Kivijärven karkkitehtaassa valmistuu kymmeniä miljoonia makeisia vuodessa. Vesa Hurme syö karkkia huvikseen vain harvoin.
Pohjoisessa Keski-Suomessa, noin 1 200 asukkaan Kivijärven kunnassa sijaitsee pienehkö makeistehdas. Sitä voisi kutsua karkkitehtailija Vesa Hurmeen, 57, elämäntyöksi.
Tehdashallissa kuuluu tasainen jyske. Osa koneista kuorruttaa, toiset pussittavat.
Maun lisäksi oleellista on makeisen koostumus, Hurme painottaa.
Valtaosa hänen elämästään on kulunut makeisten parissa.
– Ammatista on tullut elämäntapa, Hurme sanoo.
Hänelle paras onnistuminen on hyvä resepti, josta syntyy moneen suuhun sopiva makeinen.
Candywellin tehtaassa valmistetaan puristemakeisia, raemakeisia ja makeisjauheita.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että makeismassa muokataan sopivaksi. Koneet hoitavat lopun työn.
Massassa on ainakin sokeria, siirappia ja makuaineita. Tämän tarkempaa sisältöä Hurme ei suostu paljastamaan.
Raemakeisiin valmistetaan ensin sydän. Sydän on puristemakeinen, jota kuorrutetaan useilla kerroksilla, kunnes se on sopivan kokoinen ja makuinen.
– Kuorruttamisessa on vähän enemmän käsityötä, Hurme sanoo.
Suurimman työn kaikkien makeisten valmistuksessa tekee kuitenkin kone.
Hurmeelle ja hänen työntekijöilleen jää reseptiikka ja makeismassan kehittely.
Hurme toteaa, että makeisten valmistaminen on paitsi elämäntapa, myös sukuvika. Muun muassa hänen isoisänsä teki piparminttupastilleja jo 1940-luvun lopussa Lapualla. Myös isä valmisti makeisia, samoin sedät.
Hurmeen oma työura makeisten parissa alkoi yli 40 vuotta sitten lakritsin pakkaamisella. Kyseessä oli kesätyö sedän yrityksessä Haapamäellä.
Hurmeen toinen setä houkutteli hänet 1980-luvun lopulla tehtaalleen Kivijärvelle töihin. Siellä työskenteli myös Hurmeen vaimo Anne Hurme. Sedän yritystoiminta kuitenkin loppui melko pian. Jotain piti keksiä, sillä koti oli jo hankittu Kivijärveltä ja perhe kasvoi.
Erinäisten vaiheiden jälkeen vuonna 1994 syntyi Candywell, jonka pääomistaja Vesa Hurme on edelleen.
Nykyään tehtaalla työskentelee Hurmeen lisäksi neljä perheenjäsentä ja yksi perheen ulkopuolinen henkilö. Hurmeen omat työpäivät tosin kuluvat pitkälti kotitoimistolla.
Marraskuussa 2016 Hurmeen elämäntyö oli lähellä tuhoutua.
Kello näytti aamukuutta, kun vapaapalokuntaan kuuluva vaimon veli koputti oveen. Tehdas oli tulessa, eikä sitä enää saataisi pelastettua.
Syynä oli seinän sisällä sijaitsevan sähkökaapelin liitos.
Vesa ja Anne Hurme ajoivat paikalle katsomaan, kun lieskat löivät ja tehdas vähitellen tuhoutui.
Hurme ajatteli kaiken olevan ohi.
– Tunnelmat olivat surkeat. Mutta jotainhan sitä on tehtävä ennen eläkepäiviä. Lisäksi tuli huoli toisten työpaikoista. En voinut vain luovuttaa.
Vakuutusturva oli onneksi kunnossa.
Noin vuosi tulipalosta Hurmeella oli jo uudet tilat Kivijärvellä ja siellä uudet, Kiinasta hankitut koneet. Yksinkertaisimpien koneiden runkoja saatiin palon jäljiltä korjattua.
– Tehtaalle ei saa uutta kalustoa marketin hyllyltä eikä rautakaupasta, Hurme toteaa.
Hurme summaa, että uuteen alkuun tarvittiin kovaa sinnikkyyttä ja uskoa tulevaisuuteen.
– Kun nykypäivänä on miltei vuoden pois markkinoilta, on vaikea päästä takaisin. Pieni tehdas unohtuu ihmisiltä nopeasti. Eikä lopputuloksesta ollut selvyyttä, tietenkään.
Uusi alku ei ole ollut niin hyvä kuin tehtailija toivoi. Koronapandemia on näkynyt irtokarkkien myynnissä rajusti.
– Ihmisten ostokäyttäytyminen muuttui, ja esimerkiksi elokuvateatterit olivat pitkään kiinni.
Nyt näyttää vähitellen paremmalta.
Hurme syö vain harvoin karkkia huvikseen. Kilpailijoiden uutuuksia on kuitenkin maistettava. Ja omia.
– Pitää pysyä ajan hermoilla ja seurata, mitä markkinoille tulee.
Hurme tiimeineen on kehitellyt ja testannut vuoden aikana paljon erilaisia makeisreseptejä ja karkkisarjoja.
Sanotaan, että makuasioista ei voi kiistellä. Siksi suuren yleisön mieltymysten ennustaminen on vaikeaa. Välillä se tuntuu mahdottomalta.
– Jos teemme kymmenen karkin sarjan, joista kaikki ovat omasta mielestämme todella hyviä, niistä ehkä yksi tai kaksi voi menestyä, Hurme summaa.
Hurmeen karkkitehtaan suurin hitti lienee Ruosteiset autot. Niitä on myyty irtokarkkilaareissa yli 15 vuotta.
Muualla Pohjoismaissa toimivat parhaiten ihan tavalliset hedelmäsekoitukset ja kolikon muotoiset salmiakit.
– Jos osaisi ennustaa hittituotteet, tämä olisi liiankin helppoa.
Oleellista on tehdä aina vähän eri tavalla kuin muut.
Juttusarjassa ruoan ja juoman ammattilaiset kertovat työstään.