Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lue Vantaan Sanomien uusi kuukausiliite Selkovantaalainen täältä!

Matka | Pyhiinvaelluksesta on tullut ilmiö, ja siksi Suomessakin elvytetään vanhoja reittejä ja luodaan uusia – "Mietin aluksi, kuuluuko tämä luterilaisille ollenkaan", pappi ja tietokirjailija Kaisa Kariranta sanoo

Pyhiinvaellukset vetävät hengellisyydestä ja historiasta kiinnostuneita.

Jossain Lahden ja Keravan välillä pyhä kosketti. Kaisa Kariranta oli rahan puutteen vuoksi joutunut jättämään ulkomaille suunnitellun matkan väliin ja taivalsi sen sijaan omaa reittiään vanhan Lahdentien vartta.

– Se oli niin puuduttavaa, että en ehtinyt ajatella mitään yleviä. Ryhdyin miettimään omia Facebook-kavereitani ja eli kirkon kielellä esirukoilin. Se tuntui tärkeältä ja pyhältä, pappi ja tietokirjailija muistelee oman pyhiinvaeltajan uransa merkittävintä kokemusta.

Pyhiinvaeltaminen on viime aikoina noussut niin suureen suosioon, että voidaan puhua ilmiöstä. Esimerkiksi kristikunnan tunnetuimman pyhiinvaelluksen Espanjan Santiago de Compostelaan päättyvän reitin vuosittaiset vaeltajamäärät ovat 2000-luvulla nousseet noin 50 000:sta 350 000:een vuonna 2019.

Myös suomalaisten kiinnostus on herännyt. Ulkomailla tapahtuvan pyhiinvaeltamisen lisäksi Suomessa elvytetään keskiaikaisia reittejä ja luodaan uusia.

Pyhiinvaeltaminen eli pyhille paikoille matkustaminen tunnetaan kaikissa maailmanuskonnoissa. Tässä jutussa keskitytään kristillisestä perinteestä lähtevään toimintaan.

Yhdistävä tekijä on sellainen pysähtymisen ja irtioton kaipuu.

Annastiina Papinaho

– Tyypillistä pyhiinvaeltajaa on vaikea kuvailla. Osaa kiinnostaa keskiaika ja kulttuurihistoria, toisia luonnossa tapahtuva oman hengellisyyden hoitaminen. Toisille tärkeitä ovat ekologiset arvot, kuten lähialueilla matkailu. Ehkä yhdistävä tekijä on sellainen pysähtymisen ja irtioton kaipuu, sanoo pyhiinvaellustoiminnan projektipäällikkö Annastiina Papinaho Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulista.

Turun kaupungin ja koko evankelis-luterilaisen kirkon yhteisen pyhiinvaellushankkeen tavoitteena on vahvistaa suomalaisia pyhiinvaelluksia, tukea pyhiinvaellustoimijoita ja luoda alalla verkostoa.

Osana hanketta Turkuun perustettiin kesällä Suomen ensimmäinen pyhiinvaelluskeskus.

– Haluamme kertoa, mitä pyhiinvaellus on tänä päivänä. Kuka tahansa voi lähteä pyhiinvaellukselle, Papinaho sanoo.

Viime syksynä alkaneen uuden, opetus- ja kulttuuriministeriön tukeman merkityksellisen matkailun verkostokoordinointihankkeen tavoitteena on myös pyhiinvaellusten tuotteistaminen.

Reittien varrella tarvitaan tietenkin majoitus- ja ruokapalveluita mutta myös tavaroiden kuljettamista, opastuspalveluita tai vaikka sähköpyörien vuokrausta.

Suomessa pyhiinvaeltaminen käytännössä loppui uskonpuhdistukseen. Nyt käynnissä olevassa renessanssissa esille nostetaan keskiaikaisia reittejä, kuten Pyhän Henrikin tietä.

– On tärkeää muistaa, että Suomessakin on historiallisia reittejä. Ne kertovat historiasta ja siitä, miten olimme jo keskiajalla linkittyneet eurooppalaisiin reitteihin, Papinaho sanoo.

Näiden lisäksi luodaan kokonaan uusia reittejä, joilla on kuitenkin pohjaa historiassa. Esimerkiksi Savonlinnasta länteen kulkeva Pyhän Olavin mannerreitti kulkee pyhimyksen mukaan nimettyjen kirkkojen kautta.

– Pyhiinvaellus on aikaisemminkin ollut ajassa elävä ilmiö.

Kolmas ryhmä ovat kokonaan uudet reitit, jotka saattavat viedä vaikkapa hienolle maisemapaikalle.

Protestanttisissa kirkoissa, joihin Suomen evankelis-luterilainen kirkko kuuluu, korostetaan uskon merkitystä tekojen ja rituaalien sijaan. Luterilaisen kirkon sisällä suhtautuminen pyhiinvaelluksiin on kuitenkin muuttunut viime aikoina.

– Mietin itsekin aluksi, kuuluuko tämä luterilaisille ollenkaan, Kaisa Kariranta sanoo.

Pyhiinvaelluksille on hänen mielestään aito tarve.

– Luterilaisen kirkon sisällä on havahduttu siihen, että tarvitaan myös ruumiillista ja aistillista uskonnonharjoittamista. Koko ruumiin rukous on tullut tärkeämmäksi. Sama asiaa ajaa vaikkapa kristillinen jooga.

Uskonpuhdistaja Martti Luther teki nuorena yli tuhannen kilometrin pyhiinvaelluksen Nürnbergista Roomaan. Perillä hän tyrmistyi kaupallisuudesta ja arvosteli myöhemmin pyhiinvaelluksia kovin sanoin.

– Hän puhui nimenomaan siitä kulttuurista, jossa pyhiinvaellus määrättiin syntien sovitukseksi. En itse lähde pyhiinvaellukselle sovittamaan mitään vaan kohtaamaan pyhää, Kaisa Kariranta sanoo.