisen kilpirauhasvaivaan.
– Mitään kipuja minulla ei ole ja ruoka maittaa. Mutta kuulo on huonontunut puolessa vuodessa niin, että tuttavatkin oikein ihmettelevät, Vesala sanoo.
Seuraava tavoite onkin hankkia kuulolaite. Sitten pääsee taas paremmin keskusteluihin mukaan.