Suomessa 25–30 miestä sairastuu vuosittain rintasyöpään. Suuri osa niistä löytyy paikallisina, ja ennuste on silloin hyvä, sanoo syöpätautien erikoislääkäri Heidi Penttinen.
Sisarukset Katri Setälä, 41, ja Ville Setälä, 47, muistavat, kun veli Mikko Setälä alkoi puhua rinnastaan löytyneestä patista.
– Rasvapatista, kuten hän itse vahvasti epäili, Ville Setälä sanoo.
Mikko huolestui siitä tosissaan vasta, kun sen havaitsemisesta oli jo kuukausia, ehkä jopa vuosi.
– Minulle ei tullut mieleenikään, että se voisi olla rintasyöpää, vaikka olen terveydenhuollon ammattilainen, sanoo terveydenhoitajana työskentelevä Katri Setälä.
Ensimmäinen lääkärikin arveli Mikon olevan oikeassa siinä, että kyse on rasvapatista. Tämä passitti hänet kuitenkin radiologin vastaanotolle ultraan.
Viime marraskuun kahdeksantena päivänä Mikko menehtyi levinneeseen rintasyöpään täytettyään juuri 50 vuotta. Diagnoosista oli kulunut kolme ja puoli vuotta.
En tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisin odottanut ensimmäistä mammografiaseulontaani viisikymppiseksi.
Katri Setälä
Kouvolalaiset Setälän sisarukset haluavat kertoa isoveljensä tarinan lisätäkseen tietoa tästä harvinaisesta sairaudesta. Myös toisella heistä on Mikon sairastumisen jälkeen todettu rintasyöpä, ja toiselta on löytynyt epäilyttävä patti rinnasta.
Kun Mikko vihdoin meni lääkäriin, kaikki eteni nopeasti. Koepalasta selvisi, että kyse oli syövästä ja tarvittaisiin tarkempia tutkimuksia.
– Mikko soitti minulle tuloksista heti, kun ne tulivat. Kuulin äänestä, että uutiset eivät ole hyviä, Ville Setälä sanoo.
Mikon syöpä leikattiin nopeasti. Leikkauksen aikana ilmeni, että se oli levinnyt imusolmukkeisiin. Koko vartalon tietokonetomografia eli TT-kuvaus osoitti, että syöpä oli levinnyt luustoon ja joihinkin sisäelimiin.
Syöpä oli parantumaton. Mikko eläisi sen kanssa loppuelämänsä.
Tavoitteena oli kuitenkin päästä remissioon eli tilaan, jossa olo kohenee ja taudin aiheuttamat oireet ja löydökset lievenevät. Remissio on usein tilapäinen mutta voi jäädä pysyväksi.
Mikolle annettiin aikaa viidestä kymmeneen vuotta.
Seurasi parin kolmen vuoden ajanjakso, jolloin toivo ja epätoivo vuorottelivat. Ensin kaikki näytti hyvältä, sitten tuli takapakkia. Sitten taas näytti hyvältä.
Ensimmäisellä ja toisella kerralla sytostaatit tehosivat, mutta kolmas hoitojakso – kesällä 2021 aloitettu – ei enää vaikuttanut toivotulla tavalla. Se oli lopetettava kesken Mikon heikon kunnon vuoksi. Syöpä oli silloin levinnyt myös haimaan.
Ennuste elinajasta lyheni merkittävästi ja oli enää vuodesta kahteen.
– Se vei Mikon syviin vesiin, Ville Setälä sanoo.
Syvissä vesissä kahlasivat myös läheiset. Mikko ei halunnut vertaistukea eikä psyykkistä apua. Hänelle riitti sisarusten mukaan se, että hän sai tukeutua vaimoonsa, heihin ja muihin läheisiinsä.
Hän soitti usein Katrille tai Villelle ja puhui sairaudestaan avoimesti – ja paljon.
– Mikko halusi usein puhua kuolemasta, joka pelotti häntä. Joskus koin sen niin ahdistavaksi, että oli pakko sanoa, etten juuri nyt pysty, itsekin peloissaan ollut Ville kertoo.
Loppusuora oli lyhyt ja nopea. Kun lääkäri marraskuun alussa lausui ääneen, ettei mitään enää ole tehtävissä, Mikko eli enää kuusi päivää. Hän ennätti olla saattohoidossa vuorokauden.
Sisaruksista tuntuu, että isoveli päätti tuon vajaan viikon aikana, että oli aika antaa periksi. Mikon kannalta nopea loppu oli hyvä.
– Meille muille se oli sokki, Katri sanoo.
Kun Mikko oli saanut syöpädiagnoosinsa vuonna 2018, hän kehotti sisartaan tutkituttamaan rintansa. Katri oli vasta 38-vuotias eikä ollut tuntenut mitään epätavallista. Hän teki kuitenkin työtä käskettyä.
Järkytys oli melkoinen, kun mammografiasta löytyi syöpäkasvain. Kasvain oli niin pieni, ettei lääkärikään ollut sitä ensin havaita. Katrin syöpä ei ollut levinnyt. Häneltä poistettiin toinen rinta kokonaan eikä sairaus ole uusiutunut.
– En tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisin odottanut ensimmäistä mammografiaseulontaani viisikymppiseksi, Katri sanoo.
Hän kokee, että isoveli pelasti hänet usuttamalla hänet tutkimuksiin.
