Aurora Airaskorven mukaan ylimääräinen sälä työssä väheni huomattavasti, kun hän siirtyi työsuhteisen asiantuntijan tehtävistä itsensätyöllistäjäksi.
Itsensätyöllistäminen on kasvava trendi Suomessakin. Julkisessa keskustelussa tilaa saavat kuitenkin suuryritykset ja kasvuyritykset. Näin on, vaikka Suomessa toimivista yrityksistä lähes 70 prosenttia työllistää yhden ihmisen.
Tähän ilmiöön halusi pureutua Aurora Airaskorpi, 36, joka vaihtoi viime vuonna viestintätoimiston luovan johtajan työn yrittäjyyteen. Päätös oli pitkän kypsyttelyn tulos.
– Halusin toteuttaa kaikkia intohimojani. Päätin myös kirjoittaa aiheesta kirjan, sillä itsensätyöllistäjistä ja pienyrittäjistä ei ole kovin paljon kirjoitettu.
Airaskorven mukaan on yllättävää, miten vähän Suomessa on ajantasaista tutkimusta itsensätyöllistämisestä. Sekin kertoo osaltaan, että ilmiötä ei vielä oikein ymmärretä.
Suomen 2,7 miljoonan hengen työvoimasta valtaosa on palkansaajia. Vuoden 2020 tilastojen mukaan heitä oli kaksi miljoonaa.
Itsensätyöllistäjien määrä kuitenkin kasvaa. Keskimäärin heitä oli vuonna 2019 euroalueella 14,7 prosenttia työvoimasta. Suomessa vastaava osuus on noin seitsemän prosenttia.
Airaskorven mukaan korona-aikana lisääntynyt etätyö on saanut monet varmasti miettimään oman työntekonsa tulevaisuutta. Kirjaansa Vapauden tavoittelijat (S&S, 2021) hän haastatteli viittätoista eri aloilta yrittäjäksi ryhtynyttä.
– Kirjan ideana ei ole väittää, että yrittäjyys sopii kaikille, vaan kertoa sekä sen hyvistä että huonoista puolista.
Airaskorven kirjassa kerrotaan, että 40 prosenttia itsensätyöllistäjistä on valinnut polkunsa tietoisesti ja toiset 40 prosenttia ajautunut siihen. Olosuhteiden pakosta itsensätyöllistämiseen on päätynyt viidennes.
Airaskorven oma tarina on yksi monista. Hän haaveili jo opiskeluaikoina toimivansa sekä freelance-toimittajana että joogaopettajana.
Uransa taitekohdissa Airaskorpi mietti yrityksen perustamista ja teki liiketoimintasuunnitelmia. Freelancer-toimittamista hän ehti kokeilla, ja yrittäminen tuli tutuksi, kun hän vuonna 2016 aloitti sivutoimisena joogaopettajana ja tarvitsi toiminimen.
Palaset loksahtelivat kohdalleen talvella 2020 saadun kirja-apurahan myötä.
Ylimääräisen sälän määrä on työssä nyt huomattavasti pienempi.
Aurora Airaskorpi
– Päätös irtisanoutua työstä oli minulla siis pidemmän aikavälin kypsyttelyn tulos.
Mitä itsensätyöllistäjät sitten yrittämisestä hakevat? Yleensä palkkatyöstä luopumista edeltää jonkinlainen henkilökohtainen ahaa-elämys tai ravisteleva kokemus.
Osa on kokenut arvoristiriitaa suhteessa työnantajaansa. Osa etsii työlleen merkitystä. Esimerkiksi monet taide- ja kulttuurialan freelancerit tekevät työtä oman intohimonsa rahoittamiseksi.
– Minä koin saavani päätäntävaltaa omaan työhöni ja koko ajankäyttööni. Se on osoittautunut aika tärkeäksi, Airaskorpi miettii.
Yrittäminen on tuonut vapautta, mutta siitä ei ole aina helppo nauttia. Airaskorpi huomaa olevansa edelleen pinttynyt ajatukseen olla tavoitettavissa yhdeksästä viiteen.
