Kuivaan silmänpohjan ikärappeumaan ei ole hoitoa. Kosteaa tautimuotoa hoidetaan silmään ruiskutettavalla lääkkeellä.
Kolme vuotta sitten Kirsti Sivonen, 89, havaitsi asuntohakemuskaavaketta täyttäessään, ettei hän näe kaavakkeen tekstiä kunnolla. Hän varasi ajan silmälääkäriin.
– En erottanut kirjaimia ja numeroita, ja kun lääkäri käski peittämään oikean silmän, kaikki näkyi harmaana, Sivonen muistelee.
Sivonen sai lähetteen silmäpoliklinikalle. Kuukauden odotuksen jälkeen selvisi, että Sivosella on kostea silmänpohjan ikärappeuma.
Uutinen oli Sivoselle hyvä, sillä toisin kuin kuivaa silmänpohjan rappeumaa kosteaa rappeumaa voidaan hoitaa. Tämä tapahtuu silmän sisään ruiskutettavalla lääkkeellä.
Hoidossa silmän pinta puudutetaan ja silmä sekä sen ympärys puhdistetaan huolellisesti. Silmän lasiaiseen ruiskutetaan ohuen neulan avulla lääkeainetta eli niin kutsuttua verisuonten kasvutekijöiden estäjää.
Sivosen ensimmäinen piikitys tapahtui viikon päästä sairauden toteamisesta.
– Olin ensimmäisellä kerralla kauhuissani, mutta ei se sitten niin kauheaa ollutkaan. Kun ajoin taksilla kotiin, silmät piti olla kiinni. Silmät olivat myös hyvin arat. Piti laittaa säleverhot kiinni ja mennä sänkyyn.
Piikityksiä tehtiin Sivoselle aluksi neljän viikon välein. Sittemmin hoitoväliä harvennettiin.
Piikityksen jälkeen Sivonen kertoo olevansa usein hyvin väsynyt. Hoidon jälkeen on oltava neljä päivää hissukseen. Potilaan tulee välttää ponnisteluja ja nostamista. Silmiä ei saa myöskään altistaa tuulelle tai sateelle.
– Minulle sanottiin, että jos teille ei olisi aloitettu tätä hoitoa, olisitte nyt sokea. Pitäisi huolehtia siitä, että vanhuksille olisi riittävän usein näöntarkastuksia. Nyt monet vanhukset menevät vain optikolle ja hankkivat uudet lasit, Sivonen tuumii.
Sivonen on tyytyväinen hoidon tehoon. Näkö oikeassa silmässä on pikku hiljaa palautunut, ja Sivonen pystyy lukemaan.
– Luen lehteä tietokoneelta. Isot otsikot näen hyvin, pienet otsikot suurennuslasin avulla. Varsinaisen tekstin luen suurentamalla tietokoneen kirjaimia, hän kertoo.
Tällä viikolla Sivosella on edessään jo 23. piikityskerta.
– Ei sitä enää osaa pelätä. Mennään vain, ei siinä sen kummempaa.
Silmänpohjan ikärappeuma on varsin yleinen silmäsairaus. Silmätauteihin erikoistuvan lääkärin Jussi Paternon mukaan kaikista eläkeikäisten näkövammoista sen osuus on Suomessa kaksi kolmasosaa.
– Tautia sairastavia meillä on kaikkiaan noin 100 000, ja rappeuma yleistyy ihmisten ikääntyessä.
Silmänpohjan ikärappeumaa voi olla alkuvaiheessa vaikea huomata. Oireisiin kuuluu näöntarkkuuden heikkeneminen. Etenkin lukeminen voi vaikeutua.
Ikärappeumaa on kahdenlaista. Kuivaan rappeumaan ei ole olemassa hoitoa. Se etenee vuosien ja vuosikymmenten aikana.
Noin 10–20 prosentilla kuivaa rappeumaa potevista sairaus kehittyy kosteaksi rappeumaksi, kuten Kirsti Sivosen tapauksessa.
Se etenee viikoissa ja kuukausissa, ja lääkeinjektiohoidoilla potilaan heikentynyt näkö saattaa palautua.
Paternon mukaan kuivaan silmänpohjan rappeumaan yritetään jatkuvasti kehittää riittävän tehokkaita hoitomuotoja, mutta vielä sellaisia ei ole.
Hän korostaa, että kuivakaan silmänpohjan rappeuma ei johda sokeuteen. Potilaan voi olla lukemisen lisäksi vaikea tunnistaa esimerkiksi kasvoja tai pysäkillä linja-auton numeroita.
Tutuissa ympäristöissä ikärappeumasta kärsivä kuitenkin pärjää yleensä itsenäisesti, kunhan saa apua tarkkaa näköä vaativiin toimintoihin.