Lentämiselle on myös vaihtoehtoja. Juha Perttula lähti autolla Albaniaan, Osmo Juvonen junalla Fuengirolaan ja Merike Niitepold junalla Lontooseen.
Osmo Juvonen, 84, matkusti avovaimonsa kanssa viime syksynä junalla Espanjan Fuengirolaan, jossa pariskunta on viettänyt talvet vuodesta 1999 saakka.
”Aiemmin olemme matkustaneet sinne autolla tai lentäen, mutta mielessä on ollut kokeilla junaa. Kun veljentytär sai työpaikan Strasbourgista, oli sopiva hetki tehdä junamatka. Tyttäreni oli apuna ja varasi liput ja hotellit.
Vietimme jonkin verran aikaa Hampurissa ja Strasbourgissa olimme kaksi yötä.
Kaikki meni ihan nappiin. Junat olivat aikataulussa, mutta asemilla kannattaa varata aikaa lähtölaiturin etsintään.
Isot matkalaukut oli lähetetty jo aiemmin Espanjaan, mutta mukana olevassa laukussa oli silti 20 kiloa painoa. Kannattaakin ottaa mukaan mahdollisimman kevyet käsimatkatavarat.
Matka tuli selvästi lentämistä kalliimmaksi. Yhdensuuntainen lento Malagaan on maksanut ajankohdasta riippuen 100–300 euroa henkilöltä. Nyt vietimme kaikki yöt hotellissa, ja juniin ja majoitukseen kului yhteensä noin 3 000 euroa.
Matkailu junalla oli yllättävän helppoa ja jätti ainakin meille hyvän maun.
Osmo Juvonen
Olen pikkupojasta saakka haaveillut junamatkasta, joka kulkisi Siperian kautta Vladivostokiin. Sieltä voisi jatkaa Japanin kautta Yhdysvaltoihin ja kulkea maan halki New Yorkiin. Tämä matka täytti sitä haavetta jonkin verran.
Matkailu junalla oli yllättävän helppoa ja jätti ainakin meille hyvän maun. Matkustimme päivisin, jotta näkisimme maisemia. Näimmekin läpileikkauksen syksyisestä Euroopasta.
Joissain paikoissa, kuten Pariisissa, olisi kannattanut viettää ylimääräinen päivä. Toisaalta esimerkiksi Strasbourg osoittautui erittäin hienoksi turistikaupungiksi.”
Juha Perttula, 65, lähti viime huhtikuussa autolla Albaniassa sijaitsevalle loma-asunnolleen.
”Olen käynyt Albaniassa vuosien ajan joko autolla tai lentämällä. Minulla ei ollut koronarokotuksia, joten lentomatkustaminen olisi ollut hankalaa. Maitse mennessä ei todistuksien perään kyselty.
Rahalla ajateltuna ei autolla matkailussa tuonne asti ole mitään järkeä.
Juha Perttula
Matkat ovat sujuneet yleensä mutkattomasti. Tiet ovat monissa Itä-Euroopan maissa paremmassa kunnossa kuin Suomessa. Diesel maksoi alle euron litra, eikä ajaminen ole niin raskasta, kun on kaksi kuskia ja matkan varrella yöpaikkoja tuttujen luona.
Tämä matka oli tapahtumarikas. Tuttu autokauppias Albaniassa halusi minun tuovan hänelle halvan Mersun, jollaisen ostinkin Suomesta 500 eurolla. Mersun pyörän ripustukset tippuivat kuitenkin jo Helsingissä.
Myin auton romuttamoon sadalla eurolla. Illalla piti lähteä Tallinnan laivaan. Kaveri tarjosi matkantekoon vaihteistovikaisen vanhan Skodansa.
Tein autolle jonkinlaiset paperit yhdistelemällä myydyn Mersun ja Skodan papereita. Niitä kysyttiin lopulta vain kerran Kosovon rajalla.
Kaksi päivää maisemien katselua junasta voi myös olla luksusta.
Merike Niitepold
Kaikki meni sen jälkeen hyvin, kunnes jouduin Kroatiassa pidätetyksi. Koronasäännökset olivat maassa tuolloin sellaiset, että ilman rokotuksia maassa sai olla vain 12 tuntia. Vietimme Montenegrossa iltaa ja myöhästyimme ajasta viisi minuuttia.
Minulta takavarikoitiin passi ja auto sekä vaadittiin 700 euron sakon maksamista. Minut vietiin tuomarin luo ja uhattiin vankilalla, jos en maksa sakkoa.
Jutussa oli vedätyksen makua, joten soitin tutulle suurlähettiläälle. Parin puhelun jälkeen minulle lyötiin seuraavana aamuna passi käteen ja sanottiin, että älä tule ikinä takaisin.
Rahalla ajateltuna ei autolla matkailussa tuonne asti ole mitään järkeä. Turusta voi lentää Makedonian Skopjeen jopa 30 eurolla. Sieltä voi vuokrata auton kymmenen euron päivähintaan, ja Skopjesta ajaa 4–5 tuntia kesäpaikkaani.
Maata pitkin meneminen on kuitenkin antoisaa, kun maat, valuutat ja kielet vaihtuvat matkalla. Junakin olisi järkevä vaihtoehto, jos Pohjois-Euroopasta olisi suora junayhteys esimerkiksi Ateenaan. Pari vuotta sitten menin osan matkaa junalla.
Albanialla on yhä huono maine, mutta minulle se on ollut todella turvallinen paikka. Ihmiset jättävät ravintoloissa lompakkonsa ja kännykkänsä vartioimatta pöytään. Samoin tekevät motoristit kalliille kypärilleen kadun varressa.”
Merike Niitepold, 44, matkusti loka–marraskuun vaihteessa Lontooseen tapaamaan ystäviään.
”Lentämisen aiheuttama päästökuormitus on painanut mieltä jo vuosia, joten olen luopunut lentämisestä vapaa-ajan matkoilla.
Halusin matkustaa mahdollisimman tehokkaasti, joten suosin yöjunia. Ostin interrail-lipun, vaikka se ei ole halvin matkustusvaihtoehto. Se tuo kuitenkin turvaa, jos jokin yhteys matkalla epäonnistuisi.
Aiemmilla matkoilla lennot Lontooseen maksoivat edestakaisin noin 200 euroa. Interrail-lippu maksoi 250 euroa ja paikkaliput yhteensä 140 euroa.
Paikkavarauksia juniin kannattaa tehdä ainakin kuukautta aiemmin. Esimerkiksi Lontooseen kulkevaan Eurostariin ja Tukholmasta lähtevään yöjunaan voi olla vaikea saada lippuja.
Menin Turusta perjantaina päivälaivalla Tukholmaan ja sieltä yöjunalla Kööpenhaminaan. Lauantai-iltana olin Brysselissä, jossa vietin yön. Sieltä jatkoin sunnuntaina Lontooseen.
Yöjuna on tehokas tapa matkustaa, ja olen tottunut niihin. Yhden yön pystyn nukkumaan puoliksi istuenkin.
Yhteydet toimivat junissa hyvin, ja tein edestakaisella matkalla kolme etätyöpäivää. Samalla ehdin nähdä esimerkiksi tanskalaista elämänmenoa.
Juna ei voi kilpailla lentojen kanssa hinnassa tai ajassa, mutta maata pitkin matkaa voi ajatella elämyksen kautta.
Se on vastakulttuuria etuoikeutetulle elämälle, jossa kaikki tapahtuu sormia napsauttamalla. Kaksi päivää maisemien katselua junasta voi myös olla luksusta.”