Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lue Vantaan Sanomien uusi kuukausiliite Selkovantaalainen täältä!

Vahva normi on, että naisen on meikattava mutta mies ei saa sitä tehdä – Johanna Rämö ei meikkaa, Marika Venäläiselle se on osa arkea

Marika Venäläiselle huolellinen meikki on osa harkittua ulkoasua. Johanna Rämön mielestä ihminen on kauneimmillaan ilman ehostusta.

Pohjustus, meikkivoide, puuteri, varjostus, poskipuna, kulmakarvat, rajaus, ripsiväri, joskus luomiväri. Maskiaikana huulikiilto mutta ilman kasvomaskia huulten rajaus ja näkyvämpi huulipuna. Näistä koostuu joensuulaisen Marika Venäläisen arkimeikki, jonka tekeminen vie joka aamu parikymmentä minuuttia.

– Meikkaan aina kun menen työpaikalle ja etätöissä aina silloin, jos on sellaisia tilaisuuksia, joissa on kamera päällä, ravitsemusterapeuttina työskentelevä Venäläinen tiivistää.

Itseään 42-vuotias Venäläinen luonnehtii fiilispukeutujaksi. Hänelle on tärkeää, että koko asu päästä varpaisiin sopii yhteen, ja meikki on osa kokonaisuutta. Siksi hän ei meikkaa aina samalla tavalla vaan valitsee esimerkiksi luomivärin ja huulipunan huolellisesti vaatteiden ja korujen mukaan.

Lisäksi Venäläinen harrastaa pinupia eli 1950-luvun tyylistä laittautumista, johon kuuluvat muun muassa kellohelmat, näyttävät kampaukset sekä ajankuvan mukainen voimakas meikki. Myös hänen arkityylinsä on saanut vaikutteita pinupista.

– Kellomekkoa en yleensä käytä töissä, mutta suurimman osan työajasta minulla on joko mekko tai hame. Lisäksi olen huomannut, että esimerkiksi kissarajaukset käyvät kasvojeni ja silmieni muotoon, joten yleensä minulla on sellaiset arjessakin.

Siinä missä meikkaaminen on Marika Venäläiselle sekä mukava harrastus että tapa ilmaista itseään, Johanna Rämö viihtyy parhaiten täysin meikittömänä. 41-vuotias Rämö ei vuosikausiin ole meikannut lainkaan.

– Tällä hetkellä minusta on paljon mukavampi olla ilman meikkiä. Siinä säästyy myös aikaa. Lisäksi meikkaamattomat kasvot ovat mielestäni kauniit niin itselläni kuin muillakin, Rämö perustelee valintaansa.

Muista ihmisistä hän myöntää, ettei useimmiten edes osaisi sanoa, meikkaavatko he vai eivät, koska hän ei kiinnitä asiaan huomiota.

Meikittömyys ei kuitenkaan tarkoita, ettei Rämö välittäisi omasta ulkoasustaan, päinvastoin.

Minulla ei ole tarvetta tehdä kuten muut.

Johanna Rämö

– Koen olevani visuaalinen ihminen, jolle ulkonäkö on tärkeä. Tykkään vain ilmentää sitä muilla keinoilla, kuten vaatteilla, hiuksilla ja silmälaseilla.

Nuorempana Johanna Rämö kertoo kokeneensa enemmän painetta meikkaamiseen ja laittaneensa joskus meikkiä esimerkiksi juhliin. Ongelmana kuitenkin oli, ettei hän yrityksistään huolimatta oikein kokenut osaavansa. Nyt hän kokee paljon selkeämpänä sen, ettei tarvitse edes yrittää.

– Lisäksi olen ehkä kasvanut ihmisenä. Minulla ei ole tarvetta tehdä kuten muut, vaan uskallan olla oma itseni, hän arvelee.

Marika Venäläinen sen sijaan kertoo, että hänellä meikkaaminen on iän myötä lisääntynyt ja säännöllistynyt. Nuorena hän saattoi toisinaan meikata paljonkin ja joskus ei lainkaan, mutta isompi innostus alkoi noin kolmekymppisenä, kun internetiin alkoi tulla meikkausvideoita ja tutoriaaleja.

Nykyään Venäläinen seuraa Instagramissa muutamia meikkivaikuttajia. Lähinnä häntä kiinnostavat uudet tuotteet, mutta videoilta hän opiskelee myös niiden käyttöä. Viimeisimpänä hän kertoo harjoitelleensa moniväristen rajausten tekemistä.

– Osaamiseni on harjoittelun tulosta. Paljon olen tehnyt erehdyksiä ja oppinut niiden kautta. Itsekin olen huomannut muutoksen omassa meikkaamisessani, kun parit kissarajaukset olen tehnyt.

Vaikka Marika Venäläinen saa usein kehuja harkitusta tyylistään, hän ei koe meikkaamista suinkaan välttämättömäksi. Jos hän vaikkapa nukkuisi aamulla pommiin ja joutuisi valitsemaan meikittömyyden ja töistä myöhästymisen välillä, niin ilman muuta hän menisi ajoissa töihin ilman meikkiä.

– Tai jos käyn kaupassa ilman meikkiä ja joku työkaveri tulee siellä vastaan, niin en väistä paniikissa hyllyn taakse, hän nauraa.

Venäläinen ei myöskään koe meikkaavansa ensisijaisesti muille vaan enemmänkin itseään varten.

– Meikkaaminen on minulle vähän niin kuin meditaatiota tai mindfulnessia. Siinä voi ihailla omien kättensä jälkeä. Jos on aikaa, niin voi hartaudella miettiä, mitä värejä laittaa ja miten. Se on hienoa ja rauhoittavaa, hän luonnehtii.

Osaamiseni on harjoittelun tulosta.

Marika Venäläinen

Matematiikan yliopistonlehtorina työskentelevä joensuulainen Rämö puolestaan ei juurikaan saa arjessa kommentteja ulkonäöstään. Työyhteisönsä hän arvelee ylipäänsä kuuluvan niihin, joissa ulkonäöllä on kaikkein vähiten merkitystä.

– Olen miettinyt, voisinko edes tehdä sellaista työtä, jossa vaadittaisiin meikkaamista tai muuta laittautumista, hän pohtii.

Meikittömyyteensä hän ei muista ihmisten koskaan kiinnittäneen huomiota. Sen sijaan päinvastaista on toisinaan tapahtunut.

– Kerran kun olin meikannut juhliin, niin joku kommentoi minulle, että kylläpä näytät säteilevältä. Siitä tuli paha mieli: enkö kelpaa sellaisena kuin olen. Tai että pitääkö meikata saadakseen kehuja, Rämö harmittelee.

Yksi yllättävä poikkeus Johanna Rämön meikkaamattomuuteen kuitenkin on. Se liittyy hänen harrastukseensa, jossa meikillä on vähintään yhtä suuri merkitys kuin Marika Venäläisen pinup-harrastuksessa.

– Harrastan klovneriaa. Olen käynyt klovnikurssin ja esiintynyt muutaman kerran pienimuotoisissa tapahtumissa, Rämö paljastaa.

Klovniharrastus on auttanut häntä päihittämään myös nuoresta asti mukana seuranneen käsityksen omasta meikkaustaidottomuudesta.

– Klovnimeikkiä on vaikea pilata. Se on aika riemastuttavaa, Rämö hymyilee.