Lue, mitä kysymystä Peräniitty usein mietti saksalaisen ruokakaupan kassalla mutta jota hän ei koskaan pohdi Suomessa.
Raha ei ratkaise. Työssä viihtyminen ratkaisee, sanoo Jarno Peräniitty, 53.
Peräniitty ennätti työskennellä yli 20 vuotta vaateteollisuudessa – ensin Suomessa ja sitten Saksassa – ennen kuin teki täyskäännöksen. Heinäkuun alussa hän toi perheensä takaisin Suomeen ja siirtyi vaatteiden parista ravintola-alalle. Palkka laski mutta tyytyväisyys lisääntyi.
Suomea ja Saksaa yhdistää Peräniityn mukaan se, että rahasta puhuminen on monelle kiusallista. Periaate on taottu päähän jo lapsena.
– Minullekin sanottiin aina, ettei toisen palkkaa saa kysyä. Minulta saa, Peräniitty sanoo.
Peräniitty on kotoisin Kouvolasta, jossa hän kouluttautui 1990-luvulla pukuompelijaksi.
Vuonna 1997 hän lähti opiskelemaan vaatturiksi Kuopioon. Siellä hän pääsi oppisopimuskoulutukseen miesten pukuja valmistavan Turo Tailorin tehtaalle.
Kun pesti päättyi, Peräniitty vakinaistettiin. Ammattinimikkeeksi tuli mallimestari.
Yhteistoimintaneuvottelut kuitenkin supistivat tehtaan toimintaa vuosien varrella. Väkeä vähennettiin lopulta myös konttorista, ja Peräniitty sai Turolta lopputilin kesällä 2014. Hän ennätti olla siellä töissä 16,5 vuotta.
Samalla hän huomasi tilaisuutensa tulleen: nyt olisi oikea aika toteuttaa unelma ulkomailla työskentelystä. Alkoi vimmattu töiden etsintä.
Peräniityt olivat saaneet maksettua asuntonsa kuopiolaisessa pienkerrostalossa ja ostaneet omakotitalon. Nyt he myivät omakotitalonsa, maksoivat velkansa ja panivat kerrostaloasunnon vuokralle.
Vuoden 2015 alussa Peräniitty muutti Saksaan, aluksi yksin. Perhe seurasi perässä muutaman kuukauden kuluttua.
Peräniitty oli päässyt töihin muotitalo Espritille. Teknisen tuotekehityksen päällikkönä hänelle maksettiin 7 000 euron bruttopalkkaa. Suomessa hänen viimeinen palkkansa oli ollut 4 600 euroa.
Muutaman vuoden kuluttua Espritiä järkytti ensimmäinen iso irtisanomisaalto. Väliportaan pomona työskennelleen Peräniitynkin pesti meni uusiksi.
Suomessa yhteinen tili oli pankissa ihmetyksen aihe.
Jarno Peräniitty
Hän joutui nielemään tuntuvan palkanalennuksen.
– Minulle tarjottiin työtä, josta maksettiin 5 500 euroa. Ota tai jätä.
Hän otti.
Niinä kuukausina, kun Peräniitty asui Saksassa yksin, verottaja suhtautui häneen sinkkumiehenä.
– Kun perhe seurasi perässä, nettoansioni nousivat 600 euroa kuukaudessa, hän kertoo.
Nousu johtui siitä, että Peräniityt pääsivät nauttimaan Saksan perheverotusmallista. Se tarkoittaa sitä, että veroprosentti määräytyy puolisoiden yhteenlaskettujen tulojen perusteella, ei progressiivisesti, kuten Suomessa.
Malli suosii naimisissa olevia pariskuntia, joiden palkoissa on suuri ero tai joista vain toinen käy töissä.
– Etenkin läntisessä Saksassa, jossa asuimme, on hyvin tavallista, että äiti jää kotiin hoitamaan lapsia ja mies tuo rahan kotiin, Peräniitty sanoo.
Hänen oma vaimonsa oli aluksi kotona lasten kanssa. Kun kielitaito karttui, vaimo ryhtyi tekemään tanssinopettajan töitä päätoimisesti.
Pariskunnalla oli Saksassa yhteinen tili, jonne molempien ansiot ja lapsilisät kilahtivat.
– Suomessa yhteinen tili oli pankissa ihmetyksen aihe, Peräniitty kertoo.
Seitsemän Saksan-vuotensa aikana Peräniityt asuivat Ratingenin kaupungissa, Düsseldorfin naapurissa.
Ilman koronaa Peräniityt asuisivat siellä ehkä vieläkin. Rajoitukset olivat Saksassa tiukat, ja viranomaiset valvoivat karanteeneja. Sosiaaliselle Peräniitylle etätöiden tekeminen oli tuskastuttavaa.
Työkuviot mutkistuivat muutenkin. Peräniitty oli siirtynyt Techno Design -nimisen vaatealan yrityksen palvelukseen. Kun vaatekaupat pysyivät Saksassa kiinni, yrityksen suunnitellut yhteistyökuviot kariutuivat. Peräniityn pesti jäi neljän kuukauden mittaiseksi.
Ajatus Suomeen paluusta alkoi houkutella. Samoin mahdollisuus siirtyä sellaisiin töihin, jossa saisi tavata ihmisiä.
Muuttoauto kaarsi Kuopioon heinäkuussa 2022.
Nyt Peräniityt asuvat jo ennen Saksan-vuosiaan maksamassaan pienkerrostaloasunnossa. Asunto ei tosin enää ole velaton, sillä taloon on tehty isoja remontteja.
Peräniitty aloitti uuden työnsä Ullan Groovy -ravintolan työntekijänä heti Suomeen muutettuaan. Hän neuvotteli itselleen kuukausipalkan, mikä on epätyypillistä ravintola-alalla.
Hän uskoo, että se on sekä työnantajan että hänen etunsa.
–Teen töitä tunteja laskematta, joten työnantaja ei jää tässä tappiolle. Toisaalta tiedän itse aina tarkasti, miten paljon saan palkkaa. Tuntityöläisenä en sitä tietäisi.
Peräniityn kuukausipalkka on 2 500 euroa. Tänä vuonna hän laskee tienaavansa Suomessa 15 000 euroa. Hänen veroprosenttinsa on tällä hetkellä yksi.
– En ymmärrä, miten pienituloisen verotusta voisi Suomessa tästä vielä keventää.
Peräniityt pärjäävät nykyisillä tuloilla siksi, että he ovat suhteuttaneet niihin menonsa. Enää ei reissata eikä syödä surutta härän sisäfileetä. Säästötkin auttavat hiukan.
Palkkakehitykselleen Peräniitty nauraa vapautuneesti – se ei ole niin vakavaa, kuin voisi luulla. Häntä puistattaa ajatus siitä, että pitäisi mennä epämieluisaan työhön joka päivä pelkästään hyvän palkan takia.
– Haluan nauttia elämästä ja yhdessä vaimoni kanssa tarjota koko perheelle mahdollisuuden ihmisarvoiseen elämään, hän sanoo.