– Mikko oli aina hyvin suojeleva minua kohtaan, hän sanoo.
Setälöiden suvussa on paljon rintasyöpää, joskin tätä ennen sitä oli havaittu vain naisilla. Mikko ja Katri tutkittiin mahdollisen geenivirheen varalta, mutta sellaista ei löytynyt.
Molempien rintasyövät olivat Katrin mukaan hormonaalisia. Erona oli se, että Mikon syöpä oli aggressiivinen, Katrin ei. Rintasyöpätyypissäkin oli eroa, sillä Katrin syöpätyyppi oli sekä duktaalinen että lobulaarinen, Mikon ainoastaan duktaalinen.
Duktaalinen rintasyöpätyyppi on yleisin, ja siinä on kyse rauhastiehyiden pintasolukosta alkunsa saaneesta syövästä. Lobulaarinen puolestaan tarkoittaa, että syöpä on peräisin rinnan rauhastiehyistä.
Setälöiden tarina sai vielä yhden käänteen noin vuosi Mikon sairastumisen jälkeen.
Silloin myös Ville löysi rinnastaan patin. Hän meni heti lääkäriin ja pääsi mammografiaan.
– Olin varma, että ei kahta ilman kolmatta, Ville sanoo.
Tulosten odottaminen oli painajaismaista.
Tällä kertaa uutiset olivat kuitenkin huojentavia. Villen kohdalla kyse oli vaarattomasta kasvaimesta, jolle ei tarvinnut tehdä mitään.
– Jos se joskus kovasti kasvaa, se voidaan leikata pois, Ville kertoo.
Hän tietää olevansa onnekas, kun kyse ei ollut mistään vakavasta.
Hinta on ollut kova, mutta kaikesta on seurannut jotakin hyvää: Katri ja Ville ovat lähentyneet entisestään viime kuukausina. Heillä on edelleen toisensa.
Mikon tarinan kertaaminen ei onnistu kummaltakaan ilman kyyneleitä. He haluavat silti olla rohkeita ja avoimia.
– Jos joku menisi lääkäriin ajoissa tämän jutun ansiosta, Ville sanoo.
Sekä Katri että Ville olivat hyvin läheisiä isoveljensä kanssa. Mikko oli heidän mukaansa huumori- ja luottomies, joka ei koskaan nostanut itseään jalustalle. Hän totesi jopa, että onneksi hän oli heistä se, joka sairastui vakavasti, sillä hänellä ei ole lapsia, mutta Katrilla ja Villellä on.
Kaikki ympärillä muistuttaa edelleen Mikosta, mutta valtaosa muistoista on hyviä. Katria ja Villeä alkaa hymyilyttää.
– Jos Mikko olisi nyt tässä, hän sanoisi meille, että no niin, eiköhän tämä riitä. Lopettakaa jo se häsääminen.
Lähteenä on käytetty myös sivustoa kaikkisyovasta.fi
Noin 30 suomalaismiestä sairastuu vuosittain rintasyöpään
Suomessa noin 25–30 miestä ja noin 5 000 naista sairastuu vuosittain rintasyöpään. Miehen rintasyöpä on siis hyvin harvinainen sairaus.
– Miehen rintasyöpä luokitellaan ja hoidetaan samalla tavalla kuin naistenkin. Samat lääkkeet näyttävät tehoavan molempiin, sanoo syöpätautien erikoislääkäri Heidi Penttinen Kymenlaakson keskussairaalasta
Penttinen on myös Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen ylilääkäri.
Yleisin rintasyövän oire sekä miehellä että naisella on kyhmy rinnassa. Kyhmy on yleensä kivuton. Oireina voi olla myös nännin vetäytyminen, nännierite ja rinnan kipu ja joskus turvonneet kainalon imusolmukkeet.
Useimmat rinnan muutokset ovat sekä miehillä että naisilla hyvälaatuisia.
Miehellä rintasyöpää ei sen harvinaisuuden vuoksi osata epäillä yhtä herkästi kuin naisella. Siksi diagnoosi saattaa viivästyä, Penttinen sanoo.
– Mammografia ja ultraääni pitäisi tehdä miehellekin, jos rinnassa on patti. Ei kannata arvuutella, mikä se on, vaan tutkituttaa se, hän painottaa.
Periytyvät mutaatiot ovat miesten rintasyövissä tavallisempia kuin naisten rintasyövässä. Siksi rintasyöpään sairastunut mies tulisi aina ohjata perinnöllisyysselvityksiin.
Yksi tunnettu miehen rintasyövän riskitekijä on elimistön suurentunut estrogeeni-androgeenisuhde, kerrotaan lääketieteellisen aikakauskirjan Duodecimin sivustolla. Estrogeeniylimäärä voi syntyä ylipainon, runsaan alkoholinkäytön ja maksakirroosin myötä.
Jotkin kivessairaudet ja aiempi rintakehän sädehoito saattavat niin ikään lisätä miehen rintasyöpäriskiä.
– Osalla sairastuneista ei kuitenkaan ole mitään riskitekijöitä, Penttinen sanoo.
Hän muistuttaa, että suurin osa miestenkin rintasyövistä löytyy paikallisina, ja ennuste on silloin hyvä. Silloinkin, kun tauti on lähettänyt etäpesäkkeitä ja parantumaton, käytettävissä on monenlaisia hoitovaihtoehtoja.