– Noudatan työajan raameja. Työskentelen harvoin iltaisin ja öisin, vaikka siihen olisi mahdollisuus.
Tuntimääräisesti Airaskorpi työskentelee vähemmän kuin ennen. Hän pystyy kuitenkin hyödyntämään aikansa tehokkaammin.
Aiemmassa työssä vaativat projektit sisälsivät paljon kommunikaatiota, jota ei aina ollut budjetoitu työaikaan. Aikaa vapautui myös, kun hänellä ei ole enää työyhteisöä, jossa on tarve olla läsnä.
– Näen nyt tosi kirkkaana, mistä työsuhteessa olevan asiantuntijan paine tulee. Ylimääräisen sälän määrä on työssä nyt huomattavasti pienempi.
Palkkatyöstä luopuminen vaatii taloudellista suunnittelua. Airaskorpea auttoi, että hänellä oli säästöjä. Hän tavoitteli samoja tuloja, jotka hänellä oli palkkatyössä mutta tiesi pärjäävänsä tarpeen tullen vähemmälläkin.
Airaskorpi laskeskeli, että hänen piti saada minimissään 2 000 euroa laskutettavaa tuloa kuussa yhdestä tai muutamasta säännöllisestä lähteestä tekemättä kuitenkaan täyttä viikkoa. Se mahdollistaisi vakaan pohjan, jonka päälle voisi tehdä tarpeen mukaan lisää.
Nyt hän maksaa itselleen tietyn määrän palkkaa joka kuukausi.
– On selkeää, että on tietty kuukausipalkka. Yrityksen tilillä pitää olla koko ajan myös varoja, kun sieltä menevät verot, eläkemaksut ja erilaiset kulut. Välillä pitää tehdä myös hankintoja.
Airaskorpi pitää kirjaa, paljonko rahaa on tulossa tulevina kuukausina.
– En halua tilanteeseen, ettei ole rahaa ostaa ruokaa, jos asiakas ei maksa laskujaan. Kädestä suuhun eläminen rapauttaisi luovuutta ja kykyä keskittyä töihin.
Moni kavahtaa yrittämiseen liittyvää byrokratiaa. Airaskorvelle kirjanpitäjä on ollut iso apu. Sen hän hankki jo aloittaessaan joogaopettajan työn.
– Kirjanpitäjä on pystynyt neuvomaan veroasioissa ja muussa byrokratiassa. Häneltä kysyn edelleen epäselviä asioita.
Airaskorven mukaan hänen edustamillaan luovilla aloilla asiat ovat lopulta aika yksinkertaisia. Eri asia olisi, jos avaisi vaikka ravintolan tai tarkoituksena olisi työllistää myös muita kuin itsensä.
Airaskorpi muistuttaa, että itsensätyöllistämisestä ei todennäköisesti seuraa rikastumista. Suurin osa yrittäjistä tienaa vain noin 2 000 euroa kuussa. Myös epävarmuuteen pitää tottua.
– Itsensätyöllistäminen voi vaatia käynnistyäkseen myös pohjatyötä ja verkostoja. Varmuus ei synny hetkessä, vaan sitä pitää tietoisesti rakentaa jopa vuosia.
Luovuutta sen sijaan on luvassa, jos sitä hakee ja asettaa sen prioriteetiksi.
– Uskon, että luovuus pääsee kukoistamaan arjessa, jossa ihminen pääsee käymään erilaisissa mielentiloissa.
Itsensätyöllistäminen palautuu lopulta vapauden kaipuuseen. Vapaus ei tullut Airaskorvelle sinä päivänä, kun hän irtisanoutui työstään. Se on tullut viiveellä – vuosien prosessina.
– Olen oppinut vähitellen määrittämään, mihin haluan vapauttani käyttää. Olen päässyt matkustamaan, ja nyt suunnitelmissa on viettää ensi talvi ulkomailla. On tärkeää huomata, että olen nyt päässyt tähän pisteeseen.